Onko teidän työpaikalla harjottelijoita?

Huh. Harjoittelu/kesätyö on todella rankkaa vaikka se kestääkin 4 kk (ennen 5 kk). Vakkareilla menee hermot, mutta hei, se on todella iso homma! Onhan meille opastusta niin livenä kuin ohjeet paperisena kuin tietokoneella, mutta siltikin - todella rankkaa. Päälle sitten nämä asiakkaat, jotka keskeyttävät ajatuksenkulun ja kohta olet taas sillai, että mitä minä olinkaan tekemässä.

Eipä mitään. Valmistun kohta alalle ja tieden, että tämä ala on yhtä helvettiä, mutta saapahan työtä ja ihan kohtuullisen palkan =D

Meillä harjoittelijoita on useampiki vuodessa. Osa tulee sitten kesätöihin tai heittää keikkaa myöhemmin. Moni unohtaa, että opiskelijoilla on uusin tieto alasta ja annettavaa työpaikalle. Turha laittaa sitä harjoittelijaa kahvinkeittäjäksi, siihen pystyy kuka vain aamukahvinsa kotona keittänyt. Näkee, että eri aloilla suhtaudutaan harjoittelijoihin eri lailla.

Yli 90 prosenttia suomalaisilla työpaikoilla tehtävistä harjoitteluista on palkatonta. Tästä on olemassa tutkimuksiakin ja tilanne on monilla työpaikoilla laiton eli harjoittelijoille tulisi maksaa harjoittelijan palkkaa ja joissakin tapauksissa jopa täyttää ko. työtehtävän palkkaa. Työnantajat käyttävät harjoittelijoita ilmaistyövoimana ja siihen ei kenenkään pitäisi suostua.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 18:22"]

Meillä harjoittelijoita on useampiki vuodessa. Osa tulee sitten kesätöihin tai heittää keikkaa myöhemmin. Moni unohtaa, että opiskelijoilla on uusin tieto alasta ja annettavaa työpaikalle. Turha laittaa sitä harjoittelijaa kahvinkeittäjäksi, siihen pystyy kuka vain aamukahvinsa kotona keittänyt. Näkee, että eri aloilla suhtaudutaan harjoittelijoihin eri lailla.

[/quote]

Tämä "uusin tieto" on kyllä kummallinen juttu. Etenkin teknillisillä aloilla tilanne on se, että omalla kapealla, joskus hiukan laajemmallakin osaamisalueellaan yritykset ovat käytännössä huomattavastikin edellä AMKkeja ja yliopistoja. Ei teknologiayritykset ja niiden asiantuntijat pärjää jättämällä omaksumatta uusinta tietoa sitä mukaan sitä maailmalla syntyy, päinvastoin, yhä useammin yrityksissähän tämä soveltava tietämys (eli yhtäläisyysmerkillä käytännön osaaminen) syntyy.

Toiseksi, nimenomaan tämä erikoistuminenhan saa aikaan sen, että ei moista syvää osaamista takuulla löydy yleisluontoisemmasta, sanotaan nyt vaikkka insinöörikoulutuksesta, varsinkaan kun asianomaisilla harjoittelijoilla ei ole nimenomaankaan kokemustakaan tuotavaksi.

Käytännössä ainoa tapa, jolla uutta osaamista merkittävästi tulee, on saada sitä toimialan muilta yrityksiltä taloon siirtyvien kautta  ja sitten poikkitieteellisempää diversiteeetiä muilta toimialoilta tulevilta ja toki jonkin opiskelijankin mukana, vaikka onkin selvä, että näidenkin kohdalla kysymys on edes jonkin asteen asiantuntijoista, eikä opiskeilja ole vielä asiantuntija yhtään missään. Asiantuntijuus vaatii, paitsi koulutusta, myös kokemusta.

Tämä siis teknillisillä aloilla, muilla aloilla saattaa olla toinen juttu. Mitä ne muut alat ovat, en viitsi alkaa järkeilemään, kun siitä ei kerran palkkaa makseta, mutta suuntaviivoiksi sille, joka viitsii, niitä voisi alkaa etsimään suunnasta, jossa kilpailuympäristö ei anna jatkuvaa ulkoista pakkoa olla kehityksen kärjessä tai ainakin edes jonkinlaisen järkevän matkan päästä siitä.  Julkinen sektori olisi todennäköisesti hyvä paikka, mistä alkaa tonkimaan tarkemmin.

Kuten ylempänä joku mainitsikin, lähes ainoita syitä harjoittelijoiden ottamiselle on perinteisesti ollut yrityksen ja alan tulevan työvoiman valmisteleminen, mutta sille ei ole nykyisessä ja todennäköisesti pysyvässä valtavassa ylitarjontatilanteessa enää juurikaan tarvetta. Toinen tekijä on aiemmin ollut rästiksi kerääntyneen toisarvoisen työn suorittaminen, mikä on tarpeena edelleen olemassa,  ja mikä olisi perusteltua pienempien ohjaus- ja valvontakustannuksien takia kokemattomilla suorituttaa, mutta tämähän on juuri sitä, mitä nämä eivät halua tehdä, eikä "parempien" tehtävien teettäminen taas juurikaan kannata, muuten kuin ehkä pitemmässä juoksussa samaa harjoitteijaa useamassa jaksossa käyttäen. Silloinkin taas törmätään kysymykseen, onko kaikki tämä kouluttaminen välttämättä tarpeen, jos työvoimantarve tulevaisuudddessa on pientä.

Harjoittelijoihin suhtaudutaan varmastikin eri lailla, koska kannattavuusyhtälö kaikkien näiden tekijliden osalta on erilainen eri paikoissa.