Lue keskustelun säännöt.
Opiskelisinko vielä?
11.10.2020 |
Olen 27 vuotias DI, ja olen valitettavasti huomannut, että viihtyisin huomattavasti paremmin jossain aivan toisenlaisessa ammatissa. Yritysmaailman paineet tuntuvat minulle hyvin kuluttavista, vaikka olenkin ns. 10 tyttönä pärjännyt hyvin työelämässä. Viime aikoina olen pohtinut, että esim. fysioterapeutin, puheterapeutin tai toimintaterapeutin ammatit voisivat vastata toiveisiini työelämältä. Myös lääkis kummittelee mielessä.
Meillä on kuitenkin pieni lapsi, asuntolaina ja toinen vauva tulossa. En siis tiedä, miten pystyisin toteuttamaan haaveeni uudelleen kouluttautumisesta. Myös palkan pitäisi pysyä melko samalla tasolla (vajaa 4000 €/kk), jotta taloutemme pysyisi vakaana.
Onko kenelläkään ideoita, mitä voisin haaveeni eteen tehdä? Mielelläni kuulisin myös ehdotuksia koulutusvaihtoehdoista :)
Kommentit (7)
Sulla on aikaa selvitellä mammalomalla eri vaihtoehtoja ja vaikka alkaa lukea niihin lääkiksen pääsykokeisiin. Riippuu vähän vauvastakin, oma koliikkilapsen kanssa ei olisi onnistunut, toisen kanssa olisi ihan jopa hyvinkin. Sä voit mammalomasi jälkeen mahdollisesti jäädä opintovapaalle aikuiskoulutusrahalla. Asuntolainaan voi ottaa lyhennysvapaata. Nyt vaan selvittelemään, tsempit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheterapeuttina pääsisit melko samoihin palkkoihin 3000-4000e/kk, riippuen paljonko joudut työssäsi ajamaan. Koulutukseen on kuitenkin hyvin vaikea päästä, mutta ainahan voi kokeilla.
Toisaalta miettimilläsi aloilla paineita on ihan samalla tavalla. Nyt vain ne paineet koskee oikeita, eläviä ihmisiä. Kuinka saat heidät toimimaan ja puhumaan kun aikaa on käytettävissä liian vähän. Tapaat myös ihmiskohtaloita, joiden käsittely on henkisesti hyvin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on aikaa selvitellä mammalomalla eri vaihtoehtoja ja vaikka alkaa lukea niihin lääkiksen pääsykokeisiin. Riippuu vähän vauvastakin, oma koliikkilapsen kanssa ei olisi onnistunut, toisen kanssa olisi ihan jopa hyvinkin. Sä voit mammalomasi jälkeen mahdollisesti jäädä opintovapaalle aikuiskoulutusrahalla. Asuntolainaan voi ottaa lyhennysvapaata. Nyt vaan selvittelemään, tsempit!
Kiitos! :) Ymmärrän hyvin. Meillä kanssa ekalla oli koliikki, enkä silloin voinut kuvitellakaan opiskelevani tai edes miettiväni elämän suuntaa...ehkä nyt tämän toisen kanssa voisin mammalomalla alkaa pohtia tarkemmin tätä asiaa. Olen myös miettinyt yrityksen perustamista. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Puheterapeuttina pääsisit melko samoihin palkkoihin 3000-4000e/kk, riippuen paljonko joudut työssäsi ajamaan. Koulutukseen on kuitenkin hyvin vaikea päästä, mutta ainahan voi kokeilla.
Toisaalta miettimilläsi aloilla paineita on ihan samalla tavalla. Nyt vain ne paineet koskee oikeita, eläviä ihmisiä. Kuinka saat heidät toimimaan ja puhumaan kun aikaa on käytettävissä liian vähän. Tapaat myös ihmiskohtaloita, joiden käsittely on henkisesti hyvin raskasta.
Olen kyllä miettinyt tätäkin, mutta jotenkin koen tällaiset paineet itselleni paljon helpompina. Yritysmaailmassa sellainem tietty kovuus on minulle kuluttavaa ja ehkä myös sellaiset isot sosiaaliset tilanteet, kuten koulutusten ym pitämiset tai johtoryhmälle raportoimiset. Ap.
Toimari ja fyssari kannattaa unohtaa heti, koska et todellakaan tule näkemään 4000e palkkoja. Logopediaa sit vaan opiskelemaan ja oma firma pystyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia ei paljon kovassa työelämässä näe teknillisen alan akateemisina. Nekin jotka sinne päätyy pakenevat pian häntä koipien välissä.
Silti raha kiinnostaa vaikkei sen eteen ole valmis kärsimään.
Ainakaan fyssarina et pääse lähellekään tuota palkkaa.