Lue keskustelun säännöt.
Tabu, oman lapsen agressiivisuus
10.10.2020 |
Tiedän ettei olla ainoita, mutta tästä ei kyllä puhuta. Lähes kaikista muista kasvatusongelmista/ haasteista puhutaan hyvinkin avoimesti, mutta tästä ei. Että oma lapsi (uhma- ja leikki-iän ohittanut) käyttäytyy omia vanhempia/ sisaruksia kohtaan agressiivisesti ja hyökkäävästi. Siis sellaisella poikkeuksellisen voimakkaalla tavalla, joka ei ole enää "normaalin" rajoissa.
Meillä esiintyy lyömistä nyrkeillä, potkimista, raapimista sekä sanallista uhkailua erittäin törkein sanakääntein. Koska omat keinot ei riitä, olemme hakeneet apua, mutta pyörät pyörii niiin hitaasti. Ensin on koitettu vahvistaa meidän vanhemmuustaitoja ym. mutta se ei ole auttanut. Pelottaa kun vuodet vaan kuluu ja lapsi kasvaa ja agressiivista käytöstä ei saada hallintaan (lapsi on nyt 8v, tämä alkanut 6-vuotiaana).
Tunteet tähän liittyen on niin voimakkaita ja musertavia. Pelko, häpeä, epätoivo, omat vihan tunteet, uupumus, hämmennys, syyllisyys. Kukaan muu elänyt tätä helvettiä läpi?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettei lasta ole käytetty hyväksi? Jotain hän oireilee. Vaikea kuvitella, että tuo olisi vain neurologista.
Nimenomaan tuo kuulostaa neuropsykiatriselta ongelmalta. Siinähän se juuri on, että oireet ovat poikkeavan voimakkaita ja epäsuhtaisia niihin olosuhteisiin joissa lapsi elää.
Meillä myös nepsy lapsi ja pahimmillaan jouduin riistämään häneltä keittiöveistä käsistä jottei hän yrittäisi lyödä sillä minua. Lapsi oli silloin 9v. Meillä on kahden lapsen ydinperhe jossa on paljon rakkautta ja turvalliset olosuhteet elää, mutta siltikin lapsi oireili voimakkaasti pääasiassa vain kotona. Sille aggressiolle ja oudolle käytökselle ei vain löytynyt järjellistä syytä, ennen kuin lapsella aloitettiin tutkimukset ja lopulta löytyi selkeä nepsy diagnoosi. Nyt terapian ja lääkityksen aloittamisen jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti.
Pelkään että joskus tilanne etenee johonkin tuollaiseen. Omalla lapsella on sen suhteen melko hyvä stoppi että esim. esineillä ei heittele (joskus uhkaa kyllä), mutta sen suhteen ettei fyysisesti muuten kävisi kimppuun niin ei välttämättä ole raivon hetkellä mitään stoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lasta napakasti kielletty? Siis ihan oikeasti niin että ei ole jäänyt arvailujen varaan?
Ei haitta vaikka vähän ääni nousee, lapsi Ei siitä mene rikki.
No kuule on ja ihan edelleen käytössä. Ja on se äänikin noussut ja voit uskoa että joskus se on noussut niin että kuuluu naapurikaupunkiin saakka. Ei se mitään auta, oikeastaan vaan provosoi lasta pahempaan, mutta kun ei ne omatkaan hermot ehtymättömät ole.
Lapsi ei ole siis kaikenaikaa täysin tottelematon tai holtiton. Sanoisin että 80% ajasta on melko tottelevainen, sitten se loppu 20% on jotain helvettiä.
Koulussa lapsella on paljon kavereita, joskus sanoo että joku kiusaa, tilanteita on sitten selvitelty, mutta ei ne ole mitään järjestelmällistä tai toistuvaa kiusaamista ainakaan olleet edes. Pikemminkin erimielisyyksiä korkeintaan, jotka kärjistyneet.
Vierailija kirjoitti:
Autismiin tai kyseisen kirjon häiriöön voi myös viitata.
Itse "hankalana, huonosti kasvatettuna riiviönä" uskallan sanoa tämän. Olin siis aivan kamalan väkivaltainen vanhempiani kohtaan, onneksi mulla ei ollut sisaruksia... Lapsena se oli fyysistä, teininä henkistä: solvaamista ja huutamista. Sain autismin kirjon diagnoosin vasta yli kolmikymppisenä ja se oli liian myöhään. En ole enää aggressiivinen muita kohtaan, vaan itseäni. Se näkyy itseinhona ja sulkeutumisena.
Voi, kunpa pääsisit työstämään tuota jotenkin johonkin.
Tuo autismi ja sen kirjon häiriöt kyllä kuvaa melko osuvasti omaa lasta. Mutta oireet osuu myös muihin sairauksiin ja häiriöihin. Mutta melkeinpä "toivoisin" vaikkapa autismia, joku kaksisuuntainen mielialahäiriö tuntuu paljon pahemmalta vaihtoehdolta.
aloittaja- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettei lasta ole käytetty hyväksi? Jotain hän oireilee. Vaikea kuvitella, että tuo olisi vain neurologista.
Nimenomaan tuo kuulostaa neuropsykiatriselta ongelmalta. Siinähän se juuri on, että oireet ovat poikkeavan voimakkaita ja epäsuhtaisia niihin olosuhteisiin joissa lapsi elää.
Meillä myös nepsy lapsi ja pahimmillaan jouduin riistämään häneltä keittiöveistä käsistä jottei hän yrittäisi lyödä sillä minua. Lapsi oli silloin 9v. Meillä on kahden lapsen ydinperhe jossa on paljon rakkautta ja turvalliset olosuhteet elää, mutta siltikin lapsi oireili voimakkaasti pääasiassa vain kotona. Sille aggressiolle ja oudolle käytökselle ei vain löytynyt järjellistä syytä, ennen kuin lapsella aloitettiin tutkimukset ja lopulta löytyi selkeä nepsy diagnoosi. Nyt terapian ja lääkityksen aloittamisen jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti.
Pelkään että joskus tilanne etenee johonkin tuollaiseen. Omalla lapsella on sen suhteen melko hyvä stoppi että esim. esineillä ei heittele (joskus uhkaa kyllä), mutta sen suhteen ettei fyysisesti muuten kävisi kimppuun niin ei välttämättä ole raivon hetkellä mitään stoppia.
Joo ei meilläkään hajottele tavaroita, mutta fyysisesti käy kyllä kiinni. Olen paininut lapsen kanssa monet painit ja pitänyt häntä holdingissa, silloin hänellä on aivan järjettömät voimat, kun raivo saa vallan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettei lasta ole käytetty hyväksi? Jotain hän oireilee. Vaikea kuvitella, että tuo olisi vain neurologista.
Hyvinkin voi olla neurologista.
Osa autistisista lapsista käyttäytyy väkivaltaisesti ja aggressiivisesti. Tuommoinen käytös voi olla jopa ainoa näkyvä autismin oire.
Toki moni muukin ongelma voi aiheuttaa väkivaltaista käytöstä.
Toivottavasti AP:n lapsi pääsee asiallisiin tutkimuksiin ja syy oireilullle selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismiin tai kyseisen kirjon häiriöön voi myös viitata.
Itse "hankalana, huonosti kasvatettuna riiviönä" uskallan sanoa tämän. Olin siis aivan kamalan väkivaltainen vanhempiani kohtaan, onneksi mulla ei ollut sisaruksia... Lapsena se oli fyysistä, teininä henkistä: solvaamista ja huutamista. Sain autismin kirjon diagnoosin vasta yli kolmikymppisenä ja se oli liian myöhään. En ole enää aggressiivinen muita kohtaan, vaan itseäni. Se näkyy itseinhona ja sulkeutumisena.
Voi, kunpa pääsisit työstämään tuota jotenkin johonkin.
Tuo autismi ja sen kirjon häiriöt kyllä kuvaa melko osuvasti omaa lasta. Mutta oireet osuu myös muihin sairauksiin ja häiriöihin. Mutta melkeinpä "toivoisin" vaikkapa autismia, joku kaksisuuntainen mielialahäiriö tuntuu paljon pahemmalta vaihtoehdolta.
Voi olla jopa Touretteakin. Ei Tourette ihmiset ole vain rumia sanoja tahattomasti huutelevia hassuja ihmisiä, vaan heillä juurikin on ongelmia mm. impulssikontrollin kanssa.
Tutkimuksiin vaan. Parhaimmassa tapauksessa saa adhd diagnoosin, lääkityksen ja siirron koulun erityisluokkaan. Jos mitään ei tee niin ongelma pahenee. Ei katoa minnekkään itsestään ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettei lasta ole käytetty hyväksi? Jotain hän oireilee. Vaikea kuvitella, että tuo olisi vain neurologista.
Nimenomaan tuo kuulostaa neuropsykiatriselta ongelmalta. Siinähän se juuri on, että oireet ovat poikkeavan voimakkaita ja epäsuhtaisia niihin olosuhteisiin joissa lapsi elää.
Meillä myös nepsy lapsi ja pahimmillaan jouduin riistämään häneltä keittiöveistä käsistä jottei hän yrittäisi lyödä sillä minua. Lapsi oli silloin 9v. Meillä on kahden lapsen ydinperhe jossa on paljon rakkautta ja turvalliset olosuhteet elää, mutta siltikin lapsi oireili voimakkaasti pääasiassa vain kotona. Sille aggressiolle ja oudolle käytökselle ei vain löytynyt järjellistä syytä, ennen kuin lapsella aloitettiin tutkimukset ja lopulta löytyi selkeä nepsy diagnoosi. Nyt terapian ja lääkityksen aloittamisen jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti.
Pelkään että joskus tilanne etenee johonkin tuollaiseen. Omalla lapsella on sen suhteen melko hyvä stoppi että esim. esineillä ei heittele (joskus uhkaa kyllä), mutta sen suhteen ettei fyysisesti muuten kävisi kimppuun niin ei välttämättä ole raivon hetkellä mitään stoppia.
Joo ei meilläkään hajottele tavaroita, mutta fyysisesti käy kyllä kiinni. Olen paininut lapsen kanssa monet painit ja pitänyt häntä holdingissa, silloin hänellä on aivan järjettömät voimat, kun raivo saa vallan.
Niinpä :( Se raivo tulee jostain niin syvältä, niin mustasta paikasta. Että minun on vaikeaa sitä ymmärtää. Meillä on myös toinen lapsi joka joskus raivoaa, mutta se on ihan erilaista. Se on sellaista, missä on joku raja ja stoppi mukana vaikka raivoaisikin.
Tämä ehkä on huono neuvo, mutta aikuisilla B-vitamiinin vähyys aiheuttaa hermojen palamista normaalia nopeammin, en tiedä voisiko lapsilla olla jotain vastaavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä AP kovasti! Ja etähali, kamppailen samaisen asian kanssa ja tosiaan meillä alkaa psykiatrin määräämät tutkimukset, mutta epäilen että alkaa väärän diagnoosin metsästyksellä.
Kauheinta, kun lapsi itse kärsii vaikka vanhempina koitettu kaikkemme tehdä, mutta oon ainakin ite pyrkinyt minimoinaan ruutuajat, kuormituksen etc. ja keskustelen lapsen kanssa paljon ja iloitaan pienistä onnistumisista. Sä oot tehnyt paljon ja selkeästi kaikkesi, eli älä syyllistä myöskään itseäsi. Toi nepsytutkimuksiin pääseminen saattaisi tuoda apua. Kovasti tsemppiä!
Tsemppiä ap. Meillä alkoi eskarissa, kuormittui niin pahasti siitä lyhyestä päivästä. Myöhemmin astui kuvioihin melko paha kiusaaminen. Vasta kun oireili koulussa pahasti saatiin apua, diagnoosi autismista ja määrittelemättömästä käytöshäiriöstä saatiin vasta kymmenen vuoden iässä. Lääkitys ja terapia ja aika oli apu. Nyt ysillä ja kohti parempaa mennään, kivinen tie on käyty. Olen puhunut ongelmista aika avoimesti ja se on johtanut siihen että minulle on avauduttu, meitä saman ongelman vanhempia on yllättävän paljon.
Meillä apu löytyi lasten psykiatriselta. Loistavia työntekijöitä siellä, iso kiitos heille.
Pelottaa vähän ensi talvena opintoihin hakeutuminen, mihin pystyy ja jaksaa, on puhuttu paljon lapsenkin kanssa ja onneksi koulussa on hyvä opo. Polku eteenpäin menee todennäköisesti oppisopimuksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsi käyttäytyy koulussa? Onko muita lapsia kohtaan agressiivinen? Jos saa kysyä 🙂
Kiitos <3 Jo se auttaa kun tietää ettei ole ainoa, ja se että kuulee että joku on saanut apua tähän. Tie on niin uskomattoman raskas, tässä on lapsen ongelmien lisäksi myös vaakalaudalla oma mielenterveys (olen jaksamisen äärirajoilla), oma työssäkäynti ja talous (työhön on vaikea sitoutua kun lapsi voi olla niin haastava etten esim. aamulla pääse lähtemään töihin ajoissa ja oma uupumuskin alkaa kohta olla iso haaste, ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jättäytyä työstä pois), ihmissuhteet ... kaikki. Kaikki "oma" on ihan paussilla. Kerran olen sairaslomalla ollut jo tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lasta napakasti kielletty? Siis ihan oikeasti niin että ei ole jäänyt arvailujen varaan?
Ei haitta vaikka vähän ääni nousee, lapsi Ei siitä mene rikki.
No kuule on ja ihan edelleen käytössä. Ja on se äänikin noussut ja voit uskoa että joskus se on noussut niin että kuuluu naapurikaupunkiin saakka. Ei se mitään auta, oikeastaan vaan provosoi lasta pahempaan, mutta kun ei ne omatkaan hermot ehtymättömät ole.
Lapsi ei ole siis kaikenaikaa täysin tottelematon tai holtiton. Sanoisin että 80% ajasta on melko tottelevainen, sitten se loppu 20% on jotain helvettiä.
Koulussa lapsella on paljon kavereita, joskus sanoo että joku kiusaa, tilanteita on sitten selvitelty, mutta ei ne ole mitään järjestelmällistä tai toistuvaa kiusaamista ainakaan olleet edes. Pikemminkin erimielisyyksiä korkeintaan, jotka kärjistyneet.
Autismin kirjon lapsille on tyypillistä, että tiukka kuri, napakka kieltäminen tai käskeminen vain pahentaa tilannetta, sillä se lisää lapsen kuormitusta. Heille ei sovi samat kasvatuskeinot kuin neurotyypillisille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi käyttäytyy koulussa? Onko muita lapsia kohtaan agressiivinen? Jos saa kysyä 🙂
Vaihtelevasti... voi olla ihan ns. normaali. Voi olla vetäytyvä ja arka. Voi olla uhmakas ja häiritä tunnilla (tätä onneksi ollut vähemmän).
Muita lapsia kohtaan hän ei käyttäydy agressiivisesti, poislukien viime vuonna oli muutama käsirysy kaverin kanssa (kaverilla on adhd, että siinä tunteet kuumenee puolin ja toisin sitten). Yhtä kaveria taas oli satuttanut vahingossa ja meni siitä aivan pois tolaltaan (juoksi karkuun ja piiloutui).
Vierailija kirjoitti:
aloittaja- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lasta napakasti kielletty? Siis ihan oikeasti niin että ei ole jäänyt arvailujen varaan?
Ei haitta vaikka vähän ääni nousee, lapsi Ei siitä mene rikki.
No kuule on ja ihan edelleen käytössä. Ja on se äänikin noussut ja voit uskoa että joskus se on noussut niin että kuuluu naapurikaupunkiin saakka. Ei se mitään auta, oikeastaan vaan provosoi lasta pahempaan, mutta kun ei ne omatkaan hermot ehtymättömät ole.
Lapsi ei ole siis kaikenaikaa täysin tottelematon tai holtiton. Sanoisin että 80% ajasta on melko tottelevainen, sitten se loppu 20% on jotain helvettiä.
Koulussa lapsella on paljon kavereita, joskus sanoo että joku kiusaa, tilanteita on sitten selvitelty, mutta ei ne ole mitään järjestelmällistä tai toistuvaa kiusaamista ainakaan olleet edes. Pikemminkin erimielisyyksiä korkeintaan, jotka kärjistyneet.
Autismin kirjon lapsille on tyypillistä, että tiukka kuri, napakka kieltäminen tai käskeminen vain pahentaa tilannetta, sillä se lisää lapsen kuormitusta. Heille ei sovi samat kasvatuskeinot kuin neurotyypillisille lapsille.
Tuttua. Ei silti tarkoita etteikö lasta olisi ikinä komennettu tai komenneta. Ja päinvastoin tietyistä rajoista pitää olla täysin tinkimätön. Mutta se on jatkuvaa tasapainoilua miten asiat hänelle esittää, pitää samaan aikaan olla tiukka ja kuitenkin hyvin kärsivällinen ja rauhallinen. Muuten tilanteet karkaa täysin käsistä nopeasti.
Avainkysymys on se hillitseekö lapsi itsensä muualla kuin kotona. Koska jos hän siihen pystyy, ei kyseessä ole asia jolle lapsi ei voi mitään. Kaikki tuntemani perheet joissa yksi tai useampi lapsi ovat aggressiivisia, eikä heillä ole muuta, esim- neuro ongelmaa, johtuu siitä että vanhemmat ovat antaneet lapsen käyttäytyä niin. Tämä on oikeasti se kaikista paras tielnne, koska silloin vanhemmat voivat itse muuttaa lapsen käytöstä. Eli ei kannata loukkaantua tästä että se olisi teidän "vika", vaan olla huojenmtunut siitä tiedosta että te voitte asian itse korjata !
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Avainkysymys on se hillitseekö lapsi itsensä muualla kuin kotona. Koska jos hän siihen pystyy, ei kyseessä ole asia jolle lapsi ei voi mitään. Kaikki tuntemani perheet joissa yksi tai useampi lapsi ovat aggressiivisia, eikä heillä ole muuta, esim- neuro ongelmaa, johtuu siitä että vanhemmat ovat antaneet lapsen käyttäytyä niin. Tämä on oikeasti se kaikista paras tielnne, koska silloin vanhemmat voivat itse muuttaa lapsen käytöstä. Eli ei kannata loukkaantua tästä että se olisi teidän "vika", vaan olla huojenmtunut siitä tiedosta että te voitte asian itse korjata !
Tsemppiä!
Ei hillitse itseään aina muualla. Ja lapsella siis aika todennäköisesti on neuro-ongelmaa.
Helpottaako käytös pidemmillä lomilla, kun on "rentoja" päiviä? Jos hän rasittuu kouluympäristössä muita herkemmin, mutta sinnittelee siellä. Kotona sitten uskaltaa näyttää väsymyksen.
10v tehnyt erityisluokan koulunkäyntiavustajana voin sanoa, että jos ajoittain käyttäytyy noin koulun normaaliluokilla, niin se käytös ei yleensä ajan myöta parane, päinvastoin. Huomaavat sitten jossakin vaiheessa että oho tämä oppilas kuulukin erityisluokalle. Suosittelen että olette jatkuvasti yhteydessä lastenpsykiatrisen kanssa, sieltä ne suositukset koululle. Erityisluokilla on osaavia ihmisiä, se lapsi pitäis saada sinne mieluiten ennemmin kuin myöhemmin.