Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten odottavan äidin stressi muka vaikuttaa sikiöön?

Vierailija
09.01.2014 |

Aina toitotetaan että äidin stressi ja väsymys ei ole hyväksi sikiölle, mutta mun on hirveän vaikea uskoa, että sillä olisi mitään merkitystä.

Löytyykö sille mitään tieteellistä faktaa, että sikiö aistii (tai siitä kärsii) äidin stressin/uupumuksen?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
09.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

. Stressi ei ole pelkästään psyykkinen tila, vaan sillä on myös fyysisiä vaikutuksia. Stressi vaikuttaa hormonitoimintaan ja samat stressihormonit, jotka kiertävät äidin elimistössä pääsevät myös lapsen elimistöön

Vierailija
2/7 |
09.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai se voi vaikuttaa jos kortisolitaso on kokoajan korkealla, sehän on stressihormonia, en tiedä voiko se jotenkin siirtyä sikiöönkin vai suodattaako istukka sen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
09.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen joskus lukenut tutkimuksen, jonka mukaan raskausaikana stressiä kokeneiden äitien poikalapset olivat useammin honoseksuaaleja aikuisiällä kuin stressittöimien äitien poikalapset.

Vierailija
5/7 |
09.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

On tutkittu ja paljon. Jopa luonnollisia koeasetelmia on sotien vuoksi voitu tehdä. Odottavan äidin stressi muuttaa sikiön aivojen kehitystä pysyvästi sietämään stressiä huonommin. Lapsella on suurempi riski sairastua stressiin liittyviin sairauksiin, kuten ahdistuneisuushäiriöihin, depressioon ja somaattisiin sairauksiin, joihin liittyy stressi.

 

Tämän vuoksi odottavan äidin ahdistusta, stressiä ja masennusta tulee hoitaa, lääkehoitokin voi sivuvaikutuksista huolimatta olla parempi sikiöllekin. Sikiö myös kokee äidin ahdistuksen ja stressin.

Vierailija
6/7 |
09.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin äärettömän stressaantunut odottaessani keskimmäistä lastani. Hänellä isosiskon kanssa 1v ja vähän alle 1kk ikäeroa. Olin hyvin nuori ja niin oli lasten isäkin. Isää kiinnosti luonnollisesti kaikki muu, kuin lastenhoito ja isyys. Mutta 19-vuotiaana sitä oli vaikea ymmärtää. Olin siis yksin pienen lapsen kanssa ja odotin toista. En sentään tupakoinut tai käyttänyt mitään päihteitä.

 

Nyt jälkeen päin, 35-vuotiaana, kun ajattelen asioita, niin tuntuu todellakin, että stressi on vaikuttanut. Voi olla että sekin vaikutti, kun olin masentunut äiti (siis vasta näin jälkikäteen ymmärsin, että olin masentunut). Lapsi on aina ollut haastava ja paljon huomiota vaativa. Oppimisvaikeutta on jonkin verran, vaikka varsinaisesti mitään diagnoosia ei ole annettu.

 

Olen potenut syyllisyyttä ja itseinhoa tapahtuneista. Olisinpa osannut paremmin hakea apua ja antanut lapselleni enemmän hellyyttä. Lapsi on nyt teini. Ei kai mitenkään ihan hirveän haastava sellainen (vielä), mutta pelkään, jos seuraa biologisen isänsä jalanjälkiä, ei käy kouluja ja ratkeaa alkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
09.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina kun äiti stressaa ja hermostuu, niin sikiö saa pienen sydänkohtauksen.....! :(

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi viisi