Blogin pitämisen riskit (lapset, koti)?

Mä pitäisin blogia hyvin anonyyminä. Missään tapauksessa en julkaisi sellaisia lasten kuvia, joista heidät voi tunnistaa. Saattaisin jopa hieman väärennellä asioita, siis tyyliin jos mulla olisi oikeasti tyttö 9v ja poika 12v niin kirjoittaisin, että tyttö on 8v ja poika 13v tms. Tai jos asuisimme puisessa paritalossa saattaisin kirjoittaa, että asumme tiilisessä rivitalossa. Siis tollaista pientä vääristelyä, jolla ei ole blogin tarinoiden kannalta kauheasti merkitystä, mutta ne auttavat pitämään anonymiteetin.

Pahimmillaan siinä käy näin http://fi.wikipedia.org/wiki/Christine_Schürrer kun mustasukkainen puolison ex lukee blogia jossa hyvin avoimesti kerrotaan ja kuvataan lapsia, kotia sisältä ja ulkoa etc.

Kakkonen jatkaa vielä..

Tässä hyvä linkki Katleena Kortesuon blogiin, jossa hän puhuu lapsiblogeista. Erityisen hyviä ovat bloggaukseen tulleet kommentit.

http://eioototta.fi/lapsiblogit-lukkojen-taakse/

Tajuan kyllä, että ap:n tarkoitus ei varmastikaan ollut kirjoitella varsinaista lapsiblogia vaan blogia enempi itsestään, mutta tuo linkki kannattaa silti katsoa.

Itse olen miettinyt samaa, lapsiani en kyllä kuvaisi, suurin osa sen ikäisiä että ovat jo koulussa. Mutta muuten nuo yksityisyyden rajat, mihin vetää? Meillä on sellainen perhe että kyllä sen ilman kuviakin tunnistaisi jo teksteistä ne ketkä yhtään tietää. Ja kuvat kodista tai vaikka itsestäni siihen päälle. En tykkää yhtään julkisuudesta, tuun jotenkin vainoharhaseksi siitä että vieraat ihmiset tunnistaa (oon ollut tv-ohjelmassa ja parissa lehdessä). En haluaisi perheestäni ja lapsistani mitään riepotteluja nettiin. Lapsesi ovat pieniä nyt mutta entä sitten kun kasvavat? Omani eivät halua minun laittavan kuvia ilman lupaa edes fb-sivulleni tai mitään juttuja heistä, ovat ala-asteikäisiä.

Itse käyn vielä keskustelua itseni kanssa mihin vetää rajat. Toisaalta julkisuus tai tunnettavuus olisi tulevassa ammatissani tärkeää, mutta julkisuuskuvaa on aika vaikea kontrolloida. Sen näkee täällä av:llakin miten bloggaajat on yleistä riistaa joita voi riepotella miten vaan ja haukkua perheet siinä samalla ja levittää keksittyjäkin juttuja.

Kiitos kommenteista!

Olen kyllä samoilla linjoilla siinä, että yrittäisin pitää blogin kuitenkin mahdollisimman anonyyminä. Häiritseekö se lukijoita jos esim. lapsista ei ole selkeitä naamakuvia, kenties vain kaukaa otettuja tai takaapäin otettuja kuvia mistä ei lasta selkeästi tunnista? Tai että lasten oikeita nimiä ei kerrota?

Tarkoitus ei ole pitää lapsiblogia, mutta toki nuo lapset tähän elämään aika tiivisti kuuluu :) Jatkaisin varmaan myös sukulaisille tarkoitettua salasanasuojattua blogia, missä sitten niitä kasvokuvia yms. 

Itse luen noin 15 eri blogia, ja kaikissa esiintyy lapset omilla nimillään (ainakin oletan näin) ja kasvoillaan. Joskus se mietityttää, että onko se varmasti täysin turvallista. Minulla nyt ei ole mitään exiä tai muita jotka blogista suuttuisi, mietin asiaa ihan vain lasten yksityisyydensuojan kautta. Että mihin kaikkiin vanhemmilla on oikeus. 

Kuinka paljon nämä "lapsiblogien" pitäjät ajattelevat lasten turvallisuutta ja oikeuksia?

Kakkonen jatkaa vieläkin vähän..

Kannattaa varmaan miettiä sitäkin, mitä haluaa julkisella bloggauksella tehdä. Jos  haluaa kertoa sukulaisille ja muille tutuille omia ja perheen kuulumisia niin salasanasuojattu blogi on varmasti hyvä keino. Sukulaiset ja tutut ovat kiinnostuneita asioistasi ja tykkäävät katsoa lasten kuvia.

Mutta jos alkaa kirjoittaa julkista blogia niin pitää varmaan olla vähän enempi sanottavaa kuin että käytiin hiihtämässä ja Aino hiihti yli 5 km ja Lassi kaatui kolmesti. Mitä lukijat haluaisivat kuulla? Tuntemattomille lukijoille lienee yhdentekevää, oliko se juuri Aino joka hiihti paljon tai Lassi joka kaatui. Ehkä he haluavat kuulla vaikkapa missä on hyvät perhehiihtomahdollisuudet tai miten sinä itse jaksat arjessa tai miten lapsia saa liikkumaan tai miten ihanasti kuvailet luontoa tms. jne.

Pointtini siis on, että omiin lapsiin ja omaan minäänkin liittyviä asioita saa ja kannattaa vähän vääristellä. Kokonaisuus tuskin kärsii.

Kakkonen jatkaa..

Itseäni ei ainakaan haittaisi yhtään, jos blogistin lapsi "Pekka 8v" olisikin oikesti "Teemu 9v". Enhän minä stä koskaan saisi varmaan tietää. Ja jos blogissa olisi kuvia, joista lapsia ei tunnista niin ei sekän haittaisi, päinvastoin. Ajattelisin blogistin olevan fiksu.

7: juu, blogi varmasti käsittelisi aika paljon omia tuntemuksiani tämän "sirkuksen" keskellä, omaa jaksamista ja keinoja siihen yms. Elämä on toisinaan aika kaoottista kun on niin monta rautaa tulessa, ja voisin kuvitella, että tällainen arjen pyöritys olisi tuttua monille ja voisi jakaa blogin kautta asioita. Tietysti meillä nuo koirat ovat sellainen asia, että niiden perusteella kyllä esim. minun oma nimikin on netistä kaiveltavissa. 

Hmm. vaikeita asioita. Tuskin jokainen blogia aloitteleva miettiikään mitä kaikkea blogin pitäminen voi aiheuttaa, negatiivisessa mielessä.

Sukulaisblogin pitämiseen ei niin kamalan suurta motivaatiota ole aina, kun haluaisi  myös kuvailla kotia, omia sisustus-ja remontointiproggiksia yms. eikä sellaiset asiat kiinnosta heitä. Haluaisin siis pitää vähän monipuolisempaa blogia, jota ei välttämättä sukulaisten tarvitse lukea ollenkaan ;)