Lapinpirokoira - kokemuksia

Tyttärellä on lapinporokoira. Se ei ole ollenkaan seurallinen, pikemminkin arka ja outoja ihmisiä välttelevä - jopa pelkäävä. Mutta tämä saattaa johtua siitä, että on kotoisin n.s. pentutehtaasta. Ei ole sosiaalistunut ihmisiin otollisena aikana.

Koska on palvelukoira ja laumanjohtaja, en tiedä, miten sopii "perhekoiraksi".

Kiltti, nöyrä koira. Mutta yksin ollessaan voi haukkua tauotta. Jos ei ole paimennustyötä, makoilee perheen parissa mutta ei ole hirveän läheisyydenkaipuinen, tarkkailee pari metriä syrjemmällä.

Veljelläni ollut kaksi, mukavia aika juroja, eivät tykänneet pikkulapsista, veli asuu ok-talossa, haluavat enimmäkseen olla ulkona..yöt makaavat kylmällä kuistilla, mutta aina pääsy sisään, eivät viihdy juuri ollenkaan. Haukkuvat, eivät sovi missään tapauksessa kerrostaloon.

Ystävällisiä ja mukavia koiria. Herkkähaukkuisia tosin, mutta niinhän paimenkoirat ovat.

Mulla on vähän erilaisia kokemuksia. Enollani on aina ollut porokoiria -Lapissa kun asutaan. Itsellänikin on puoliksi porokoira, toinen puolisko on lapinkoiraa. Enoni koirat ovat aina olleet ihania, seurallisia koiria jotka pärjäävät myös metsästyskoirina. Omani on kotilössykkä. Nauttii kainalossa olosta ja jokaisesta joka vain suostuu rapsuttamaan. Tahtoo viereen nukkumaankin. Toki hakeutuu viileämpään paikkaan heti, kun ihmiset ovat asettuneet sänkyyn. Samoin tekee enoni koira. Kaikki koirat ovat nauttineet metsässä vapaana olosta. Urokset varsinkin ovat olleet miellyttämisen haluisia ja tottelevaisia. Ovat selvästi kiintyneet enooni, mutta tottelevat hienosti myös enoni vaimoa ja lasta. Kilttejä otuksia.

Ottaako lapinporokoira jonkun tietyn ihmisen johtajaksi ja jos ottaa niin millä perusteella?