Lue keskustelun säännöt.
Istun transferissa kentällä ja olen matkalla kotimaahan ja mökille. N 24h kuluttua ehkä alkaa oma talo häämöttää.
12.10.2020 |
Matkustaminen on NIIN syvältä, ja poikittain, ettei o tosikaan.
Ruoka: surkeaa. Juominen: alkoa ei viitsi alkaa ottamaan, kahvit on yhtä kuraa, vaikka maksaa maltaita, lentokoneen vessaan ei voi mennä, eli ilman nestettä mennään.
Paikat puutuu, nyt jo särkee polvia, vatsa ei toimi tietenkään nyt eikö päiväkausiin. Alkureussusta jo vaihtoivat junan laituria ja nippanappa ehdin siihen sitten.
Maski naamalla tässä ja vielä matkaa jäljellä.
Kunhan pääsen mökin pihaan niin istahdan löhimpään puutarhatuoliin enkä nouse siitä ihan heti.
Kommentit (5)
Edelliselle tiedoksi, että karanteeniaika lyheni just kymmeneen päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et nousekaan ainakaan kahteen viikkoon minkä vietät karanteenissa.
Ahh, osuit asian Ytimeen! Jään maalle, meren rantaan, vanhalle kalastajatilalle, vanhojen tammien varjoon, kallioiden suojaan enkä lähde sieltä mihinkään koko loppuvuonna.
Ruokaa kaapit töyteen, pakastin täyteen ja kellariin viinit ja oluet.
Karanteeni on hyvin tervetullut ja elämä hyvin suunniteltu sikäli.
En halua nähdään yhtään turistia, metelöiviä lapsia, zombieta läppäreitäön tuijottava liikematkailijoita
, nirppanokkia naisia katselemassa toisia pitkin nenänvarttaan. En ketään.
Naapuritalosta jonkun kilometrin päästä käy niiden kissa mua moikkaamassa. Ja peurat pihalla. Siinäpä se. Muuta en tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et nousekaan ainakaan kahteen viikkoon minkä vietät karanteenissa.
Ahh, osuit asian Ytimeen! Jään maalle, meren rantaan, vanhalle kalastajatilalle, vanhojen tammien varjoon, kallioiden suojaan enkä lähde sieltä mihinkään koko loppuvuonna.
Ruokaa kaapit töyteen, pakastin täyteen ja kellariin viinit ja oluet.
Karanteeni on hyvin tervetullut ja elämä hyvin suunniteltu sikäli.
En halua nähdään yhtään turistia, metelöiviä lapsia, zombieta läppäreitäön tuijottava liikematkailijoita
, nirppanokkia naisia katselemassa toisia pitkin nenänvarttaan. En ketään.
Naapuritalosta jonkun kilometrin päästä käy niiden kissa mua moikkaamassa. Ja peurat pihalla. Siinäpä se. Muuta en tarvi.
Toivottavasti joku kantaa sulle sitä viiniä ja ruokaa seuraavat kymmenen päivää, ennen kuin voit mennä kauppaan.
Et nousekaan ainakaan kahteen viikkoon minkä vietät karanteenissa.