"Seniili mummo", "Vammamamma"

Sellainen kuulen olevani lähes päivittäin, sanojana 12v poikani jolla ollut viim ½v murrosikä päällä ja urakalla.

Olisko vinkkejä miten "sietää" vielä paremmin murkun purkaukset, tänäänkin kun tuli koulusta niin alkoi lähes samantien hirvittävä paapatus ja kritisoi/arvosteli suurinpiirtein kaiken elämästämme ja perheestämme ja minusta äitinä. Yleensä annan pojan vain papattaa ja jotain kommentoin joskus siihen väliin mutta välillä tuntuu että ei helvetti taasko ja mitä nyt ja ei jaksaisi:(

Ja kauankohan tätä kestää...ei sillä että helpotusta olisi ilmeisetikään luvassa koska perässä kasvaa 11v täyttävä kuopus.

Huokaus:/