Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paluu työelämään vanhempainvapaan jälkeen... ristiriitaiset tunteet.
03.01.2014 |
Kun esikoinen oli vauva heitin keikkaa eräässä vanhainkodissa jo kun vauva oli parin kuukauden ikäinen, 1-2x6h, parin kuukauden ajan. Vanhempainvapaan loputtua menin sinne kesätöihin. Työmatkat oli kuitenkin liikaa, ja tuntui todella kurjalta kun tuskin näin lasta =( Onnistuin saamaan töitä melkein naapurista, ja olinkin töissä kunnes jäin taas äitiyslomalle.
Nyt kohtaa taas paluu arkeen...
Tiedän olevani mielettömän onnekas, koska sain töitä heti ekasta paikasta mihin hain, ja on hyvät mahdollisuudet vakipaikkaan. Brutto 2100e+lisät.
Niin juuri, lisät... eli vuorotyö. Työmatkoihin menee yhteensä vähän päälle tunti. 9h poissa, lapsilla 10-12h yöunet... 3-5h päivässä aikaa lasten kanssa =(
Mieheni jää kotiin, koska ei saa töitä. Oman alan töitä ei ole, muut eivät palkkaa liian korkeasti koulutettua.
Toisaalta ihanaa että pääseee pois, saa jotain omaa, ei ole kiinni lapsissa koko ajan, mutta samalla surettaa juuri se että en saa olla enää lasteni kanssa täyspäiväisesti.
Vertaistukea kiitos, koska tiedän että en ole ainut äiti jonka mielestä tuntuu pahalta palata töihin =) (Vaikka odotankin sitä innoissani!)
Kommentit (10)
Sori, ei vertaistukea täältä. Oon vaan tykännyt mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainakin viihtyny hyvin töissä. On sitä viikonloppuisinkin sitten aikaa olla lasten kanssa. Meillä ainakin lapset on viihtyny päiväkodissa/eskarissa hyvin, joten hyvillä mielin olen siirtyny työelämään.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 11:03"]
Itse olen ainakin viihtyny hyvin töissä. On sitä viikonloppuisinkin sitten aikaa olla lasten kanssa. Meillä ainakin lapset on viihtyny päiväkodissa/eskarissa hyvin, joten hyvillä mielin olen siirtyny työelämään.
[/quote] Minä en tiedä tuleeko minulla olemaan vapaita minkä verran, mutta ei ainakaan säännöllisesti varmaan 2pvä peräkkäin.. On ollut ainakin aiemmissa vuorotöissä (hoitoalalla) suht harvinaista herkkua.
Säännöllinen päivätyö ja viikonloppuvapaat ehkä "helpottaisi" oloa =)
Täältä saat vertaistukea. Jäin vakipaikasta äitiyslomalle ja palasin hoitovapaalta samaan paikkaan isomman ollessa 4 ja pienemmän hiukan vajaa 2v. Siinä oli vielä se, että lapset siis hoitoon ja se eka hoitovuosi oli yhtä sairastelua. Miehen kanssa oltiin vuoroviikoin pois aina jokunen päivä/vko. Kun vielä itsekin sairastui sitten lasten aikansa sairastettua, ei kehdannut olla pois töistä, vaan kuumelääkkeen voimin töissä. Oli jatkuva syyllinen olo, ettei näe tarpeeksi lapsia, tuntui että koti aina kaaoksessa, töissä mietti kotiasioita ja kotona työasioita.
Nyt on toinen vuosi menossa ja lapset eivät ole enää sairastelleet, joten elämä on paljon helpompaa. Viihtyvät hoidossa. Silti. Jos voisin päättää ja rahat riittäisi, teksin esim. 50% töitä. Olisi aikaa perheelle, mutta jotain omaakin. Nyt teen 80% ja sekin tuntuu liian suurelta, mutta ei ole vaihtoehtoa. Mulla on akateeminen koulutus ja sitä vastaava haastava työ. Siti se työ ei ole enää se maailman isoin juttu lapset saatuani, vaan haluisin niiiiiiin vaan aikaa perheelle.
Kaikkeen kuitenkin sopeutuu ja elämä etenee, lapset kasvaa eikä maailma romahda. :)
Kaikkea ei voi saada. lapsen etu olisi, ettei pääasiallinen hoitaja vaihdu alkuvuosina, mutta isä on toki tuttu hoitaja. Sinä et nyt saa sitä helpointa aikaa lasten kanssa kotona, mutta toisaalta näethän lapsesi joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 11:23"]
Kaikkea ei voi saada. lapsen etu olisi, ettei pääasiallinen hoitaja vaihdu alkuvuosina, mutta isä on toki tuttu hoitaja. Sinä et nyt saa sitä helpointa aikaa lasten kanssa kotona, mutta toisaalta näethän lapsesi joka päivä.
[/quote] Määritteel "helponita" aikaa? =D
Se kyllä oli ja meni jo, nyt esikoisella jäätävä uhma ja kuopus ei pysy paikallaan hetkeäkään, ei nuku kunnolla päikkäreitä (noin 3x20min) ja jos ei saa mitä haluaa (eikä sitä aina tajua mikä se olisi....) kitisee ja räyhää =D
Kumpikaan ei ole tajunnut tuteista tai tuttipulloista mitään, kuopus nyt osaa juoda nokkamukista sentään.
Yöimetys olisi pakko lopettaa nyt, koska jos haluan saisin ekat yövuorot jo viikon päästä....
Eniten minua taitaa hirvittää että miten mies pärjää kahden kanssa, ja en haluaisi olla ilkeä mutta välillä tuntuu että olisi parempaa viedä hoitoon.....
Kyllä se mies selviytyy. Meillä lapset miehen arkivapailla (miesvuorotyössä, minä päivätyössä) ovat kotona isänsä kanssa ja hoidossa vain, jos molemmat on töissä. Mies keskittyy lapsiin. Eli samalla ei pyöri pyykkikone, tiskikone ja tekeillä joku ruoka tms. He syövät edellisen päivän tähteitä, leikkivät ja peuhaavat tms. Olen sopeutunut siihen. Mies pesee pyykkejä ja laittaa ruokaa sitten kun ollaan molemmat kotosalla. Kukin hoitaa lapset tavallaan eikä oikeaa yhtä tapaa ole.
Alkuperäiseen ajatukseen, kyllä siihen sopeutuu, että käyt taas töissä. Itsellä vei puolisen vuotta saada kotiäiti ajattelutapa pois ja työäiti ajattelutapa sisään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule eiköhän ne lapset ilman suaki pärjää. Mieheski kotona. Ei tee pahaa ottaa välillä vastuuta elatuksestaki, eikä vaa lorvia kotona.
On suuri etu sinulle, lapsille ja miehelle että hän ottaa välillä vastuum lapsista. Tulet huomaamaan sen vielä. Nauti työstä ja aikuisen asioista. Mies pärjää kyllä - ethän ole minkään idiootin kanssa lapsia tehnyt?
Alue: Aihe vapaa
Olisko täällä aamuupäivällä enemmän töissäkäyviä pienten lasten äitejä paikalla?