Miten ihanaa, että KERRANKIN eletään introverttien tyyliin eikä päällekäyviä, keskittymiskyvyttömiä, hölöttämiseen aikaa käyttäviä ja vasemmalla kädellä suhraavia ekstrovertteja tarvitse katsella ja kuunnella töissä

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti mutta en lainkaan sellainen kuin useimmat aloitukset (niin kuin tämä) kuvaavat introvertteja. On totta, että etätyöt sujuvat ja nautin niistä. On totta, että viihdyn yksin enkä kaipaa sosiaalista seuraa kuin vain pieninä erinä. En osallistu virkistyspäiviin enkä pikkujouluihin, erilaiset työyhteisön illanvietot vain ahdistavat.

Mutta olen aina arvostanut niitä ekstrovertteja ,jotka ottavat aloitteen kokouksissa ja kahvipöydissä. Vihaan kyräilevää hiljaisuutta ja nautin, kun joku pitää kevyttä jutustelua yllä, johon voin halutessani osallistua mutta tavallisemmin rauhassa olla osallistumatta. Vihaan kokouksia, joissa meitä introvertteja on vain paikalla. Ne ovat piinallisia, täynnä hiljaisuutta, päätöksia ei tehdä eikä kukaan ota vastuuta tai tee ehdotuksia. Yleensä asiaa jäädään miettimään seuraavaan kertaan.

Työssäni saan voimaa vertaiskokemuksista ja parhaimmat työkaverini ovat ekstrovertteja. Eivät he ole mitään päällepäsmäreitä vaan ihmisiä, jotka nauttivat seurasta ja sosiaalisista kontakteista ja saavat siitä voimaa.

On iso ero päällepäsmärin ja ekstrovertin välillä. Eräs kollegani on päällepäsmäri eli haluaa aina asiat tietyllä tavalla eikä ota huomioon muiden mielipiteitä, ja hän on aivan selvä introvertti. Ekstrovertit ovat toki sosiaalisia ja usein reippaita puhujia mutta myös tilannetajuisia ja osaavat sosiaalisen elämän säännöt. Me introvertit olemme niitä, jotka töksäytämme väärissä paikoissa, koska niitä sosiaalisia taitoja ei vain tule harjoiteltua samalla tavalla. Tämäkään ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen totuus, monet introvertit voivat olla sosiaalisesti taitavia esim. minä osaan small talkin ja jopa hyvin. Minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin, jos nämä ovat satunnaisia ihmisiä, joita en todennäköisesti tule kohtaamaan kovin usein. Sen sijaan minun on vaikea luoda merkityksellisiä ihmissuhteita ja näissä asioissa rupean helposti jännittämään ja jaarittelemaan turhia.

Sosiaaliset taidot ovat luontaisempia ekstrovertille mutta se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö introvertit voisi olla taitavia näissä asioissa. Aivan samalla tavalla kuin ekstrovertti ei tarkoita automaattisesti hölöttäjää tai päällepäsmäriä.

Jos käytän puheenvuoron niin ilmeenne on avoimen halveksiva ja minut sivuutetaan. Haukotellaan.

Aikamoinen yleistys, ap. Entäpä jos ne puheliaat ovatkin myös tehokkaita, älykkäitä ja huolellisia...?

Ap, aloituksesi käy sataprosenttisesti perusteluksi sille, miksi ihmiset eivät välttämättä pidä introverteista. Olet ihmisvihainen, ilkeä ja ennakkoluuloinen. Asenteesi ei ole ainakaan omiaan lisäämään ymmärrystä erityyppisten ihmisten kesken, koska itsekään et sitä ymmärrystä omaa pätkääkään

Todellisuudessa introverttiys ei ole synonyymi älykkyydelle ja huolellisuudelle, se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että ihminen kuormittuu sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Piste.

Ja siis olen itsekin enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Hiljainen tarkkailijaluonne. Mutten tee siitä mitäån henkilökohtaista ansiota, se ei ole sen arvokkaampi ominaisuutena kuin sosiaalisuus ja puheliaisuuus. Ainoastaan erilainen ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti mutta en lainkaan sellainen kuin useimmat aloitukset (niin kuin tämä) kuvaavat introvertteja. On totta, että etätyöt sujuvat ja nautin niistä. On totta, että viihdyn yksin enkä kaipaa sosiaalista seuraa kuin vain pieninä erinä. En osallistu virkistyspäiviin enkä pikkujouluihin, erilaiset työyhteisön illanvietot vain ahdistavat.

Mutta olen aina arvostanut niitä ekstrovertteja ,jotka ottavat aloitteen kokouksissa ja kahvipöydissä. Vihaan kyräilevää hiljaisuutta ja nautin, kun joku pitää kevyttä jutustelua yllä, johon voin halutessani osallistua mutta tavallisemmin rauhassa olla osallistumatta. Vihaan kokouksia, joissa meitä introvertteja on vain paikalla. Ne ovat piinallisia, täynnä hiljaisuutta, päätöksia ei tehdä eikä kukaan ota vastuuta tai tee ehdotuksia. Yleensä asiaa jäädään miettimään seuraavaan kertaan.

Työssäni saan voimaa vertaiskokemuksista ja parhaimmat työkaverini ovat ekstrovertteja. Eivät he ole mitään päällepäsmäreitä vaan ihmisiä, jotka nauttivat seurasta ja sosiaalisista kontakteista ja saavat siitä voimaa.

On iso ero päällepäsmärin ja ekstrovertin välillä. Eräs kollegani on päällepäsmäri eli haluaa aina asiat tietyllä tavalla eikä ota huomioon muiden mielipiteitä, ja hän on aivan selvä introvertti. Ekstrovertit ovat toki sosiaalisia ja usein reippaita puhujia mutta myös tilannetajuisia ja osaavat sosiaalisen elämän säännöt. Me introvertit olemme niitä, jotka töksäytämme väärissä paikoissa, koska niitä sosiaalisia taitoja ei vain tule harjoiteltua samalla tavalla. Tämäkään ei kuitenkaan ole mikään absoluuttinen totuus, monet introvertit voivat olla sosiaalisesti taitavia esim. minä osaan small talkin ja jopa hyvin. Minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin, jos nämä ovat satunnaisia ihmisiä, joita en todennäköisesti tule kohtaamaan kovin usein. Sen sijaan minun on vaikea luoda merkityksellisiä ihmissuhteita ja näissä asioissa rupean helposti jännittämään ja jaarittelemaan turhia.

Sosiaaliset taidot ovat luontaisempia ekstrovertille mutta se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö introvertit voisi olla taitavia näissä asioissa. Aivan samalla tavalla kuin ekstrovertti ei tarkoita automaattisesti hölöttäjää tai päällepäsmäriä.

Aamen.

Jos joku kokee, että introvertteja sorretaan - työhönottotilanteessa ihan varmaan niin onkin! - sitä tilannetta ei kyllä korjata vaalimalla tuollaista vihaa ja kaunaa, mitä ap tuossa tursuaa.

Ymmärrys erilaisuutta kohtaan ei todellakaan lisäänny vihapuheella ja syyttelemällä kaikki siitä, mitä joku yksilö on tyhmyyttään tai ilkeyttään tehnyt.

62

Jännää että ison firman johtoryhmässä ja 2-3 ylintä johtokerrosta on EKSTROVERTTEJA.