Oma kokemukseni uusperheestä...Ov

Olen ollut miehen kanssa yhdessä jo 7 vuotta, molemmilla yksi lapsi. On totta, että minun ja hänen lapsensa kemiat eivät ole koskaan kohdanneet. Ilkeä en ole koskaan hänen lapselleen ollut. Viime aikoina mies on alkanut syyttää minua mm. siitä, että olen vieraannuttanut hänet lapsestaan. Kuitenkin lapsi on meillä joka toinen viikko, ja kun on, niin mieheni lähinnä makaa sohvalla töiden jälkeen eikä aseta rajoja, ei osoita kiinnostuneisuutta. Lapsi siis saa elää meillä kuin pellossa. Nythän lapsi on tulossa murrosikään (13) eli sikälikin on enemmän ovi kiinni huoneessaan. Ihan hemmetin raskas taival on ollut, ja mietin eroa usein.

Mies on myös täysin kykenemätön keskustelemaan asioista, jos jostain tulee ns. sanaharkkaa, hän raivostuu ja vetäytyy yksin jonnekin sohvankulmaan. Saattaa mennä päivä, parikin ennenkuin tilanne palautuu normaaliksi. Asia jätetään kuitenkin sikseen, ja niinpä se jää ikuiseksi ajoiksi kalvamaan mieltä. Itse aina ahdistuneena sen päivän pari en saa nukuttua jne, kun haluaisin keskustella asian selväksi.

Miehen äiti on myös sopansekoittaja, eli on aina niin kovin huolissaan tästä mieheni lapsesta ja kaikki on aina minun syytäni, tottakai...huono koulumenestys, lapsen huoneen sotkuisuus, kaikki.

Pysykää ihmiset erossa uusperheistä tai ottakaa puoliso, jonka kanssa keskusteluyhteys toimii! Se on kaiken A ja O!