Lastensuojelun työntekijöille kysymys:

Mistä sinä tiedät onko lapsilla erityisiä ongelmia joita vanhemmat eivät pysty hanskaamaan?

Joskus äiti voi jostain syystä syrjiä yhtä lapsistaan, tai kahtaa. Muut saa viikkorahaa, yksi ei. Muita otetaan mukaan retkelle, yksi jää kotiin. Jää perheen ulkopuolelle. 

Älä kysy miksi ja miten äiti voi niin toimia............

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 18:09"]

Joskus äiti voi jostain syystä syrjiä yhtä lapsistaan, tai kahtaa. Muut saa viikkorahaa, yksi ei. Muita otetaan mukaan retkelle, yksi jää kotiin. Jää perheen ulkopuolelle. 

Älä kysy miksi ja miten äiti voi niin toimia............

[/quote] Ja ennen kuin joku tule jäkättämään vaitiolovelvollisuudesta (voi olla ettet ap saa työntekijöiltä vastauksua), niin en ole ls:ssä töissä, mutta tiedän yhden tällaisen tapauksen.

Itseä ihmetyttää noissa tapauksissa se, että se yksi lapsi voi olla lastensuojelun asiakas ja jopa otetaan huostaan, mutta toisten sisarusten oloja ei edes tutkita. Lähipiirissä tällainen tapaus. Joka lapsesta pitäisi vissiin tehdä erikseen lastensuojeluilmoitus, oma-aloitteisuutta viranomaisilla ei näytä olevan.

Kun teini huostaanotettiin, kyse oli hänen ongelmistaan ja sain ns. puhtaat paperit heti alusta lähtien. Hoitokokoukset pidettiin meillä kotona eikä koskaan ollut sellaista oloa että kytättäisiin vaikka toki perheen dynamiikkaa tarkkailtiin samalla. Ensin oli toki avohuollon tukitoimenpiteitä mutta jäppinen ei ilmestynyt kertaakaan paikalle, minä sitten juttelin miehen kanssa psykologien ja kuraattorien kanssa :)

Lapsi voidaan ottaa huostaan oman tuhoisan käytöksensä vuoksi, toinen yleinen syy on lapsen sairaus tai mielenterveysongelmat joita ei kotioloissa joko jostain syystä pystytä tai haluta hoitaa.

On tapauksia jossa lapsi tarvitsisi esim. säännöllistä lääkitystä mutta vanhempi vastustaa lääkkeitä eikä suostu sitoutumaan lapsen terveyden vaatimaan hoitoon. Mielenterveysongelmat oireineen on yksi jonka kanssa vanhempi ei aina pärjää.
Ja käytösongelmiin ei vaadita teini-ikäistä, hyvin nuori saattaa jo liikkua aivan vääränlaisissa porukoissa ja olla uhkaavasti suistumassa kierteeseen josta myöhemmin ei ole poispääsyä, joten kierre pyritään katkaisemaan heti alkuunsa.

Sitten on myös näitä joissa vanhempi saattaa kohdella lapsiaan eriarvoisesti, esim. uusioperheissä ns. vanhan liiton lapsi saattaa oireilla pahasti eriarvoista asemaansa perheessä.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 18:18"]

Itseä ihmetyttää noissa tapauksissa se, että se yksi lapsi voi olla lastensuojelun asiakas ja jopa otetaan huostaan, mutta toisten sisarusten oloja ei edes tutkita. Lähipiirissä tällainen tapaus. Joka lapsesta pitäisi vissiin tehdä erikseen lastensuojeluilmoitus, oma-aloitteisuutta viranomaisilla ei näytä olevan.

[/quote]

No juuri tällaisia tapauksia minä ( ap) tarkoitin kun tämän aloituksen aikanaan tein, mutta en saanut vastausta. Eikös niiden Oulun huostaanotettujen kaksospoikienkin kohdalla ollut tilanne se, että osa lapsista asui kuitenkin kotona?

Eli minua edelleen kiinnostaa: kun perusteena on nimenomaan KOTIOLOT, eli joko vanhemmuus hukassa tms. syy, niin miksi jotkut lapset samasta perheestä voivat olla siellä kotona ja jotkut eivät?

Ja sille, joka vastasi siitä yhden syrjinnästä, enpä usko että noita tapauksia oikeasti päättyy huostaanottoihin.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 17:56"]

Kertokaa mulle mikä voi olla perusteena sille, että jostain perheestä otetaan vain esim 1-2 lasta huostaan, mutta muut perheen lapset saavat edelleen asua kotona?

Ja tarkoitan nyt huostaanottoja, joissa perusteena on kotiolot, ei esim. teini-ikäisen omat ongelmat.

Näitä tapauksia kuitenkin tuntuu olevan jonkin verran, eikä niissä ole mitään yhtäläisyyttä esim. sen kanssa onko huostaanotetut pienimpiä tai isompia. Tai miten voidaan antaa uuden syntyvän vauvan olla ja kasvaa kotonaan, mutta isompaa sisarusta ei palauteta kuitenkaan kotiinsa?

Ja kysyn ihan mielenkiinnosta, en ole ls-vihaaja : )

[/quote]

No niin, osuipa silmääni juuri tällainen tapaus, josta puhun:

http://www.oululehti.fi/etusivu/sarin_pojat_otettiin_huostaan_6736204.html#6736205.jpg

En siis tahdo tähän tapaukseen puuttua, vaan yleisesti keskustella mikä tällaisessa on yleensä takana? 

tiedän tapauksen jossa oli 2 isompaa lasta (jotain 4-6v) ja vauva,isommat vietiin kiireellisenä koska lapset puhuivat pk.ssa lyömisestä.2 nuorempaa syntyivät tapauksen jälkeen ja saivat olla kotona

Aika vaikea varmaan useimmiten erotella kotioloja ja lapsen/nuoren ongelmia, niin että voisi sanoa huostaanoton johtuvan vain kotioloista tai ongelmista. Esimerkki tuntemastani perheestä, jossa yh-äidillä on kaksi tyttöä, 13v ja 16v. Tyttöjen isä on bipo ja alkoholisti, ja vanhemmat ovat eronneet kymmenen vuotta sitten, isällä vain satunnaista kontaktia tyttöihin. Vanhempi tytöistä muistuttaa luonteeltaan ja ulkonäöltään isäänsä, nuorempi taas enemmän äitiä. Vanhemman tytön ja äidin suhde on ollut hankala jo pitkään, ja äiti on hyvin kriittinen ja negatiivinen tätä tyttöä kohtaan. Ihan tytön kuulleen listaa kaikkia tyttären huonoja ominaisuuksia ja pohtii kuinka tyttö on ihan kuin isänsä. Nuorempaa tytärtään äiti kehuu ja ylistää, ja heidän suhteensa on ongelmaton. Kotona heillä on täysi kaaos, ja äidillä on vaikeuksia pitää ns normi arkirutiineista kiinni, mutta tämä seikka ei kai koskaan ole ollut niin vakava, että pelkästään sen perusteella olisi pitänyt huostaanottoa tehdä.

No, yllättäen vanhempi tytär alkoi teini-ikään tullessaan oireilla. Meni ja tuli miten halusi, lintsasi koulusta ja näpisteli, valehteli, joi, poltti pilveä jne. Äiti otti itse yhteyttä lastensuojeluun, kun ei tiennyt mitä tehdä. Vuosi sitten otettiin vanhempi tytär huostaan, asuu nyt sijaisperheessä. Nuorempi asuu edelleen kotonaan.

Oliko tässä nyt kyse teini-ikäisen ongelmista vai kotioloista? Minusta hyvä sekoitus molempia.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:43"]

tiedän tapauksen jossa oli 2 isompaa lasta (jotain 4-6v) ja vauva,isommat vietiin kiireellisenä koska lapset puhuivat pk.ssa lyömisestä.2 nuorempaa syntyivät tapauksen jälkeen ja saivat olla kotona

[/quote]

Oliko tapahtuneesta mitään näyttöä esim. suuria mustelmia tai jälkiä lyönneistä vai ihanko lasten omien puheiden perusteella lapsia otetaan huostaan ns. "oikeusvaltiossa". Lapset saattavat puhella hyvinkin "outoja" tarinoita vaikka mitään ei kotona tapahtuisi.

taisi kyllä löytyä näyttöä,valitettavasti ja oli jo isot parantumattomat psyk.ongelmat

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:43"]

tiedän tapauksen jossa oli 2 isompaa lasta (jotain 4-6v) ja vauva,isommat vietiin kiireellisenä koska lapset puhuivat pk.ssa lyömisestä.2 nuorempaa syntyivät tapauksen jälkeen ja saivat olla kotona

[/quote]

No juuri näitä tällaisia tapauksia tarkoitan.

Seurataanko niitä pienempiä sitten silmä kovana vai miten? Ja jos eivät vanhemmat lyö niitä pieniä, niin miksi kotiolojen ei katsota olevan sitten tarpeeksi hyvät taas niille isommillekin?

Muutenkin välillä arveluuttaa nämä esim. jonkin vaikean jo ohimenneen  elämäntilanteen takia huostaanotetut, kuten tuossa linkitetyssä tapauksessa: kun on jo tiedossa, että huostaanotto on lapselle trauma, ja hirveän harva lopulta kuntoutuu, päin vastoin syrjäytyminen on todella yleistä huostaanotetuilla lapsilla, niin eikö noissa tilanteissa kannattaisi ja pitäisi toimia toisin?

Huostaanottoon täytyy olla näyttö. Eli jos ajatellaan karkeasti, että toisella lapsella on mustelmia ja toisella ei, niin vain sen mustelmaisen voi huostaanottaa. (Toki jos voi perustella huolen sen toisenkin kohdalta, niin voi lähteä taistoon) Kaikesta vaaditaan näyttö, eli konkreettiset todisteet tai lapsen kertoma, todistajan kertoma tmv.

Näitä hoidollisia huostaanottoja varmaan tosiaan on jonkin verran, siis katsotaan etteivät vanhemmat ole kykeneviä hoitamaan sairasta lastaan. Meillä kävi niin että julkisen puolen lastenpsykiatri oli sitä mieltä että oireilu on pelkästään psyykkistä ja johtuu kotioloista, ls-työntekijät eivät nähneet kotioloissa huomautettavaa ja yksityinen lastenneurologi diagnosoi adhd ja määräsi lääkkeet.

Ilman tuota yksityistä neurologia olisi lapsemme todennäköisesti otettu hoidolliseen huostaanottoon ja laitettu psykiatriselle osastolle hyvin pitkäksi aikaa, sillä nimittäin uhkailtiin psykiatrin toimesta ennen kuin haimme itse yksityisen diagnoosin. Vähän hirvittää ajatella mitä olisi käynyt jos meillä ei olisi ollut varaa niitä yksityisiä tutkimuksia maksaa. Huostaanotto olisi nimittäin kyllä voitu tehdä hyvistä kotioloista huolimatta jos ls-työntekijät olisivat uskoneet psykiatria siinä että lapsi ei parane kotona.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 12:38"]

Näitä hoidollisia huostaanottoja varmaan tosiaan on jonkin verran, siis katsotaan etteivät vanhemmat ole kykeneviä hoitamaan sairasta lastaan. Meillä kävi niin että julkisen puolen lastenpsykiatri oli sitä mieltä että oireilu on pelkästään psyykkistä ja johtuu kotioloista, ls-työntekijät eivät nähneet kotioloissa huomautettavaa ja yksityinen lastenneurologi diagnosoi adhd ja määräsi lääkkeet.

Ilman tuota yksityistä neurologia olisi lapsemme todennäköisesti otettu hoidolliseen huostaanottoon ja laitettu psykiatriselle osastolle hyvin pitkäksi aikaa, sillä nimittäin uhkailtiin psykiatrin toimesta ennen kuin haimme itse yksityisen diagnoosin. Vähän hirvittää ajatella mitä olisi käynyt jos meillä ei olisi ollut varaa niitä yksityisiä tutkimuksia maksaa. Huostaanotto olisi nimittäin kyllä voitu tehdä hyvistä kotioloista huolimatta jos ls-työntekijät olisivat uskoneet psykiatria siinä että lapsi ei parane kotona.

[/quote]

Aika kamalalta kuulostaa. Varsinkin kun tuntuu, että sen jälkeen kun lapsi on saatu sieltä kotoa pois, niin kaikki lapsen oireilu siitä eteenpäin voidaan laittaa kodin piikkiin, vaikka kysymys olisikin edelleen vain neurologisesta poikkeamasta.

Kyllä mä ymmärrän, että on tilanteita, joissa se lapsi pitää sieltä kotoa pois saada, tunnen itse tällaisia useamman. Mutta esim. joku ADHD-lapsi ei kyllä parane, vaikka vietäisiin mihin ympäristöön, pikemminkin päin vastoin. Ruotuun toki omalla tavallaan voidaan laittaa tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla sekä joustamattomuudella ja kädestä pitäen ohjaamisella, mutta sellaisella harvemmin on kovin hyviä seurauksia pidemmän päälle.

Onko tähän ketjuun vastannut yksikään lastensuojelun työntekijä?

Olen ennen työskennellyt lastensuojelussa, enkä nyt kerro mitään yksittäisiä tapauksia, en siis riko vaitiolovelvollisuuttani. Paljon onkin tullut jo esimerkkejä, jotka voisivat olla ihan totta, eli juurikin sairauteen liittyvät seikat. Vanhemmilta puuttuu keinot, joilla auttaa/kasvattaa/hoitaa mielenterveysongelmaista, neurologisia sairauksia omaavaa lasta. Kylmää, mutta totta, vanhempi voi käyttäytyä lapsiaan kohtaan todella eri tavoin, syystä tai toisesta. Toki näissä tilanteissa vanhemmalle tulee ensin tarjota kaikki apu oman käyttäytymisen muuttamiseen, mutta aina se ei auta. 

Sitten oli kysymys vielä niistä, että miksi uuden vauvan saa pitää, mutta vanhempaa lasta ei palauteta. Näissä tilanteissa ajatellaan aina sen vanhemman lapsen tilannetta. Jos eka lapsi on otettu huostaan esim. päihteiden takia, ajan saatossa äiti raitistuu ja saa uuden vauvan. Toki tilannetta seurataan, mutta mikään ei siinä tilanteessa estä tätä ex-päihdeäitiä olemaan hyvä ja raitis äiti. Mutta, jos aikaa tosiaan kulunut jo runsaasti, riippuen tietysti minkä ikäisenä eka lapsi on huostaanotettu, pitää miettiä hyvin tarkkaan mikä on parempi vaihtoehto huostaanotetulle. Pysyä sijaiskodissa, johon ehkä jo kasvanut hyvin pienestä pitäen vai onko kyseessä lapsi, jolla on hyvin kehittynyt, voimakas kiintymyssuhde bioäitiinsä ja paluu olisi kaikkien kannalta mahdollinen. Tai sitten voi olla kyseessä jo isompi koululainen, joka muistaa äidin sekoilut ja haluaa mieluummin asua sijaisperheessä. 

Yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei ole. Jokainen huostaanotto on ihan omanlainen tarina, niin sille lapselle, vanhemmille, ja asian parissa työskenteville aikuisillekin. Syyt voivat olla hyvin moninaisia ja vaikka kuinka ajattelisit tuntevasi naapurisi, siskosi, ystäväsi on aina asioita, joita et ehkä kuitenkaan tiedä tai osaisi edes arvata.

Kun teini huostaanotettiin, kyse oli hänen ongelmistaan ja sain ns. puhtaat paperit heti alusta lähtien. Hoitokokoukset pidettiin meillä kotona eikä koskaan ollut sellaista oloa että kytättäisiin vaikka toki perheen dynamiikkaa tarkkailtiin samalla. Ensin oli toki avohuollon tukitoimenpiteitä mutta jäppinen ei ilmestynyt kertaakaan paikalle, minä sitten juttelin miehen kanssa psykologien ja kuraattorien kanssa :)

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 18:26"]

Kun teini huostaanotettiin, kyse oli hänen ongelmistaan ja sain ns. puhtaat paperit heti alusta lähtien. Hoitokokoukset pidettiin meillä kotona eikä koskaan ollut sellaista oloa että kytättäisiin vaikka toki perheen dynamiikkaa tarkkailtiin samalla. Ensin oli toki avohuollon tukitoimenpiteitä mutta jäppinen ei ilmestynyt kertaakaan paikalle, minä sitten juttelin miehen kanssa psykologien ja kuraattorien kanssa :)

[/quote] Hei, tämän kirjoittaja, jaksaisitko kertoa vähän mikä teillä nykytilanne? Miten huostaanoton jälkeen, saiko teini asiansa kuntoon/apua/tukea yms. ? Meillä samanlainen tilanne, päätös olemassa, paikkaa odotellaan, teinillä adhd, oppimisvaikuksia, koululintsausta, tupakanpolttoa, rajattomuutta, oman toiminnan ohjaamisen vaikeutta..Minullakin "puhtaat paperit" ja ihan tavalliset kotiolot, olisi mukava kuulla miten teidän tilanne on lutviutunut. Kiitos jos jaksat vastata.