Haluaisitko ilahduttaa yksinäisiä vanhuksia pitämällä seuraa?

Kyllä,ja käynkin katsomassa iäkkäitä vanhempiani melkein joka viikko.

Totta kai.

Aloituksessa ilmeisesti tarkoitetaan jotan vapaaehtoistyötä/vastaavaa vapaa-ajalla tehtävää?

En. Ihan siitä syystä, että työpäiväni aikana käyn tuollaisten vanhusten luona (esim. tänään 10 asiakasta aamuvuorossa, iltavuorossa 10-16). En voisi kuvitellakaan, että vapaa-ajalla tekisin samaa.

Jonkin tutun mukavan vanhuksen luona voisin käydäkin, mutta en kyllä lähtis minkään random vanhuksen luokse. Monet vanhukset on ihan hirvittäviä ilkeitä ja valittavia ihmisiä. 

Haluan ja olen yrittänytkin. Olen kahteen kertaan (lokakuussa ja joulukuussa) ilmoittautunut spr:lle vapaaehtoiseksi juuri tuohon tehtävään. Ei ole kuulunut mitään :( en tiedä eivätkö ilmoittautumiseni ole menneet perille vai mikä on. Pitää mennä käymään ihan paikanpäällä.

En halua. Usein vanhukset haisee, tai ainakin heidän kotonaan haisee, vanhainkodista nyt puhumattakaan. Jutut on rasittavia, en edes osaa ottaa niihin pula-aikaisiin jaarituksiin mitään kantaa, kun vaan mietin koska pääsen pois...

Haluan. Kävin SPR:n vapaaehtoistoiminnan kurssin ja henkisen tuen kurssin. Minulla on kuitenkin sama ongelma kuin kutosella. Olen ilmoittanut halukkuuteni SPR:lle ja käynyt kerran ihan paikan päälläkin mutta mitään ei ole kuulunut. SPR:n toimipisteessä nainen vain ehdotti minulle että voisin mennä johonkin maahanmuuttajien luistelutapahtumaan tarjoilemaan makkaraa tms. Sanoin että mielummin antaisin aikaani ihan todella yksinäiselle vanhukselle ja tähän nainen totesi että vapaaehtoistyötä on monenlaista. Oman talon yksinäistä vanhaa rouvaa viihdytän ja autan säännöllisesti.

No oikeastaan en halua, tuo on ehkä viimeisimpiä vapaaehtoistöitä, mitä haluaisin tehdä. Olen tosi epäseurallinen ja juuri tuollaista seuranpitoa en jaksaisi yhtään. Mulla on pieni piiri oikeasti läheisiä ihmisiä, joiden seura ei väsytä. Muiden kanssa sosiaalinen akkuni kuluu loppuun jo työpaikan kahvituntijaarituksissa (vaikka mulla on tosi kivat ja fiksut työkaverit).

Voisin kyllä tehdä vapaaehtoistyötä vanhusten apuna, jos riittäisi vaikka että tuon ostokset kaupasta, vaihdan verhot tai palaneen lampun ihan parin sanan vaihdolla. Suoritan tehtävän ja lähden menemään. Mutta usein taitaa heillä olla nimenomaan se seuranpito toiveena.

Olen joskus tehnyt keikkaa henkilökohtaisena avustajana ja suuri osa asiakkaista oli juurikin tavalla tai toisella vammaisia vanhuksia. Oli tosi kiva tehdä tuollaista työtä, jossa pääsi auttamaan avuntarpeessa olevia ihmisiä, mutta sitä juttelua ja seuranpitoa en useimpien kanssa olisi jaksanut yhtään, vaan se oli tosi väkinäistä, vaikka toki yritin parhaani. Parhaita keikkoja olivat ne, missä asiakkaalla oli selkeät tehtävät, joita riitti koko keikan ajaksi, tein ne ja lähdin. Esim. avustin vähän asiakkaan haluamissa kotitöissä, luin näkövammaiselle saapuneet postit ja loppuajan vaikka jotain lehteä, mitä hän halusi luettavan. Noista jäi hyvä mieli. Pahimpia ne, missä jäi varsinaisten tehtävien hoidolta tuntikausia aikaa ilman mitään järkevää tekemistä vain istua ja odotella esim. taksia tai odotella vaan asiakkaan luona vuoron loppumista yrittäen keksiä jotain puhuttavaa. Mulle sanottiin kun aloitin työt, että seuraneitinä ei kellekään tarvitse toimia, vaan tarkoitus on antaa konkreettista apua, mutta valitettavasti usein oli ihan toisin.

Te jotka punaisen ristin kautta olette ilmoittautuneet avuksi niin kokeilkaapa kirkon kautta. Moni seniori on uskossa ja jollei uskossa, niin heidän ikäpolvelleen saattaa olla siitä huolimatta luontevaa käydä omassa seurakunnassa/ seurakunnasta pidetään yhteyttä heihin päin. Aika varmaa, että näin onnistaa. Eli ilmoittautukaa vapaaehtoiseksi omassa seurakunnassanne. Ei vaadi kirkkoon kuulumista.

Kiitos kymppi vinkistä. Näin teenkin vaikka en kirkkoon kuulukaan, ei kai sitä tarvitse siellä kuuluttaa?

t. 8

En, 8-9h/5pv/vk riittää horinoita kuunnellessa ja vastaillessa samaan mikä päivä tänään on, kaiken lisäksi vielä ystävällisesti ja iloisesti hymyillen teen sen, enköhän tee osani vanhusten hyvinvoinnin puolesta, sen verran epäsosiaalinen olen, että vapaa-aikanani en enää JAKSA.

Kyllä, ja toissakesänä kun tiesin, etten ole lomalla menossa mihinkään (siis valmistuin sillon lukiosta), ilmoittauduin kaverin kanssa Tampereen mummon kammarille, tarkoituksena "ulkoiluttaa" vanhuksia, jotka eivät yksin päässeet liikkumaan esimerkiksi polven takia tai koska olivat pyörätuolissa. Ihanasti oli kaiken kkäistä väkeä tapaamisessa ja pyysin kammarin työntekijöitä järjestämään mulle jonkun, joka asui lähellä. Löytyi sitten erään työntekijän hyvä ystävä, joka kovasti halusi lähikauppaan kävellen, tai pankkiautomaatille, mutta pelkäsi suojatietä koska oli huono polvi tai lantio tms.

Muutaman kuukauden kuluttua joutui leikkauksiin, ja pyysi tulla vierailulle ja niin teikin useaan otteeseen, keskusteltiin mukavia ja mikä sen ihanampaa kun saada 18-vuotiaana aikuisen ihmisen mielipide/näkökulma yhteiskunnallisiin tms asioihin.

Kyseessä oli vain kesän juttu, mutta kävin hänellä pitkin vuotta ja aina halasi kun nähtiin tai olin lähdössä pois.

Hyviä muistoja :)

Teoriassa olisin kiinnostunut, mutta juuri tällä hetkellä elän niin niitä ruuhkavuosia, että aika on aikalailla kortilla. Muutaman vuoden päästä, kun lapset vähän kasvaa, voisin hyvin ajatella tekeväni jotain vapaaehtoistyötä.

Joskus olen kuullut tällaista vapaaehtoistyötä tehneiltä, että vanhusten omaiset eivät välttämättä pidä siitä, että joku vieras ihminen vierailee vanhuksen luona ja ovat suhtautuneet asiaan epäluuloisesti. Onko muilla tällaisia kokemuksia?

En halua. En ole erityisen empaattinen ihminen enkä ole halukas vapaaehtoistyöhön. Muutenkaan hoito- tai hoiva-ala ei ole mun juttu ollenkaan. Olen epäsosiaalinen ja pidän hyvin harvasta ihmisestä. En olisi ollenkaan hyvää seuraa vanhuksille tai lapsille, parempi niille itselleen löytää joku välittävämpi seuralainen.

Minulla on kaikki omat isovanhemmat elossa. Samoin miehen 2isovanhempaa. Tuntuu ettei päivät riitä viikossa! Vähintään parin viikon välein käymme jokaisen luona ja teen ruokaa vanhuksille pakkaseen, vien kauppaan,olen seurana, autan kotitöissä jne. Eli huolehdin nämä omat vanhukset :)

Haluaisin ja kerran teinkin. Kunnes kyseisen vanhuksen luona käyvä palvelukodin henkilökunta soitti minulle ja HUUSI, että mitä helvettiä minä käyn häntä katsomassa, oletko rahaa vailla, huijaatko vanhaa ihmistä?

Olin käynyt hänen kanssaan juttelemassa, kaupassa auttamassa, kävelyllä. Mummo maksoi minulle pyytämättä kahdesti jäätelön, sen enempää en häneltä OLLUT VAILLA. kävin mummo-rukalle sanomassa etten enää saa käydä, mummoa itketti ja niin minuakin. Jäi paska maku suuhun, anteeksi vaan kun autoin.