Pelottaaakp kuolema?

Ei pelota. ELäämä on kovaa ja julmaa ja siiihen pitää vastata sillloin menemällä ääärimmäisyyksiin elämän ja kuoleman rajalllle. VAstata kysyntäään mitä ihmiset haluaaavat, mitkä ovaat fysiiikan ja kemian lait, opetellla pelien sääännöt ja pelattava peliiit paremmmin kuin muuut.

Vierailija kirjoitti:

En itse kuolemaa, kun ajattelen sen olevan jotenkin vapautus. Sitä kuoleman hetkeä kylläkin. Onko se jonkin sairauden tulos, pitkäkestoinen ja kivulias, onko asiat siinä mallissa, että lapset pärjäävät? Huolettaa itseänikin, kun tuo kuolema tuntuu jotenkin helpommalta vaihtoehdolta nykyisin kuin elää. Omalta osaltani tulevaisuus avautuu sysimustana, joten tuo ratkaisu tuntuu ajoittain houkuttelevammalta. Rakastan kuitenkin lapsiani yki kaiken, enkä rakastavana isänä voi heille sitä ainakaan vielä tehdä, että ilman minua jäisivät.

Tutkimattomia ovat herran tiet....

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Ei. Mielenkiinnolla odotan.

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Entä jos ei halua tätä tietä kulkea...

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Siinä jutussa oli, että ”lapsensa menettänyt äiti kuolee hymy huulillaan, koska toivo jälkeennäkemisestä on niin vahva”. No jollain on, toisilla ei, nimittäin en usko, että minusta tulisi missään tilanteessa uskovaista. Mutta luulen, että jos menettää hyvin läheisen ihmisen, se voi kyllä poistaa pelon.

Vierailija kirjoitti:

Joo.

Tee se muuten heti.

(Poistatettu kommenttini uudestaan).

Ja siksi se testamentti kannattaa tehdä heti, ettei asiaa tarvitse prosessoida enempää enää sen jälkeen. Itselle ainakin raskas prosessi ja ottaa oman aikansa päänupissa.

Valtiolle en halua antaa mitään.

Olen lapseton.

Näin terveenä 36-vuotiaana olisi helppo sanoa että en pelkää kuolemaa, mutta varmasti olisi eri asia jos sairastuisin vakavasti. Silloin todennäköisesti pelkäisin.

Vierailija kirjoitti:

Näin terveenä 36-vuotiaana olisi helppo sanoa että en pelkää kuolemaa, mutta varmasti olisi eri asia jos sairastuisin vakavasti. Silloin todennäköisesti pelkäisin.

Juuri näin...elämä opettaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Entä jos ei halua tätä tietä kulkea...

Ei tossa kannatettu tota tietä kulkemaan.

Ja toiseksi, ihan mielestä kiinni miten kukakin ihminen minkäkin kokee.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään mahdollisia kovia kipuja ennen kuolemaa. Itse kuolemaa en pelkää, pääsen Jeesuksen luokse.

Pettymys voi olla sitten aika suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään mahdollisia kovia kipuja ennen kuolemaa. Itse kuolemaa en pelkää, pääsen Jeesuksen luokse.

Pettymys voi olla sitten aika suuri.

Anna toisten uskoa mihin uskoo.

Usko on jokaisen ihmisen voima vara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Entä jos ei halua tätä tietä kulkea...

Se nyt oli vaan sellainen mikä tuli tästä aiheesta mieleen, ei mikään kehoitus.

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Kyllä varmasti, ja ihan kuin olisi tarkoituksenmukaista että lähes kaikilla se elämänpolku etenee niin että mitä vanhemmaksi tulet, sitä useammin viikatehenkilö on vieraillut lähipiirissäsi, kuin totuttaakseen sinut kuoleman osallisuuteen elämässä. Nuorena pystyy tuntemaan sitä ”kuolemattomuutta”, kun nämä loppupuolen asiat eivät ole vielä sivelleet poskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Siinä jutussa oli, että ”lapsensa menettänyt äiti kuolee hymy huulillaan, koska toivo jälkeennäkemisestä on niin vahva”. No jollain on, toisilla ei, nimittäin en usko, että minusta tulisi missään tilanteessa uskovaista. Mutta luulen, että jos menettää hyvin läheisen ihmisen, se voi kyllä poistaa pelon.

Mä taas en näe tuossa mitään uskonnollista. Voihan sitä uskoa jälleennäkemiseen tuonpuoleisessa vaikka olisi ei uskoisi mihinkään jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään mahdollisia kovia kipuja ennen kuolemaa. Itse kuolemaa en pelkää, pääsen Jeesuksen luokse.

Pettymys voi olla sitten aika suuri.

Anna toisten uskoa mihin uskoo.

Usko on jokaisen ihmisen voima vara.

Mutta pettymys on suuri sitten. Satuhahmoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Siinä jutussa oli, että ”lapsensa menettänyt äiti kuolee hymy huulillaan, koska toivo jälkeennäkemisestä on niin vahva”. No jollain on, toisilla ei, nimittäin en usko, että minusta tulisi missään tilanteessa uskovaista. Mutta luulen, että jos menettää hyvin läheisen ihmisen, se voi kyllä poistaa pelon.

Mä taas en näe tuossa mitään uskonnollista. Voihan sitä uskoa jälleennäkemiseen tuonpuoleisessa vaikka olisi ei uskoisi mihinkään jumalaan.

Ai, ei ole ikinä tullut mieleenkään, ettei jälleennäkeminen kuoleman jälkeen olisi uskonnollista. Olen ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Siinä jutussa oli, että ”lapsensa menettänyt äiti kuolee hymy huulillaan, koska toivo jälkeennäkemisestä on niin vahva”. No jollain on, toisilla ei, nimittäin en usko, että minusta tulisi missään tilanteessa uskovaista. Mutta luulen, että jos menettää hyvin läheisen ihmisen, se voi kyllä poistaa pelon.

Mä taas en näe tuossa mitään uskonnollista. Voihan sitä uskoa jälleennäkemiseen tuonpuoleisessa vaikka olisi ei uskoisi mihinkään jumalaan.

Ai, ei ole ikinä tullut mieleenkään, ettei jälleennäkeminen kuoleman jälkeen olisi uskonnollista. Olen ateisti.

Mä en taas näe siinä mitään uskonnollista, vaan ehkä vaan toivoa jostain tämän elämän jälkeisestä. Ateisti minäkin.

Siinähän alapeukuttelette hörhöt, mitä jesseä ja harpun soittajia ette tule kuitenkaan näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain äsken juuri luin lapsensa menettäneen äidin haastattelun, missä sanoi että kun oman lapsensa on menettänyt, poistuu myös kuolemanpelko. Uskon että se on totta.

Siinä jutussa oli, että ”lapsensa menettänyt äiti kuolee hymy huulillaan, koska toivo jälkeennäkemisestä on niin vahva”. No jollain on, toisilla ei, nimittäin en usko, että minusta tulisi missään tilanteessa uskovaista. Mutta luulen, että jos menettää hyvin läheisen ihmisen, se voi kyllä poistaa pelon.

Mä taas en näe tuossa mitään uskonnollista. Voihan sitä uskoa jälleennäkemiseen tuonpuoleisessa vaikka olisi ei uskoisi mihinkään jumalaan.

Ai, ei ole ikinä tullut mieleenkään, ettei jälleennäkeminen kuoleman jälkeen olisi uskonnollista. Olen ateisti.

Mä en taas näe siinä mitään uskonnollista, vaan ehkä vaan toivoa jostain tämän elämän jälkeisestä. Ateisti minäkin.

En tosiaan ymmärrä, miten ateisti voi olka tuota mieltä. Mutta okei, meitä on moneksi.