Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotta uusperheelämä onnistuisi - tässä vinkki!!!!
05.01.2014 |
Tulipa mieleen tuosta ketjusta missä oli taas kerran haukkuja suuntaan ja toiseen. Olen elänyt uusperheelämässä yli 10vuotta, oli mun ja sun lapset sekä kaksi kappaletta x:ää tietysti. Tunnen paljon uusperheitä, osan hyvin ja osan vain sen verran että moikataan ja vaihdetaan muutama sana kun tavataan. Oli aika kun en oikein tykännyt mieheni lapsista (varsinkin vanhin joka silloin 7vee, on hankalampaa mitä vanhempi lapsi kyseessä) mutta tänä päivänä kun kaikki meidän lapset jo aikuisia tykkään heistä erittäin paljon. On ihanaa kun soittavat minulle asioista, kun jutellaan syviä tai tulevat käymään muuten vain. Kaikki rakastavat ja hoitavat mielellään pikkusiskoaan joka on meidän ainoa yhteinen lapsi, 10vee.
MUTTA ei ole ollut helppoa tämä tie, sitä en todellakaan väitä. Täytyy olla kärsivällisyyttä, huumoria, ei mustasukkaisuutta, hyväksymistä, luopumista, joustavuutta - ja ennen kaikkea, mihin minä aina uudelleen ja uudelleen painostan - AIKAA ja taas vähän AIKAA. Uskallan väittää että suurin osa uusperheistä jotka hajonneet ovat kiirehtineet liikaa, eivät ole edennyt lasten tahdissa vaan ajatustapa ollut enemmän "minäminänytjaheti". Toki kun rakastaa ja kaikki on ihanaa - silloinhan HALUAA kaiken ja nopeasti, mutta enemmän voittaa silti jos antaa aikaa kaikille ja koko tilanteelle.
On suuri trauma lapselle kun vanhemmat eroaa, se vaatii aikaa sopeutua siihen, sitten on trauma (usein) kun tulee uusi mies/naisystävä kuvioon - sekin vaatii aikaa hyväksyä sitä (lapselle siis). Jos se mies/naisystävä vielä muuttaa isän/äidin kanssa yhteen, sekin on asia joka vaatii sopeutumista ja AIKAA taas kerran. Jos näissä asioissa edetään liian nopeasti lopputulos on usein ei niin hyvä. Kun siellä sitten asutaan yhdessä, ja voi olla montakin lasta - kestää KAUAN ennen kuin kaikki voivat uudessa tilanteessa hyvin, vuosia tähän usein menee. Kaikkien on löydettävä paikkansa, ja on tärkeätä että kaikki voivat hyvin ja ymmärtävät että tämä on nyt tilanne ja kaikki sujuu. Sitten yhtäkkiä tuleekin uusi vauva??!!! täh? Jos on annettu aikaa uuteen perheelämään tämä voikin sujua ihan kivasti ja uusperhe on todella ihana asia MUTTA kun uusi vauva syntyy 1-2vuotta eron jälkeen niin kyllä oikeesti vähän suututtaa. Ei kyllä silloin ollenkaan edetä lasten ehdoilla ja silloin on todella suuri riski että uusperhekin hajoaa, kun joku rakennuspala uusperheessä on huonosti liimattu kiinni (eli yksi perhejäsen ei ole sopeutunut vielä) jossain vaiheessa talo kaatuu koska se vaikuttaa kaikkiin ihmisiin lopuksi. Meillä meni yli 5 VUOTTA ennen kun tuntui ok hankkia lapsi yhdessä ja odotus palkittiin. Olen aivan varma siitä että jos lapsi olisi tullut 2-3vuotta aikaisemmin olisi ollut kriisi isolla K:lla koska silloin lapset eivät olleet valmiitä läheskään. Tämä on asia mitä olen yrittänyt viedä eteenpäin monille, se pitää paikkaansa lähes 100%sesti. Täytyy ihan erilailla laittaa omat tarpeensa ja halut sivulle uusperheessä verrattuna ns tavisperheessä koska lapset uusperheessä ovat erittäin haavoittuvia ja ovat jo kokeneet kriisin/ trauman kun isä ja äiti erosivat. Hyvää jatkoa - ja muistakaa - AIKA on avainsana jos haluatte onnistua.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 01:25"]
Ap:lla on ajatusta, mutta oikeasti tuon uusperheen toimivuuden voivat arvioida vasta lapset, mahdollisesti keski-iässä ja silloinkin niiden, jotka sitä enemmän kritisoivat, kokemus on se todellisempi.
[/quote]
Jotka enemmän kritisoivat niin kokemus todellisempi? Ei se nyt ihan noin mene, kyllä niidenkin joiden mielestä kaikki ollut hyvin kokemus on ihan yhtä todellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toimiva uusperhe ja en siltikään osaa sanoa mistä tämä johtuu. Ehkä mulla äitipuolena on se vahvuus, että on lyhyt muisti, huono kuulo ja pitkä pinna ;)
Mies kommentoi omasta elämästään. Näihin asioihin ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, ei ole sääntökirjaa siitä miten tulee toimia. Mutta omasta kokemuksesta voin allekirjoittaa sen että malttia näihin asioihin.
Erosin jokunen vuosi sitten, lapset silloin 6 ja 9 vuotiaita. Tapasin naisen noin vuoden kuluttua erosta, naisen lapset tulivat mukaan kuvioihin oikeestaan saman tien, minun sitten hieman myöhemmin. Tilanne on tietysti kaikille uusi ja herää paljon kysymyksiä, niin lapsille kuin aikuisillekkin. Munillehan tämä kuvio meni sitten hyvinkin nopeesti, lähinnä siitä syystä että naisen elämä oli siinä tilanteessa että seurustelu ei siihen sopinut.
Minun neuvoni on että tutustukaa ihmiset ensin toisiiinne, antakaa tosillenne aikaa. Vasta sitten kun tunnette toisenne ja tuntuu siltä että yhteinen tulevaisuus tuntuu oikealta niin lapset mukaan.
Tosin on olemassa se vaara että kiinnytte toisiinne ja haluatte elää yhdessä, mutta lasten tultua mukaan kääntyy asiat aivan toistepäin. Lapset repivät suhteen hajalle, se on ikävä jos näin käy siinä kohtaa kun olet rakastunut.
No elämä jatkui, jälkeenpäin kuitenkin viisaampana olisin toiminut toisin. Eli ainakin omat lapseni olisivat saaneet pysyä poissa tästä kuviosta pidempään.
Lapset kuitenkin pitivät naisesta kovasti, hänen lapsistaan en ole ihan varma. Eli kerkesivät kiintymään mutta sitten kun suhde loppui oli se lapsille taas uusi tilanne.
Kului aikaa, tapasin uuden naisen. Me tunsimme toisemme nuoruusajalta, ihastuimme jne....Tällä kertaa päätin että ainakin minun lapsia ei esitellä vasta sitten kun siltä tuntuu.
Sekin aika tuli, ja helvetti olikin irti melkein siitä hetkestä lähtien. Naisella oli yksi lapsi ja minulla siis kaksi, mustasukkasuus oli jotain ihan käsittämätöntä. Minua revittiin joka suuntaan, naisen lapsi oli mustis minusta ei äidistään. Oma tyttäreni repi toisesta kädestä ja naisen poika toisesta ja nainen vielä kaulassa kiinni. Olivat siis molemmat sairaanloisen mustasukkaisia.
Emme tästä kuitenkaan vielä lannistuneet vaan haimme apua ongelmien ratkasemiseen. Saimmekin ja homma alkoi pikkuhiljaa toimia paremmin.
Kunnes minä tajusin että olen suhteessa jokin asteisen narsistin kanssa. Psygologi sanoi minulle että olin laittanut niin paljon paukkuja lasten hyvinvoinnin eteen, että siinä sivussa en ollut asiaa tajunnut, mutta kun lasten asiat saatiin parempaan suuntaan niin tajusin vasta sitten.
Tästä alkoikin sitten minun helvetti, päästä tästä naisesta eroon. Muutama kuukausi meni ihan hyvin siitä hetkestä kun kamani keräsin hänen luotaan. Sitten alkoi pommistus joka suunnasta, no mutta ei siitä sen enempää.
Kerron tämän siksi että tässäkin tapauksessa olisi sitä malttia tarvittu, vaikka lapset eivät tulleetkaan mukaan juttuun. Mutta silti sitä aikaa olisi tarvittu enemmän, oppia tuntemaan toinen ihminen. Yleensä siinä käy niin että valuvirheet tulevat esiin vasta sitten kun se on myöhäistä. Koskee siis tietenkin molempia osapuolia.
Seurestelimme noin 1,5 vuotta. Luojan kiitos ei keritty muuttaan yhteen, sekin oli suunnitelmissa mutta inneksi tajusin ajoissa. Eli jälleen kerran, opetelkaa tuntemaan toisenne ennen lapsia.
Meidän uusperheen suurin ongelma oli uusi mieheni ja etenkin hänen äitinsä sekä mieheni ex vaimo. Anoppi ja ex olivat lyöttäytyneet yhteen ja mieheni myötäili heitä lasten menettämisen pelossa. Lapset tulivat toimeen hyvin keskenään ja kaipasivat toisiaan kun joku oli poissa. Minä jouduin aina suuren tuomioistuimen eteen jos jossain oli pienikin ongelma; eihän tästä tule mitään, näethän sinä sen itsekin. Ja eihän siitä tullutkaan mitään kunnollista perhettä.
Minusta uusperheiden kannattaa miettiä, että onko ihan pakko hankkia se yhteinen lapsi. Jos molemmilla on jo aiemmista suhteista lapsia, niin voisiko ajatella, että keskittyisi heihin eikä välttämättä tarvisi sitä omaa " rakkaudenhedelmää"?
Toinen veljeni elää uusperheessä, johon kuuluu 2 lasta hänen aiemmasta liitostaan ja 3 lasta vaimon aiemmasta liitosta. Kaikki lapset asuvat pääsääntöisesti tässä veljen perheessä. Nuorin lapsi oli muistaakseni 5v kun muuttivat yhteen (on nyt jo 15v). Minusta on ollut aika järkevää, etteivät ole hankkineet lisää lapsia, kyllä viidessä on jo ihan tarpeeksi. Heidän perhe-elämänsä tuntuu olevan ihan leppoisaa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monet uusperheiden ongelmat tulee täysin munattomasta miehestä! Surkeita äijiä, joilla ei ole yhtään ryhtiä. Pahimmillaan mielistellään kaikkia osapuolia lapsista lähtien. Sitten ihmetellään, kun kaikilla on pahamieli. Sen sijaan miehen pitäisi osoittaa ryhtiä ja laittaa eksä omalle paikalleen, nykyiselle antaa vapautta, mutta vaatia asiallisuutta ja lämpöä lapsiaan kohtaan ja lapsille myös rajat. Ei siellä isälläkään voi olla kuin pellossa. Reilu asetelma kaikkia kohtaan on varmin tae siitä, että homma toimii ja kaikilla on loppujen lopuksi hyvä fiilis.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 11:56"]
Minusta uusperheiden kannattaa miettiä, että onko ihan pakko hankkia se yhteinen lapsi. Jos molemmilla on jo aiemmista suhteista lapsia, niin voisiko ajatella, että keskittyisi heihin eikä välttämättä tarvisi sitä omaa " rakkaudenhedelmää"?
Toinen veljeni elää uusperheessä, johon kuuluu 2 lasta hänen aiemmasta liitostaan ja 3 lasta vaimon aiemmasta liitosta. Kaikki lapset asuvat pääsääntöisesti tässä veljen perheessä. Nuorin lapsi oli muistaakseni 5v kun muuttivat yhteen (on nyt jo 15v). Minusta on ollut aika järkevää, etteivät ole hankkineet lisää lapsia, kyllä viidessä on jo ihan tarpeeksi. Heidän perhe-elämänsä tuntuu olevan ihan leppoisaa ja mukavaa.
[/quote]
Mulla on aina harmittanut että äitini ja isäpuoleni eivät hankkineet yhteistä lasta. Mulla olisi sisarus ja olisin sen onnen heille mielellään suonut. Itselläni on uusperhe ja meillä 2 yhteistä lasta ja miehellä 1 entisestä liitosta. Ihana isoveli on pienemmille. Miehen exällä on myös 2 lasta uudesta liitosta mutta heitä poika tapaa harvemmin. Tuskin on pahoillaan yhdestäkään sisaruksesta, ostaa aina joululahjat heille ja muutenkin tykkää höpöttää niiden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 11:03"]
Kyllä minunkaan exä ei ajatellut ketään muuta kuin itseään. Ei voinut laittaa itseään yhtään tilanteen ulkopuolella, että olisi pysähtynyt ja miettinyt mitä hän tekee omille lapsilleen, muuttamalla suoraan kotoa toisen naisen ja hänen lapsein luokse. Kyllä kyse ei siinäkään ollut muusta kuin itsekkyydestä! No minä voin paremmin ilman exää ja lapset tottuvat ja sopeutuvat joskus. Niin ja se liitto johon exäni lähti karahti sitten 4 kk yhteiselon jälkeen. Ei se rakkaus ja huuma kanna pitkään
[/quote]
just näinhän se on-