Lue keskustelun säännöt.
Minua kalvaa tuttavaperhevierailu :( Lasten eriarvoisesta kohtelusta
09.01.2014 |
Olimme jokin aika sitten kylässä mieheni työkaverin perheen luona ja olen vieläkin tyrmistynyt kyläilystä. Kyse ei ole siis kovin läheisistä tutuista, vaan olemme tavanneet nyt lasten myötä perheiden kanssa muutamia kertoja kahvittelun merkeissä ja lapset ovat saaneet leikkiä keskenään, ja ennenkin olen kiinnittänyt heidän kohdallaan huomiota samaan asiaan, mutta nyt tilanne oli jotenkin räjähtänyt käsiin. Perheessä kohdellaan lapsia TODELLA epätasa-arvoisesti enkä meinaa nyt päästä yli tästä. Harmittaa etten sanonut mitään, mutta olen miettinyt että miten tuollaiseen vieraahkon perheen dynamiikkaan voi mitenkään puuttua kaikkia taustoja tietämättä ja mitenkään korrektisti. Toisaalta tuntuu, että olisin sen velkaa lapselle, joka oli perheessä kummallisen heittopussin asemassa, ja mitä väliä jos välit tuohon perheeseen menevät. Miehelle kiusallista työpaikalla, etenkin kun perheen mies on tavallaan esimiesasemassa (ei suoraan henkilöstöasioissa mutta kuitenkin). No mutta asiaan:
Lapsia on siis kaksi, pari vuotta nuorempi tyttö ja pari vuotta vanhempi poika. Ala-asteikäisiä molemmat. Omat lapsemme ovat lähempänä tuon tytön ikää. Tyttöä suositaan räikeällä tavalla ja hänelle puhutaan lempeästi ja pehmeästi, vaikka tekisi jotain hölmöäkin, kun taas pojalle puhutaan vihaisesti koko ajan ja huudettiin meidänkin kuultemme monta kertaa mielestäni täysin aiheetta. Lapsi nolattiin monta kertaa henkisesti ja naurettiin päälle. Hänestä kerrottiin meille lapsen kuullen asioita, joita ei pitäisi - ainakaan jos ei halua murskata lapsen itsetuntoa. Näihin sanoin hiljaa, että jatketaan tästä aiheesta toiste, kun ei ole korvia kuulemassa, ja onneksi juttu jäi siihen tällä kertaa.
En halua kertoa kovin tunnistettavia esimerkkejä, mutta kohtelu oli aivan erilaista lasten kohdalla enkä voi käsittää miksi. Poika on kiva ja vähän arka, ei ihme tosin tuolla jatkuvalla nolaamisella ja huutamisella. Ikävä kyllä oireilee jonkin verran esim, koulussa ja näistäkin asioista jaksettiin jauhaa vierailun aikana :(
Mitä voin tehdä . koen että petin tuon pojan, kun en pystynyt puolustamaan häntä enemmän. Kehuin poikaa kyllä kun hän esitteli rakentelemiaan juttuja pyynnöstäni ja muutenkin juttelin niitä näitä huoneessaan, johon vetäytyi.
Mitään laiminlyöntiä tai väkivaltaa ei siis varmaankaan ole, vaan puitteet ovat komeat, mutta tuo henkinen eriarvoisuus todella järkytti minua. Päätin kiinnittää itse erityistä huomiota siihen, etten vahingossakaan ala demonisoiomaan toista lasta ja suosimaan toista, varsinkaan sukupuolen perusteella eikä toki muutenkaan.
Kommentit (21)
Voi luoja, kammottavaa. Tulipas paha mieli :( Osallistuiko noi kummatkin vanhemmat tohon sortoon, vai oliko jompikumpi järkevämmän oloinen? Ajattelin, että pyrkisit puhumaan sille viisaamman tuntuiselle tästä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko poika molempien vanhempien?
Olet ikävässä välikädessä, mutta ainoa vaihtoehto olisi sanoa suoraan ja vieläpä niin, että mielestäsi poika on tosi suloinen, reipas ja ihana etkä oikein ymmärrä, miksi vanhemmat koko ajan puhuvat hänestä niin vähätellen ja negatiivisesti. Nimittäin, vanhemmat varmasti vannoisivat, että poika on hankala ja inhottava ja siksi häntä on komennettava enemmän kuin tyttöä. Tässä muuten on nyt luotu se pohja sille, että isovanhemmat suosivat tyttären perhettä eivätkä halua olla missään tekemisissä pojan perheen kanssa. Toki pojalle tämä on oikeasti pitkällä tähtäimellä hyväkin asia, jos vain itse pääsisi tuon lapsuudentrauman yli.
Jos todella haluatte auttaa poikaa, sanotte asiasta suoraan.
Inhottavaa. Tuli todella surkea olo.
Olen itsekin miettinyt, miksi minä äitinä herkemmin suutahdan esikoistytölle, mutta keskimmäisen pojan tekoset siedän helpommin. Miehelläni menee ihan toisin päin. Tosin tärkeää tässä on vanhempien huomata asia ja käyttäytyä paremmin. Minut on jo lapsena kasvatettu siihen, ettei lapsia saa kohdella eriarvoisesti. Äitini on edelleenkin erittäin tarkka asiasta lastenlasten kanssa. Suunnilleen eurolleen laskee lahjat yms. ehkä parempi näin, vaikka välillä sanonkin ettei pienet ymmärrä mitä tavarat ovat maksaneet :)
Tippa linssiin tuli tuon pienen pojan puolesta. Noin olisin vastaavassa tilanteessa itsekin käyttäytynyt. Olisin kiinnittänyt häneen erityistä huomiota ja ehkäpä olisin sanonut vanhemmillekin, kuinka mukava ja fiksu poika heillä on.
Kurja juttu ja en tiedä, miten pitäisi toimia. Kun kuitenkaan ette tunne perhettä hyvin ja jos miehesikin on esimiesasemassa tähän kaveriin, niin vaikea siinä tilanteessa on mennä neuvomaan lastenkasvatuksessa. Muuttaisiko sellainen sanominen tilannetta kuitenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettehän vaan olleet eksäni ja hänen nykyisensä luona..? :( Siellä on nimittäin juuri tuo tilanne minun ja eksäni lasten kohtelussa: tyttö voi tehdä mitä vain, poikaa kyykytetään, minkä ehditään. Nimenomaan tuo vieraiden edessä nolaaminen kolahti pahasti :(
Ei ollut uusperhekuvio, vaan pariskunnan biologinen lapsi kyseessä. Ensi kerralla jos näemme (tuntuu todella raskaalta ajatella, että pitäisi kohdata tuo perhe vielä), teen kuten olette kirjoittaneet ja kehun poikaa ääneen joka käänteessä. Ehkä pitäisikin järjestää mahdollisimman pikainen uusi tapaaminen, jotta pystyisin toimimaan käsikirjoituksen mukaan. Nyt menin niin puihin tuosta asetelmasta, että jäin änkyttämään tosi heikosti. Hävettää. Oli vaikea jotenkin uskoa omia korviaan, mutta nyt kun olen muutamia päiviä miettinyt asiaa, on se kirkastunut minulle, missä helvetissä tuo poika joutuu elämään ja osaan toivottavasti paremmin asettua puolustamaan häntä :( mitä se sitten auttaakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas sama provoilija, tyylisi on liian helposti tunnistettavissa.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 14:07"]
Onko poika molempien vanhempien?
Olet ikävässä välikädessä, mutta ainoa vaihtoehto olisi sanoa suoraan ja vieläpä niin, että mielestäsi poika on tosi suloinen, reipas ja ihana etkä oikein ymmärrä, miksi vanhemmat koko ajan puhuvat hänestä niin vähätellen ja negatiivisesti. Nimittäin, vanhemmat varmasti vannoisivat, että poika on hankala ja inhottava ja siksi häntä on komennettava enemmän kuin tyttöä. Tässä muuten on nyt luotu se pohja sille, että isovanhemmat suosivat tyttären perhettä eivätkä halua olla missään tekemisissä pojan perheen kanssa. Toki pojalle tämä on oikeasti pitkällä tähtäimellä hyväkin asia, jos vain itse pääsisi tuon lapsuudentrauman yli.
Jos todella haluatte auttaa poikaa, sanotte asiasta suoraan.
[/quote]
Olen eri mieltä vanhempien todennäköisestä reagoimisesta jos otat asian esiin suoraan. Vanhemmat eivät välttämättä ole edes huomanneet itse, kuinka eriarvoisesti lapsia kohtelevat.
Joskus tässä voi olla takana kyllä sellainenkin, että eka lapsi onkin saanut alkunsa jotenkin muuten kuin aviomiehen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse yhdessä perheessä törmännyt samaan juttuun, lapsia oli tosin useampi. Mutta vanhin lapsi oli rauhallinen ja kiltti, ja hänestä puhuttiin perheessä vähättelevästi ja nolattiin minkä kerettiin. Toisten lasten kohdalla kaikki ääliömäisyyskin oli jotain erinomaista ja kertoi luonteenvahvuudesta. Oikeasti ainoa asiallisesti käyttäytyvä lapsista oli juuri se jota omat vanhempansa kohtelivat kuin roskaa. Sääliksi kävi.
Ehkä lapsen luonteessa vain oli jotain sellaista minkä vanhemmat ajattelivat olevan heikkoutta, ujous, hiljaisuus, rauhallisuus? Ujoutta ei ainakaan helpottanut kohtelu jota lapsi sai osakseen. Perheen muut kakarat olivat kaikkien painajaisia, häiriköivät minkä kerkesivät, hajottivat kauppareissuilla tavaroita, repivät muita hiuksista jne. ja kaikki tämä oli vanhempien mielestä hauskaa ja hienoa...
Kehu lasta seuraavan kerran kun käytte kylässä!
Tulee jotenkin mieleen, että pojan vanhempia pelottaa se, ettei hän ole samasta puusta kuin vanhempansa: arka, ehkä vähän hiljainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 15:01"]
Kehu lasta seuraavan kerran kun käytte kylässä!
Tulee jotenkin mieleen, että pojan vanhempia pelottaa se, ettei hän ole samasta puusta kuin vanhempansa: arka, ehkä vähän hiljainen?
[/quote]
Tuo muuten pitänee paikkansa varsinkin joidenkin isien kohdalla, että jos poika onkin erilainen, kenties rauhallinen ja pohdiskeleva, niin rempseän isän saattaa olla vaikea sulattaa sellaista lasta.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 14:40"]
taas sama provoilija, tyylisi on liian helposti tunnistettavissa.
[/quote]
No onneksi olkoon sinulle! Ehdit ensimmäisenä lätkäistä provokortin, kai taputit jo itseäsi tyytyväisenä olalle? Joka tapauksessa, miten se on joillekin noin elämän tehtävä tunnistaa provoilijoita tältä palstalta ja huutaa tuo provo suunnilleen joka ketjuun?
Ihan sama onko aloitus oikea vai ei, tuo ilmiö on ihan totista totta monessa perheessä. Vanhemmat eivät välttämättä edes itse huomaa tuota lasten eriarvoista kohtelua (harvoin se varmaan tietoista onkaan), mutta ulkopuolisen silmiin paistaa kuin punainen vaate. Ihan hyvä aloitus mielestäni siis siinä mielessä, että tästäkin asiasta voisi keskutella ja keksiä ideoita, miten tuollaiseen voisi ulkopuolinen puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa rehellisesti:
oliko tyttö mielestäsi poikaa kauniimpi lapsi?
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 14:40"]
taas sama provoilija, tyylisi on liian helposti tunnistettavissa.
[/quote]
peesi tälle... provo ilmestyy aiheesta josta on ollut aiemmin puhetta, eilen oli tätä sukupuoliasiaa ketjussa jossa kysyttiin miksi poikien äidit vaikuttavat ilkeiltä ja kiukkuisilta... tai jotain.
Provokirjoittaja kirjoittaa jaarittelevasti ja on kysyvinään neuvoa vaikka hänellä on tietty näkemys ja lisäksi vastaa itselleen jos alkaa saada vääränlaisia vastauksia.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 15:36"]
peesi tälle... provo ilmestyy aiheesta josta on ollut aiemmin puhetta, eilen oli tätä sukupuoliasiaa ketjussa jossa kysyttiin miksi poikien äidit vaikuttavat ilkeiltä ja kiukkuisilta... tai jotain.
Provokirjoittaja kirjoittaa jaarittelevasti ja on kysyvinään neuvoa vaikka hänellä on tietty näkemys ja lisäksi vastaa itselleen jos alkaa saada vääränlaisia vastauksia.
[/quote]
Itse olisin jo ehkä hiukan huolestunut, jos tuossa määrin tuntisin toisten palstalaisten käyttäytymistä, olisikohan aika sisällyttää siihen elämään jotain muutakin kuin av:ta ;)
Todella surullista.
Minulla on itselläni lapsuudesta samankaltaisia muistoja.
Äitini ei koskaan kuunnellut mitä minulla oli sanottavana, käski vain tylysti jättämään hänet rauhaan, ei koskaan kehunut, ja useasti kuulin hänen jopa haukkuvan minua toisille ihmisille. Tätä haukkumista jatkui aikuisiälle asti, silloin hän humalapäissään haukkui minua kavereilleni, jopa minun häissäni. (olen vahingossa kuullut itse nämä haukuntasessiot)
Täytyy sanoa, että äidistäni ei ole kauniita muistoja laisinkaan. Enkä koe olevani velvollinen hoivaamaan häntä vanhuksena, hoivatkoon ne paremmat lapset.
Kannattaa puuttua tilanteeseen jos mahdollista. Ettei tuon poikaraukan itsetunto mene pilalle.
Tiedän samankaltaisen tapauksen jossa 4v tyttö menee kaikessa 6v pojan "ohitse" mamma lellii pikkutyttövauvaansa ja on lähes riippuvainen tästä ja poika jää lähes huomiotta. Isä kohtelee lapsia neutraalisti mutta äidistä näkee että aina halunnut vain yhden lapsen; tytön.
Minulla myös samanlainen tapaus tuttavapiirissä. Keskimmäinen lapsi on lahjakas ja kiltti tyttö, jota etenkin äitinsä haukkuu ja sorsii joka käänteessä. Koitan aina kehua erityisesti tätä tyttöä kun ollaan käymässä, muuta en keksi mitä tekisin asialle. Toivon sydämeni pohjasta, että hänestä kasvaa terveitsetuntoinen tyttö vanhemmistaan huolimatta.
Ai kamala, mun sydäntä särkee tuon pienen pojan puolesta. Kunpa osaisin neuvoa jotakin konkreettista!