Liioitellaanko ja dramatisoidaanko köyhyyttä?

Dramatisoidaan sitä. Keskiluokka tykkää lukea kyyneleet silmiin nostattavia juttuja ja tuntea sitten sen jälkeen itsensä hyväksi, kun a) ei itse ole samanlaisessa tilanteessa ja b) pystyy tuntemaan itsensä hyväksi ihmiseksi lähettämällä jonkun lahjakortin aivan hirveissä olosuhteissa ja nälkäkuoleman partaalla olevalle 16-henkiselle perheelle.

Entisenä köyhän lapsiperheen edustajana ja nykyisenä pienituloisena yh:na niin ehkäpä. Ei me kärsitty mitenkään. Roskiksista dyykkaaminenkin oli lähinnä jännää. Naapurustossa oli useita pienituloisia talouksia ja pidettiin toisistamme huolta. Joko käytiin siivoamassa ja pesemässä pyykkiä, hoitamassa toistemme lapsia tai ottamassa yökylään että naapuri pääsi viihteelle välillä jne. Aamulla saattoi etuoven edessä olla ruoka-avun ruokakasseja useampi kun naapuri oli hakenut kaikille pihapiirin tarvitseville.Ei ne ollut huonoja aikoja lainkaan ja lapset muistaa ne onnellisimpina aikoina elämässään. Silloin oli vielä oikeaa välittämistä ihmisten välillä. Oikeastaan hyvä kun kysyit, oli mukava muistella sitä aikaa :) 

AP, ei liioitella eikä dramatisoida! Mielestäni esim. yksittäistalouksien köyhyys on jäänyt kokonaan lapsiperheiden köyhyyden varjoon. Meitä on paljon, jotka elämme nippa-nappa ttt:n ylittävällä summalla eli palkkaa jää käyttöön esim. itselläni n. 25 euroa enemmän kuin toimeentulotuki olisi. Ei naurata. Lisäksi sinkku maksaa aina ja kaikesta itse - kaiken!

Ihmisen on tarkoitus kuluttuu. Ihminen joka ei kuluta eli osta tuotteita ja hyödykkeitä ei ole hyödyllinen yhteiskunnalle, matrixille.

Ihmiset ovat hyvin erilaisia. Jos osaa suunnitella talouttaan, tekee yhteistyötä muiden köyhien kanssa ja omaa hyvän itsekurin, minimitoimeentulollakin pärjää, joskus jopa ihan hyvin. Pieniin tuloihin liittyy usein myös runsas vapaa-aika, mikä lisää sumplaamismahdollisuuksia ja pienentää kuluja. Toisaalta on sellaisiakin ihmisiä, joilta mainittu itsekuri ja suunnitelmallisuus puuttuu, jolloin vähät rahat voivat hävitä päivässä, ja loppukuu pitää sitten kerjätä tai varastella.

Itse mietin nykyään koko talousjärjestelmämme olemisen edellytyksiä. Kulutus on oikeastaan aina haitallista ja tavoitteena olisi minimoida kaikkien kulutus. Silti kansalaisia pyritään yhä motivoimaan rahalla, eli kulutusmahdollisuuksilla. Nämä tavoitteet eivät oikein voi olla olemassa yhtä aikaa. Pienituloiset elävät yleensä ekologisesti paljon kestävämmin ja vastuullisemmin kuin isotuloiset, ja jotenkin isotuloisia pitäisi saada vähentämään kulutustaan. Mutta millä heitä sitten enää voi palkita?

Yltäkylläisyydessä elävälle köyhyys on jännittävä seikkailu, jota on hienoa seurata TV-ruudulta! Sitten niiden tarinoiden pitää olla vielä inspiroivia, tyyliin löytää ketsuppia ja tekee siitä tomaattikeittoa, upeaa! Todellisuudella on katsojia turha rasittaa.

Olen vuosia ollut työkkärin rahoilla ja toimeentulotuella.

Joo rahasta on tiukkaa, mutta enpä mäkään ihan joka ostamaani asiaa tarvitse elääkseni. Osaan kyllä tienata kympin sieltä ja toisen täältä jos tarvitsee.

Musta on ihan kiva käydä ostoksilla Prismassa kun saa tuotteita -60%. No aina ei saa, mutta kaapit ei silti ikinä ole olleet tyhjinä. Musta on ihan kiva käydä ruokajonossa, on ruokkinut luovuutta kun ei tiedä etukäteen mitä tänään kokataan ja tullut uusiakin ruokia kokeiltua.

Jos yritän niin saan säästöpankin, joululahjoja on jo ostettuna.

Kirppareitakin on ihan kiva koluta, ostan uutena oikeastaan vaan sukat ja alusvaatteet ellen löydä marketin alekorista jotain, en muista milloin olisin maksanut mistään vaatteesta yli vitosta. Lenkkikenkiin panostan jonkun kympin parin vuoden välein. Teen välillä myös taskurahaa ostamalla kirpparilta ja myymällä netissä eteenpäin.

Oon tosin lapseton sinkku, sinänsä ihan rentoa. Varmasti perheellisillä monin verroin vaikeampaa.

Myös lapsuuden perheessä elettiin nykykäsityksen mukaan reippaasti köyhyysrajan alapuolella laman takia, mutta en mä ainakaan kokenut että meiltä ikinä puuttui mitään. Mitään matkoja tai merkkivaatteita tai elektroniikkaa ei juuri osannut kaivata.

Dramatisoidaan. Itse olen ollut työttömänä huvikseni; hain kaikki ruuat leipäjonoista. Ruokaa tuli niin paljon että riitti kahdelle koirallenikin asti. Vaatteet ostin uffin 1-2e päiviltä. Työmarkkinatuella kävin kaljalla, otin 20e/kk salikortin ja välillä söin esim. Picnikissä jonkun 4,5e maksavan herkun. Hyvin riitti rahat. Kerran säästin työmarkkinatuesta Turkin matkan (maksatin kaljat ja kahvit ja ravintolat tinderdeiteillä ja säästin).

Koirien kanssa kun lenkkeili niin keräsin tölkkejä ja ostin niillä rahoilla itselleni suklaata herkutteluun.

Ihmisten elämäntilanteet on niin erilaisia. Jos ongelmat kasaantuu, kuten ne usein tuppaa tekemään, se tekee köyhyyteen omat haasteensa, ja toisaalta se, että jotkut köyhät on köyhiä vain tilapäisesti ja joillakin ei ole oikein mitään keinoa päästä köyhyydestä koskaan eroon.

Mutta yleisesti ottaen, jos lapsia on enemmän kuin se yksi, niin ihan oikeasti se vitonen kouluun vietäväksi on todellakin liikaa jos viikossa on vaikka 100€ budjetti ruokaan ja kaikkeen muuhun pakolliseen. Ja kun se kahden euron tarvekaan ei tule aina juuri silloin kun on rahaa sen verran ylimääräistä, vaan yleensä silloin kun useampi lasku on tullut maksettavaksi samaan kuuhun tai joku yllättävä muu meno kuten vaikka hammaslääkäri.

Se että ei ole varaa viettää joulua on munkin mielestä kyllä erikoista, kaipa sillä tarkoitetaan että ei ole varaa viettää median tuputtamaa jouluidylliä jossa ostetaan kaikkea mahdollista kallista mitä ei edes tarvita lahjaksi ja joulupöydässä on sataa sorttia ruokaa joista suuri osa menee sitten biojätteeseen. Perinteiset jouluruuat on edullisia, joten joulun saa vietettyä ihan normiarjen hinnalla jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Dramatisoidaan. Itse olen ollut työttömänä huvikseni; hain kaikki ruuat leipäjonoista. Ruokaa tuli niin paljon että riitti kahdelle koirallenikin asti. Vaatteet ostin uffin 1-2e päiviltä. Työmarkkinatuella kävin kaljalla, otin 20e/kk salikortin ja välillä söin esim. Picnikissä jonkun 4,5e maksavan herkun. Hyvin riitti rahat. Kerran säästin työmarkkinatuesta Turkin matkan (maksatin kaljat ja kahvit ja ravintolat tinderdeiteillä ja säästin).

Koirien kanssa kun lenkkeili niin keräsin tölkkejä ja ostin niillä rahoilla itselleni suklaata herkutteluun.

Kyllä minäkin pärjäisin yksin työttömänä ihan hyvin jos mulla ei olisi näitä velkoja mitä nyt on. Ei mulla mene mihinkään niin paljon rahaa, olen pieniruokainen ja vaatteita on kaappi täynnä, ei ole tarvetta juuri mitään ostaa, tässä iässä on kaikkea roinaa jo liikaakin, päinvastoin voisi myydä ylimääräistä pois.

En ymmärrä miksi sinkut aina valittaa että on niin kallista elää  yksin, no joo, asumiskuluissa voi säästää jos on toinenkin siinä, mutta eipä juuri muusta. Jos sossu maksaa asumisen niin mitä väliä. Ruokaa syön saman verran yksinkin, mutta kun on kumppani joka syö erilaisia juttuja kuin minä ja syö isompia määriä, niin kyllä meidän yhteenlasketut ruokamenot on isommat kuin ne jaettuna tasan puoliksi per pää. Ja kun on lapsia niin sitten sitä rahanmenoa vasta onkin, joka suuntaan pitää olla syytämässä rahaa, kenkiä ja vaatteita kuluu jatkuvasti, ja nykyään pitää olla vielä kaikkea muutakin härpäkettä kun nykylapset ei tyydy enää käpylehmiin.

Miten voisi löytää jonkun, jolle olisi oikeasti väliä sillä, että antaa satasen lapsen joululahjoihin? Lahjoittelen tämän tästä kaiken maailman hyvä mieli / lahjapaketti / ruokakassi tms keräyksiin, mutta olisi paljon kivempi antaa vaikka jollekin oman koulun lapsen vanhemmalle/vanhemmille se satanen. Ja voisi muutenkin tukea kuin vain rahalla, esim. maksaa jonkun joku harrastusmaksu tai pyytää kaveriksi omalle pojalle tms jos on samanikäinen jne.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi löytää jonkun, jolle olisi oikeasti väliä sillä, että antaa satasen lapsen joululahjoihin? Lahjoittelen tämän tästä kaiken maailman hyvä mieli / lahjapaketti / ruokakassi tms keräyksiin, mutta olisi paljon kivempi antaa vaikka jollekin oman koulun lapsen vanhemmalle/vanhemmille se satanen. Ja voisi muutenkin tukea kuin vain rahalla, esim. maksaa jonkun joku harrastusmaksu tai pyytää kaveriksi omalle pojalle tms jos on samanikäinen jne.

En tiedä. Itselläni on se tilanne, että olen ollut jo vuosia pienituloinen yh, jolla kaksi lasta. Lasten kaverit ovat kaikki erittäin varakkaista perheistä, joten onneksi ei ole tarvinnut lähteä mihinkään merkkivaate- eikä elektroniikkakilvoitteluun. Silti joskus tuntuu, että voiko tämä oikeasti olla näin, eli tunnen noin kymmenen lasteni läheisintä kaveria, ja jokikisen vanhemmista ainakin toinen on joka vuosi julkisissa verotulolistoissa tienaten yli 100 000 euroa. Muutamalla on jopa miljoonatulot. Tulee fiilis, että olen ihan äärettömän köyhä ja lapsiparkani varmasti joutuvat mieron tielle, vaikkei meiltä objektiivisesti ottaen mitään puutu.

Dramatisoidaan TODELLA paljon.

Suomessa ei ole todellista köyhyyttä lainkaan. Suhteellinen köyhyyskin on länsimaiden mittapuulla vähäistä.

Ainakaan tupakoiva ei voi olla oikeasti köyhä. Alkoholistitkaan ei ole oikeasti köyhiä. Ihan sama saako 500 e/kk vai 5000 e/kk, niin kaikki menee päihteisiin ja sitten seistaan leipäjonossa.

Itsekin onnistuin aikoinaan työttömänä säästämään reissurahat kaukomatkalle. Piti vaan elää hyvin nuukasti eikä ollenkaan mitään tupakkaa tai viinaa. Tosin nuo ei kiinnosta muutenkaan.

Kyllä varmaan dramatisoidaan.

Ja köyhyyskin on niin suhteellista. Juuri viikonlopun Aamulehdessä kerrottiin naisesta, joka oli jo 7 vuoden ajan käynyt säännöllisesti ruokakassijakelussa. Tämä ”köyhä” yksinhuoltaja itki, kun kissa oli pissannut matolle eikä ollut varaa viedä mattoa pesulaan. Siinäkin mietin että miksi on kissa ja eihän normituloisellakaan varat välttämättä pesuloihin riitä.

Juttu jatkui että joutuu myös aina välillä jäädyttää 59 euron kuntosalijäsenyyden kun ei raha riitä. No, moni normituloinen jättäisi noin kalliin kuntosalijäsenyyden alunperinkin väliin kun halvempiakin on tarjolla.

Ja lisäksi tämä äiti kertoi, että saisi kyllä ruokakulut puolitettua mutta ei halua syödä huonosti. Ja että asunnon voisi vaihtaa halvempaan, mutta ei halua asua missään murjussa.

Tästäkin köyhästä tuli olo, että jos yhtään järkevöittäisi rahankäyttöään niin pärjäisi kyllä. Itki myös kun ei ole varaa ostaa pesukonetta kuin osamaksulla ja sitä on pakko maksaa monta vuotta, kun raha ei muuten riitä. Oikeasti jo 3 kuukauden kuntosalimaksuilla olisi saanut pesukoneen ostettua.

Tuntuu että monella köyhällä on vähän outo käsitys, mihin kaikkeen rahan kuuluisi riittää. Jos raha riittää kivaan kotiin, kuntosaliharrastukseen, ruokaan ja lemmikkiin, niin voiko silloin ihan hirveän kamalasta elämästä puhua?

Ei, vaan sitä vähätellään ja sitä tämä keskustelunavaus ja useimmat kommenteista ovat.

Jos sattuu säilyttämään hyvän toimintakyvyn, on köyhyydessä väliaikaisesti ja on hyvät varastot - on ehjät talvivaatteet ja joka kauteen kengät jne - ja ehkä on sosiaalista verkostoa, jotka voivat tiukan paikan tullen auttaa käytännön asioissa tai vipata vitosen eikä ole velkaa, niin on erilaisessa asemassa kuin esimerkiksi kroonisen masennuksen kanssa taisteleva työkyvytön ihminen,joka on ollut köyhyydessä jo vuosia eikä näkyvissä ole mahdollisuutta päästä pois.

Köyhyyttä kokeneet ja siitä oikeasti kärsineet tuskin tulevat tähän ketjuun ilkkumaan, että hyvin sitä pikkurahoilla pärjää, kun keittää vaan lanttua.

Lapsen kanssa köyhäily onnistuisi myös hyvin. Lapsi päivällä päiväkotiin niin on hyvin aikaa jonottaa leipäjonoissa ja kierrellä etsimässä 1e maksavia lastenvaatteita(tai ilmaiseksi lahjoitettuja). Työmarkkinatuen korotusosalla voi ostaa vaipat. Elarit voisi laittaa säästöön niin olisi lapsella varaa harrastaa jotain sitten isompana. Tosin itselle aika kaukainen tällainen suunnitelma koska lapsen isä on niin varakas että maksaisi kyllä varmasti ihan kaiken ja vähän päälle. Elarit voisin juoda vaikka kurkusta alas. Ja ero ei ole suunnitelmissa. Mutta hauska suunnitella köyhäilyä; oli niin jännää aikanaan mennä rinkka selässä jonoon kun ei koskaan tiennyt mitä sieltä saa. Ja todellakin menin ison rinkan kanssa; välillä sai 15kg koiranruokasäkkejä ja läjäpäin jauhenlihaa koirille mikä ei kelvannut enää ihmisille. Laitoin myös aika huonot vaatteet päälle ja hupun päähän.

Sanoisin, että kyllä ainakin lapsiperheiden osalta. Olen itse ollut opiskeleva kolmen lapsen yh eikä olla koskaan oltu niin köyhiä, etteikö olisi riittänyt rahaa koulun retkiin tai jäätelökioskiin muutaman kerran kesässä. Vaatteetkin on lapsilla olleet ehjiä ja oikean kokoisia.

B.Virtanen sarjakuvassa sanottiin hyvin, että ongelma ei ole se ettei yksinkertaisesti eläisi vaan se että elää tosi yksinkertaisesti. Kyllä sitä rutiköyhänä on katto pään päällä ja ruokaakin saa viimeistään ruokajonosta. Mutta hirveästi ei ylimääräistä tehdä. Ulkomaan matkustelut saa unohtaa kokonaan, leffoihin sentään pääsee kerran kuussa.

Jos yhtään mitään kodinkonetta menee rikki tai tulee muuta vastoinkäymistä, uusi pitää hankkia osamaksuilla mikä tarkoittaa että kaikki ylimääräinen pois seuraavaksi puoleksi vuodeksi ja kuukauden viimeinen viikko nuudeleilla kituuttamista tai ruokajonossa seisomista.

Ei liioitella, köyhän elämä on köyhää. Jos esim eläkeläisen tulot jäävät alle 800 euroa (eläke) ja siitä maksaa pari sataa vuokraa, vesi ja sähkö ymt juoksevat kulut itse, ei ihme että lääkkeet jäävät apteekkiin. Omaisia ei enää elossa, ei lapsia ja sossuluukulle ei ylpeys taivu. Rankkaa on!