Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde persiistä ja mies pyytää kompromisseja..
04.01.2014 |
Vaan kun en tiedä, mistä minä niitä kompromisseja enää repisin. On lapsia, minulla ei harrastuksia eikä oikeastaan ystäviäkään monta, koska vuodet ovat vierineet lasten kanssa ja kotia hoitaen sekä työssä käyden. Miehellä on työ, harrastuksia ja omia menoja, kavereita, aina ollut.
Nyt kun lapset ovat isompia, olen huomannut, että olen ihan yksin, enkä käytännössä pääse tästä kodista mihinkään muualle kuin töihin ja hoitamaan pakolliset asiat. Lapset eivät niin isoja ole, että heidät voisi keskenään jättää, mutta niin isoja että aikuisella on tosi helppo heidän kanssaan kotosalla olla. Ja lapsia pitäisi sitten viedäkin johonkin, kun on vapaata, harrastuksiin, kavereille yms. Tähän ei miehellä ole kiinnostusta, joten itse vien, minkä jaksan..
Jatkuvaa riitaa miehen kanssa siitä, että minä en käytännössä pääse vapaa-ajalla mihinkään yksinäni tai ystävien kanssa. Enkä tarkoita baareja, vaan ylipäänsä. Jatkuvaa riitaa kotitöistä, mies kokee, että hän tekee työnsä lisäksi ihan tarpeeksi, eikä minun tarvitse jostain tiskeistä esim. aina kitistä, vaan täytyy tehdä jaksamisen ohessa kompromisseja.
Käytännössä kompromissit ovat meidän suhteessa minun suunnastani tulevia eli vaikka minäkin olen väsynyt, teen silti, kun mies on väsyneempi. Vaikka minäkin haluaisin joskus mennä johonkin, minä olen kotona, koska mieskin haluaa mennä ja miehen menohalu menee aina minun edelle. Jos molemmilla olisi omia asioita tai harrastus, miehen tarve on aina mennyt minun edelle. Eli minä luovun omistani, koska mies kokee, että hänen ei tarvitse kaikesta luopua minun ja perheen vuoksi. Ja on sanonutkin, että minä teen väärin ja olen itsekäs, kun hänen pitäisi "kaikki" lopettaa. Vaikka olisin vain vailla ajan jakamista kaikille perheen jäsenille.
Se, että miehen tarpeet ovat aina olleet tärkeämpiä, on vienyt parisuhteemme nollille. Miehellä ei ole ollut minulle aikaa, mutta muuta aikaa ei oikeastaan miehen mielestä tarvitakaan, vaan hyvä parisuhde = hyvä seksielämä. Noh, kun ei enää kiinnosta, kun miestä ei käytännössä näy kotona silloin, kun se on virkeä. Tähän seksiin miehen mielestä tulee korjaus, kun minä vain lakkaan nostamasta meteliä muista asioista ja antaisin auliisti ja haluten, silloin kun mies haluaa. Mutta miten sitä voi haluta toista, jolla ei seura kiinnosta muutoin lainkaan.
Olen sanonut miehelle, että haluan erota ja mies veti vain esille tuon, että kompromisseja pitää tehdä enemmän, jotta jaksamme. Kysyin, että missä vaiheessa mies on minun suhteen tehnyt kompromisseja ja eihän se riepu voinut vastata mitään. Kun ei niin ole tehty, ei ole sellaista, että kun minä teen tämän tai käyn tuolla, niin sitten sinä voit.. Ei, vaan aina on, miehen meno, miehen tarve, miehen harrastus..
Voisin toki aina jostain yrittää lapsille hankkia vahdin, kun haluan harrastaa tai käydä jossain ja olen niin tehnytkin. Mutta en ymmärrä sitä, että missä se miehen vastuu sitten loppupeleissä on..
Tulipa pitkää liirumlaarumia, mutta miten ihmeessä tästä voi eteenpäin selvitä yhdessä perheenä ja pariskuntana, mielestäni ei mitenkään..
Kommentit (25)
Näytä tämä kirjoitus miehellesi, josko alkas hahmottaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites toi terapiaan meno? Eikös näihin tilanteisiin ole ihan järjestetty yhteiskunnan puolesta jotakin apuja, kokeilkaa sellaista.
Minäkin kirjoittaisin paperille hyvin tarkan listan ajankäytöstä kotitöiden ja vapaa ajan suhteen ja näyttäisin miehelle. Kysyisin sitten että onko se miehen mielestä kohtuullinen ja reilu ja yrittäisin saada sitä kautta keskustelua uudelleen käyntiin.
Ei sun tahto ole miehen taskussa. Alat elämään sitä omaa elämääsi, hankit lastenvahdit, harrastukset. Aloitat pienesti ja lisäät vähitellen omaa elämääsi. Sinä olet itse vastuussa siitä, että elät. Ja velvollinen tekemään sen, jotta voit olla hyvinvoiva äiti lapsille.
Kehottaisin sinua ensiksi tekemään tämän muutoksen ja vasta sitten miettimään sitä eroa. Asiat voivat muuttua välillänne, vaikka mies ei koskaan ottaisi osaa perhe-elämään. Mitä sitä toiselta pyytämään sellaista, mitä hän ei osaa, halua tai kykene antamaan. Näin neuvoisin, jos ei ole väkivaltaa tai muuta vakavaa ongelmaa.
Oivalluksen paika tosiaan, että oma tahto ei ole toisen taskussa. Tuollaisessa tilanteessa otetaan omasta elämästä vastuu ihan itse. Aina häiritsee, kun tällaisia perusteellisia pohdiskeluja ja avunpyyntöjä tänne laaditaan, mutta ap ei vaivaudu itse kommentoimaan mintään. Onko tämäkin jälleen kerran tekemällä tehty "kesksutelunavaus", trolli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 11:51"]
Ei pitkä sepustus haittaa, kun on noin hyvin kirjoitettu ja kappalejakokin mukana :)
Kirjaa ylös paperille ihan faktana ajankäyttöön liittyvät asiat, jos ne konkretisoituisivat miehelle siten. Jos se ei auta, on vuorossa ilmoitusluontoinen elämänmuutos: kerrot esimerkiksi, että aiot käyttää viikossa 2x 2h kodin ulkopuoliseen harrastukseen ja ne päivät ovat torstai ja lauantai (tms).
Tee työvuorolista jääkaapin oveen kuin lapsille: kenellä on tiskipäivä, kuka laittaa ruuan. Ensin velvollisuudet, sitten hupi myös miehelle.
[/quote]
Teidän tilanteenne on kyllä kertomasi perusteella jo niin tulehtunut ja olet itse selvästi niin onneton suhteessasi, etten tiedä, auttavatko mitkään kikkakolmoset. Voisit silti ehkä kokeilla tuota jonkun jo ehdottamaa muistiin merkitsemistä. Ota vaikka kahden viikon jakso, jonka aikana merkitset muistiin tunneittain päivän askareesi ja tekemisesi. Merkitse samalta ajalta muistiin myös, milloin mies on lähtenyt töihin ja milloin palannut töistä sekä kaikki miehen omat menot (jos et tiedä, minne menee tai mitä tekee, merkitse edes kotoa lähtemis- ja paluuajat).
Kahden viikon jälkeen pyydät miestäsi istumaan yhdessä alas ja sanot toivasi keskustelua vastuiden jakamisesta kotona. Esitä miehelle kirjanpitosi ja osoita hänelle näin, ettet todella ole tehnyt kodin ulkopuolella mitään omaa, kun taas miehen menoissa näkyy se, että tällä on harrastuksia ja kaveritapaamisia. Osoita sitten listasta esimerkkikohtia tyyliin "tuona tiistai-iltana, jona sinä lähdit Matin ja Pekan kanssa kaljalle ja pubivisaan ja minä jäin kotiin tiskaamaan, korjaaman lasten kanssa pois leikkien jäljet, antamaan lapsille iltapalaa ja laittamaan lapset nukkumaan, olisin halunnut lähteä Maijan kanssa elokuviin ja lasilliselle, ja sinä olisit voinut jäädä kotiin vaihteeksi ja viettää aikaa lasten kanssa. Tuona torstai-iltana taas, kun sinä lähdit lenkille ja minä kotipihaan katsomaan lasten perään ja odottamaan Mariaa kotiin kaverilta, olisi ollut tosi kivaa lähteä vaikka kaikki yhdessä kävelylle ja pienelle retkelle tuohon lähimetsikköön".
Kerro sitten, että vaikka kaksi kertaa viikossa haluaisit tehdä jotain kodin ulkopuolella ja haluat että vähintään yksi kerta olisi täysin omaa aikaasi esimerkiksi harrastuksen tai ystävän tapaamisen merkeissä. Ehdota, että voisiko mies ottaa vastavuoroisesti vetovastuun kotona noina kahtena kertana, kun sinulla olisi menoa. Painota, että tämä olisi sinusta järkevä ja asiallinen kompromissi, jossa miehen ei todella tarvitsisi luopua kaikesta omasta ajastaan vaan vain parista jutusta, jotta sinäkin saisit hengähtää. Sano ymmärtäväsi, että mies tekee työpäivän duunipaikallaan ja että sinä vastaavasti teet työpäiväsi kotona kotitöiden ja lastenhoidon parissa, mutta että työpäivän jälkeen teillä molemmilla on ihan yhtäläinen oikeus rentoutua ja saada vähän vapaa-aikaa. Sano myös että kaipaat miestäsi, nautit tämän seurasta ja ikävöit yhteistä aikaanne. Ehdota, että molemmilla olisi viikon aikana kaksi tai kolme omaa harrastusta tai muuta menoa ja että vähintään kerran viikossa vapaa-aikaa käytettäisiin koko perheen yhteiseen tekemiseen tai teidän kahdenväliseen aikaan.
Jos et pysty keskustelemaan miehen kanssa suullisesti niin, ettei välittömästi synny riitaa, kirjoita pointtisi kirjeeksi, liitä kirjanpitosi sen osaksi ja pyydä miestä omassa rauhassaan tutustumaan niihin. Avaisikohan tällainen miehen silmiä?
Ap tässä. Ihan hyviä neuvoja teiltä. Voisin käytännössä tuon toteuttaakin, että laittaisin ylös jonkin aikaa mitä omia menoja meillä on, niin mies sitten näkisi sen. Toisaalta olen joskus ehdottanut hänelle, että tehdään lista esmes kotitöistä jääkaapin oveen ja siinä olisi vuorot tiskeihin, roskiin yms.. Mies suuttui tästä ja oli sitä mieltä, että olen lapsellinen ja hommat kyllä hoituu ilman listojakin. Ja ketä tiskit ja täydet roskat häiritsee, voi hoitaa ne itse..
Joku kommentoi tuossa "Sano myös että kaipaat miestäsi, nautit tämän seurasta ja ikävöit yhteistä aikaanne." Käytännössä en tunne enää näin enkä rakkautta en edes tykkäämistä miestä kohtaan. Pääasiallinen tunne on ärtymys toisen läsnäolosta. Ainoa mihin häntä kaipaan, on se, että hän hoitaisi omat velvollisuutensa kotona ja lasten kanssa. Mutta eihän se taida näin toimia, odotan kohtuuttomia, tiedän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ap vielä tässä. Tuohon, että ottaa itse vastuun omasta tahdosta. Olen niin osittain tehnytkin eli hankkinut sen lapsenvahdin, kun mies sanoi aina, että hanki lapsenvahti, jos haluat tehdä jotain. Noh, siitä tulee mieheltä sitten herjoja, kun olen niin itsekäs ja itserakas.
Miksi ette eroa? Kumpikaan ei selkeästikään enää rakasta toista ja ilmeisesti kiinnostusta rakkauden sytyttämiseen uudelleen ei ole. Et tarvitse miehesi lupaa eroamiseen, voit aloittaa prosessin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin itsekin, onko sulla mitään muuta syytä kuin lapset, miksi tahtoisit jatkaa yhdessä miehesi kanssa?
Meillä ainakin kirjeen kirjoittamisesta seurasi vaan miehen raivarit. Niistä saikin sitten taas tekosyyn lähteä ovet paukkuen baariin, kun olen niin ilkeä nalkuttaja. Teidän meno tuota seksi juttua myöten kuulostaa todella tutulta.
Ero tuntuisi teidän kohdallanne järkevältä ratkaisulta, kun et enää koe mitään positiivisia tunteita miestä kohtaan. Erotessanne mies joutuu väkisinkin ottamaan lapsista ja heidän harrastuksistaa, kotitöistä yms. vastuuta. Luuletko, että erotessanne miehellä on haluja pitää lapsia luonaan vai meneekö se siihen, että mies erkanee lapsista kokonaan? Kuulostaa siltä, että lapset eivät ole miehesi arvolistalla kovinkaan korkealla.
Ansaitset parempaa! Toki voit yrittää tuota kirjeen ja kirjanpidon esittämistä, mutta jos sekään ei tepsi niin...Eroon et tarvitse miehesi suostumusta. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 12:52"]
Ap tässä. Ihan hyviä neuvoja teiltä. Voisin käytännössä tuon toteuttaakin, että laittaisin ylös jonkin aikaa mitä omia menoja meillä on, niin mies sitten näkisi sen. Toisaalta olen joskus ehdottanut hänelle, että tehdään lista esmes kotitöistä jääkaapin oveen ja siinä olisi vuorot tiskeihin, roskiin yms.. Mies suuttui tästä ja oli sitä mieltä, että olen lapsellinen ja hommat kyllä hoituu ilman listojakin. Ja ketä tiskit ja täydet roskat häiritsee, voi hoitaa ne itse..
Joku kommentoi tuossa "Sano myös että kaipaat miestäsi, nautit tämän seurasta ja ikävöit yhteistä aikaanne." Käytännössä en tunne enää näin enkä rakkautta en edes tykkäämistä miestä kohtaan. Pääasiallinen tunne on ärtymys toisen läsnäolosta. Ainoa mihin häntä kaipaan, on se, että hän hoitaisi omat velvollisuutensa kotona ja lasten kanssa. Mutta eihän se taida näin toimia, odotan kohtuuttomia, tiedän..
[/quote]
Et odota kohtuuttomia. Sen sijaan se, että pitäisi elää pari- ja seksisuhteessa henkilöön, jota ei rakasta ja josta ei edes pidä, on täysin kohtuutonta. Kun elämänne ei rakkaudettomuuden ja hellyyden puuttumisen lisäksikään ole sinun kannaltasi toimivaa ja hyvää (mies ei kertomasi perusteella vaikuta osallistuvalta isältä ja arjen jakajalta, ei edes ystävältäsi), en oikein näe syitä, joiden vuoksi kannattaisi enää elää yhdessä.
No, mikäli mies ei näe tilannetta yhtään huonona, ei hän varmasti muutu, joten kyllä minä jo tarkkaan miettisin eron mahdollisuutta. Se helpottaa vähän sun ajankäyttöä, sillä lapset joskus ovat isällään tai ainakin pitäisi olla... Mutta ei mihinkään viikko-viikko juttuun kannata lähtetä, lasten etua ajatellen, hoida se suurin arki eron jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas miten nopeasti ollaan eropapereita viemässä. Huhhuh en yhtään ihmettele että liitot ei kestä.
Kuka ajattelisi lapsia? Toimeen on tultava vaikka oltaisi eri osoitteissa, elintaso laskee, lasten kohdalla iso muutos.
Kyllä kannattaa yrittää kaikki keinot, tosissaan, ilman pessimismiä.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 20:48"]
Jestas miten nopeasti ollaan eropapereita viemässä. Huhhuh en yhtään ihmettele että liitot ei kestä.
Kuka ajattelisi lapsia? Toimeen on tultava vaikka oltaisi eri osoitteissa, elintaso laskee, lasten kohdalla iso muutos.
Kyllä kannattaa yrittää kaikki keinot, tosissaan, ilman pessimismiä.
[/quote]
Eihän kukaan täällä voi tietenkään mitenkään absoluuttisesti juuri ap:ta neuvoa. Nämä nettikeskustelut nyt ovat anonyymien anonyymeihin kertomuksiin perustuvaa spekulaatiota ja pyörittelyä. Tämä on ap:lle varmaankin vain tapa vähän avata omaa ajattelua; tuskinpa hän on av-palstan keskustelun perusteella avioeroa kaavailemassa tai muutenkaan toimimassa suoraan ilman, että ensin soveltaisi keskustelussa sanottua omaan erityiseen tilanteeseensa, jota me muut täällä emme tietenkään voi ulkopuolisina ja ap:ta tuntemattomina täysin ymmärtää ja nähdä.
Tuohon lasten hyvinvointiin haluaisin vielä sanoa sen, ettei ole lapsillekaan hyväksi, jos tilanne kotona on vanhempien välillä syystä tai toisesta pysyvästi tulehtunut. Kyllä lapset sen tietävät ja aistivat, jos vanhemmat eivät pidä toisistaan. Ei sellainen ilmapiiri ole hyvä kasvuympäristö kenellekään. Jos liitossa ei enää ole muuta jäljellä kuin yhteiset lapset, ei pelkästään lasten takia kannata yhdessä pysyä, ellei erosta oikeasti seuraisi taloudellinen syöksy suoranaiseen kurjuuteen.
no minä jatkaisin tuosta kompromissien miettimisestä. Mies voisi nimetä yhden kompromissin, jonka on valmis tekemään vuoksesi. Ja se sitten toteutetaan.
Mitä se auttaisi, jos miehelle kirjottaisi listan tms.? Kyllä se mies jo tietää, että tekee vähemmän ja että ap vain joustaa. En kyllä ymmärrä, miksi joku suostuu tuollaiseen.
Oikeasti, lopettakaa toi mantra, että lasten takia yhdessä. Jos suhde on huono, niin lapset kärsii siitä. Itse rukoilin äitiä jo kun olin 10 v., erotkaa!! Kun oli niin paskat oltavat kotona. No, valitettavasti ero tuli vasta 7 vuotta myöhemmin.
Ap voisi sopia vaikka kerta viikkoon kaupunkireissun, jossa tapaa ystäviään tai hoitaa asioita ilman lapsia. Samoin jokin harrastus, joka on kiinteä meno tiettynä viikonpäivänä. Kun tietyt päivät ovat ylhäällä, mies on nuo ajat kotona lasten kanssa ja hoitaa kodin samalla.
Ap on varmasti käsinyt siitä, että ei ole mitään valmiiksi sovittua kodin ulkopuolella. Siihen on helppo vedota ja mies on voinut elää miten lystää
Ei pitkä sepustus haittaa, kun on noin hyvin kirjoitettu ja kappalejakokin mukana :)
Kirjaa ylös paperille ihan faktana ajankäyttöön liittyvät asiat, jos ne konkretisoituisivat miehelle siten. Jos se ei auta, on vuorossa ilmoitusluontoinen elämänmuutos: kerrot esimerkiksi, että aiot käyttää viikossa 2x 2h kodin ulkopuoliseen harrastukseen ja ne päivät ovat torstai ja lauantai (tms).
Tee työvuorolista jääkaapin oveen kuin lapsille: kenellä on tiskipäivä, kuka laittaa ruuan. Ensin velvollisuudet, sitten hupi myös miehelle.