olen ollut koronan takia keväällä teholla. Kysyttävää?

Ikäsi, sukupuoli, missä asut,ammatti, kuulutko riskiryhmään?

Ikä? Terveydentila? Mistä sait tartunnan? Oliko kivuliasta?

47v ja olen perusterve sekä normaalipainoinen enkä tupakoi. Tartunnan sain luultavasti työpaikaltani.

En ole kuitenkaan hoitolalalla.

Käytätkö maskia?

Kuinka nopeasti oireet pahenivat niin, että joudut sairaalaan? Kauanko olit sairaalassa yhteensä? Miten olet toipunut sen jälkeen?

Älä trollaa. Hanki elämä. Oikea sellainen ettei tarvi roolipelejä pelata.

oireet olivat heti alusta asti rajut, mutta 9 päivää sairastettuani alkoi hengenahdistus ja kymmenentenä päivänä jouduin sairaalaan. Oli osastolla aluksi, mutta kun hengitysvaikeudet pahenivat neljän päivän päästä jouduin teholle. Sairaalassa meni kolme viikkoa, saikulla 2,5kk.

Sairastumisesta nyt kohta puoli vuotta ja edelleen vaivaavat nivelkivut käsissä ja nopea syke. Hengästyn myös helpommin, kuin ennen sairautta. Keuhkot kuitenkin toipuneet röntgenin mukaan hyvin.

Minkälaista teholla oli

Olitko siis nukutettuna teho-osastolla?

Kuinka urheilullinen olet? Millainen peruskuntosi oli ennen sairastumista?

Tapasitko Richard Geren?

Millaista politiikkaa koronatoimien suhteen kannatat?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista teholla oli

en joutunut siellä hengityskoneeseen ja olin siis hereillä koko ajan. Siirsivät minut sinne koska siellä oli parempi hapetus, osaston maskit eivät enää riittäneet hapettamaan riittävästi. Lisäksi hengitystiheys oli sen verran nopeaa, joten halusivat että olen varuilta teholla, jos joutuvat kytkemään hengityskoneeseen. Mulla oli hengitystiheys koko ajan 36-40 krt minuutissa, kun terveellä ihmisellä se on 14.

Meitä oli kolme potilasta samassa huoneessa, nämä kaksi muuta oli kytketty hengityskoneisiin, mutta heitä heräteltiin pari kertaa päivässä, eli eivät ainakaan kokoa ajan olleet syvässä unessa.

Meillä kaikilla oli koko ajan omat kaksi hoitajaa jokaisen sängyn päädyssä, jos toinen hoitaja kävi tauolla, toinen toinen pysyi paikallaan koko ajan, eli hetkeksikään ei potilasta jätetty yksin.

Hoitsut ja lääkärit olivat tosi ystävällisiä ja ihania, sekä selittivät aina tarkkaan ennen hoitotoimenpiteitä mitä tekevät.

Kovin tarkkaan en kuitenkaan kaikkea tuosta ajasta muista, taisi lääkitys olla sen verran voimakas, että suurimman osan tuosta ajasta tuli nukuttua.

Jäikö tästä kokemuksestasi traumoja?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka urheilullinen olet? Millainen peruskuntosi oli ennen sairastumista?

peruskunto oli ihan hyvä.Kävin nelisen kertaa viikossa tunnin reippailla kävelylenkeillä, juoksin portaissa ja salilla tuli käytyä 3-4 krt viikkoon.

Olitko toimistossa työssä? MInkälainen hengenahdistus oli? Oliko se pelottavaa? Itsellä astma ja olen pari kertaa joutunut hapetettavaksi. Itse pelkään hengitysvaikeuksia,kuin olisi hukkumassa.

Oletko trolli? Ja jos väität ettet ole, niin ymmärrätkö mikä tilastoihme olet?

Onko sulla lapsia? Jos on, kuka huolehti heistä sairaalassaolon ajan? Pelkäätkö sairastuvasi uudelleen koronaan?

Vierailija kirjoitti:

Olitko toimistossa työssä? MInkälainen hengenahdistus oli? Oliko se pelottavaa? Itsellä astma ja olen pari kertaa joutunut hapetettavaksi. Itse pelkään hengitysvaikeuksia,kuin olisi hukkumassa.

siis en vaan saanut kunnolla hengitettyä. Aluksi tätä oli kotona kun esim kävin suihkussa tai vaan kävevelin kotona sängystä olohuoneen sohvalle.

Sairaalassa en enää pahimmassa vaiheessa pystynyt puhumaan edes maskin kanssa, kun henkeä alkoi ahdistamaan. Teholta kun olin päässyt osastolle, taisi mennä vielä 1,5 viikkoa, ennen kuin pärjäsin esim suihkussa ilman lisähappea. Sitten kun hapetus alkoi vihdoin parantua se tapahtui ihmeen nopeasti. Jossain vaiheessa jo luulin, että keuhkot eivät ikinä enää parane.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla lapsia? Jos on, kuka huolehti heistä sairaalassaolon ajan? Pelkäätkö sairastuvasi uudelleen koronaan?

kaksi lasta, 13v ja 16v onneksi noin isoja. Mies sairastui myös ja oli kovassa kuumeessa, mutta pärjäsi kotona.

Ihanat naapurit kävivät kaupassa ja toivat ruokaa.