Lue keskustelun säännöt.
Diagnosoin itseni: lievä ADD. Muita?
09.01.2014 |
Olen pitänyt itseäni suht tavallisena ja organisoijana, koulut menneet hyvin. Nyt neljääkymppiä lähestyessä oon kuitenkin huomannut että ns pikkuhankaluudet (joita olen siis luullut muillakin olevan) lisääntyvät.
Aloitekyvyttömyys, hankaluus pitää mielenkiintoa yllä, aivojen "herääminen", keskeytykset ärsyttää, negatiiviset ajatukset jne.
ä
Olen siis selvinnyt hyvin, mutta vaatimustason kasvaessa väsyn. Ja ehkä juuri nuo kouluajan rutiinit ja johdonmukainen kasvatus on auttanut selviämään. Useamman lapsen seurauksena kontrolli alkaa pettämään ja keskittyminen (kaikkeen) hankaloituu, kilahdukset lisääntyvät.
ä
Luulen kuitenkin olevani niin lievä tapaus etten saa diagnoosia vaikka uskon että lääkitys auttaisi arkeani. Lähdenkö etsimään apuA vai jatkanko suossa rämpimistä?
Kommentit (3)
Mulla taas vakava luulosairaus, ihan itse diagnosoitu. Hoitona uusien harrastusten hankkiminen omannavan ympärillä pyörimisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että ap:lla vaan on nyt stressaava elämäntilanne eikä mitään ADD:tä... On ihan normaalia että kun elämässä on vähän liikaa härdelliä, mikä erityisesti monen lapsen äidillä on tavallista, ja ihan varmasti jos käy vielä töissä, että alkaa pakka vähän hajoilla.
Itsellä ainakin oli ns. ruuhkavuosien pahimmassa vaiheessa sitä, että mistään ei tuntunut tulevan mitään. Olin jatkuvasti ärtyisä, levoton, keskittymiskyvytön, päässä pyöri negatiiviset valittavat ajatukset jne. Mutta niinhän se meni ohi kun lapset vähän kasvoi ja töissä tuli stabiilimpi tilanne.
Epäilen itselläni vähän samaa. Selviän kyllä arjesta ja töistä hyvin ja saan aikaan, mutta keskittyminen vaatii minulta hirveästi. Olen myös aika aloitekyvytön ja kyllästyn helposti.
En osaa sanoa, hakisitko apua vai jatkaisitko rämpimistä. Itse taidan jatkaa tässä suossa ja yrittää hallita elämääni jotenkin :)