anoppiasiaa

Kyllä ottaa anoppi päähän. Yleensä tullaan toimeen hyvin, mutta nyt keitti yli. Olimme appivanhempien kanssa eräitä kilpailuja katsomassa. Katsojia oli todella paljon ja katsomoihin eivät kaikki mahtuneet. Olimme paikalla ajoissa ja saimme paikat. Varsinaisia istuimia ei ollut, katsomot olivat sellaiset " porrasmaiset"



Ilma oli lämmin ja juoda piti paljon, jokaisella tauolla oli siis päästävä vessaan. Mieheni kanssa kävimme vuorotellen, että toinen voi varata paikkaa. Appivanhemmat menivät taukojen ajaksi yhdessä jaloittelemaan ja varasimme sen ajan heidän paikkojaan. Hieman alkoi jo siinä vaiheessa ärsyttää, istua yksin katsomossa ja yrittää varata neljää paikkaa. No, sillä ei siinä vaiheessa kuitenkaan ollut kauhean suurta vaikutusta.



viimeisen tauon aikana he taas lähtivät yhdessä ja tulivat pian sanomaan, ettei paikkoja tarvitse varata. he olivat nähneet lapsenlapsensa ja menivät ostamaan pojalle ruokaa. juuri kun kilpailu oli alkanut appivanhemmat saapuivat paikalle 3-vuotiaan pojan kanssa ja änkesivät istumaan siihen missä heidän paikkansa oli ollut. Tulivat kuulemma sen takia, että lapsi halusi olla isovanhempien kanssa. Ympärillä istujat olivat tauon ajan istuneet paikoillaan ja nyt heidän tilansa supistui ihan olemattomiin. itseltäni meni esim. jalkatila, lopun aikaa istuin toinen jalka ilmassa, kun tilaa ei ollut. Tuollaisessa ahtaassa paikassa ei lapsi jaksanut tietenkään hiljaa istua, vaan töni ja potki edessään istuvia.



Mieheni sanoi äidilleen asiasta, ihan asiallisesti. No anoppi alkoi itkemään, mikä jatkui koko kilpailun ajan. Kotimatka koitti, olimme yhteisellä autolla ja matkaa 300 kilometriä ja koko matkan anoppi itki. sanoi vielä, että huomaa ettei hänen seuraansa toivota, mieheni sanoi mielipiteensä asiasta, mutta itku vain yltyi.



Seuraavana päivänä anoppi soitti miehelleni ja sanoi puhelimeen että antaa anteeksi. Mieheni siihen vaan tokaisi, että eikö anopilla itsellään olisi ollut anteeksipyydeltävää muilta katsomoissa istuneilta.



En vaan voi sille mitään, että keittää yli, kun anoppi tekee itsestään uhrin. Olenko ihan väärässä, kun mielestäni tässä tapauksessa vika oli anopissa?