Tein huomion mentyäni päiväkotiin töihin

Pedagogisen laadukasta 😂. Menepä kertomaan tuo päiväkodin hoitajalle tai opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Pedagogisen laadukasta 😂. Menepä kertomaan tuo päiväkodin hoitajalle tai opettajalle.

Mitä tarkoitat? Olen päiväkodissa hoitaja ja koen, etten tahdostani riippumatta kykene tuottamaan pedagogisesti laadukasta varkaiskasvatusta. Näissä lapsissa on meidän tulevaisuus, meidän veronmaksajat, meidän pyllyjen pesijät hoitokodissa. Mikä tässä oli niin hauskaa?

Ap

Meidän päiväkodissa vielä otettiin syliin ja annettiin hellyyttä. Hoitajatkin sitä usein sanoivat, kuinka ihanaa on, kun meidän poika tahtoi aina syliin halailemaan. Oli muutenkin ihana ryhmä ja ihana päiväkoti.

Vierailija kirjoitti:

Itse perhepäivähoitajana ja usein syliini kiivetään ja päivittäin halitaan. Päiväkodissa joskus muinoin ollessani en muistaakseni pitänyt yhtään lasta sylissäni. En osaa vastata miksi näin. Surullista, että perhepäivähoitajat vähenevät.

Palkkaus lienee isoin syy. Päiväkodissa taasen ei riitä aika kaikille lapsille. Todellakin on surullista.

Eipä olla maaliskuun jälkeen hirveästi sylitelty, lapsetkin tietävät että Korona estää sen ja varovat itsekin. Vanhemmat kotona puhuvat asiasta, ettei ole hyvä nyt liiemmin sylitellä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vuosikymmeniä pyörinyt eri päiväkodeissa ja olen huomannut muutoksen niin lapsissa kuin aikuisissakin. Lapsista on tullut tottelemattomia ja levottomia ja aikuisista kylmiä ja mekaanisia. Ei mennä lasten leikkeihin mukaan,ei sylitellä,minkäänlaista lämpöä ei ole lapsia kohtaan jne. Lapset huutavat ja remuavat ilman rajoja ja muutama väkivaltainen erityislapsi käy mukiloimassa välillä vauhtia tilanteisiin.Tätä nykypäivän varhaiskasvatusta ei voi edes verrata siihen päivähoitoon jota itsekin olen perhepäivähoitajana toteuttanut.

Itsekin muistan, kun viihdyin jo silloin 90-luvun lopussa mieluummin perhepäivähoidossa ja päiväkoti oli jo silloin vähän liian iso paikka minulle. Tuli tuosta aikuisten tunnekylmyydestä mieleen omat vanhempani ja aika ikävää jos monet pienten lasten vanhemmat menevät liikaakin siihen malliin mukaan, kun itse ajattelin sen olevan vähän kuin menneisyyttä ja nyt toimitaan jo toisin, eikä tehdä samoja virheitä. Tietysti tämä on yleistystä ja en tarkoita kaikkien olevan samanlaisia.

Täällä larussa on ainakin ilmestynyt viimeisen 10 vuoden aikana inhottavia kakaroita ulkoilualueille päiväkotiryhmineen kulkemaan joissa on niitä lapsia jotka huutavat inhoaan jotain vierasta aikuista kohtaan ja saattaa kuulla sen huutopuhuvan miten äiti ei tykkää jostain naisesta jne.

Omien lasteni pk-ryhmissä näin sylissä pitelyä kyllä. Omat lapseni eivät kuitenkaan ole koskaan halunneet halata tai sylitellä pk:n aikuisten kanssa. Kotona kyllä halataan ja olen pitänyt lapsia tosi paljon sylissä pienempänä, enää he eivät ole siitä niin innostuneita. Vanhempi lapsi halaa myös isovanhempia ja joitain perhetuttuja, mutta nuorempi on ehdoton, että vain mua ja isäänsä. Nuorempi on ollut vielä kovempi sylittelemään kuin vanhempi lapsi. Silloinkin, kun nuorempi aloitti päiväkodin ja itki, kun tuotiin aamulla, hän ei halunnut mennä työntekijöiden syliin, vaan meni itse aina eteisen sohvalle rauhoittumaan ja sen jälkeen ryhmähuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, en uutta ryhmää laittanut pystyyn kun tarjonta ja kysyntä vähenee, tuoreet vanhemmat eivät edes tiedä, mitä perhepäivähoito on. Kuoleva ammatti.

Tosin tämän uuden työpaikan myötä mietin, josko sittenkin. Mutta mistä johtuu, että päiväkodissa yksi jos toinen lapsi on, anteeksi suorasukaisuuteni, aivan kilipäitä? Huhhuh.

Perhepäivähoidossa siis ei ole lapset kilipäitä? No ongelma johtuu sitten päiväkodista.

Senkö takia halusit lastenhoitajaksi, että saisit lapsilta rakkautta ja huomiota? Kuulostaa vähän arveluttavalta.

Siinä on kyllä varmasti perää, että digiaika muuttaa lapsia..

Meillä on ollut lapsella vaikea löytää leikkikaveria päiväkodissa. Tästä on vasuissa keskusteltu ja lto sanoi, että monet lapset eivät enää "osaa" leikkiä. Oma lapsi ei siis käytä juuri koskaan digi laitteita ja harvoin katsoo televisiotakaan. Hänellä on äärimmäisen hyvä mielikuvitus ja leikkii paljon. Monet lapset lähinnä möllöttävät paikallaan ellei ole jotain ohjattua toimintaa tai vaihtoehtoisesti juoksevat päättömästi ympäriinsä eivätkä kykene keskittymään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Eipä olla maaliskuun jälkeen hirveästi sylitelty, lapsetkin tietävät että Korona estää sen ja varovat itsekin. Vanhemmat kotona puhuvat asiasta, ettei ole hyvä nyt liiemmin sylitellä.

Meidän lapsen päiväkodissa sylitellään onneksi koronasta huolimatta.

Kun korona "lomalta" palattiin takaisin päikkyyn, juoksi lapsi ensimmäisenä halaamaan omaa hoitajaansa, kun oli ollut niin kova ikävä. Ja hoitaja halasi takaisin.

Itse olin lapsena seurakunnan päiväkerhossa ja myöhemmin eskarissa. Molemmissa oli pieni ja aika rauhallinen ryhmä ja sympaattiset aikuiset. Mutta en kyllä itse halunnut koskaan mennä heidän kenenkään syliin, Kotona tykkäsin kyllä olla vanhempieni sylissä, tai vaikka isoäidin tai tädin, jotka olivat läheisiä.

Ei lapsillakaan ole tarvetta saada läheisyyttä kaikilta aikuisilta - kyllä heilläkin on sama juttu kuin aikuisilla, että vain jotkut kelpuutetaan siihen. Eikä se ole mikään viesti siitä, että joku olisi huono päiväkodin työntekijä tms - lapsi voi kyllä tykätä hoitajista, vaikkei kaipaa läheisyyttä heiltä.

Ei ne lapset mihinkään muuttunut ole, mutta päiväkotien olot ehkä ovat. Meillä on ihan kiva päiväkoti, jossa lapset ovat viihtyneet, kunnes kesän ja syksyn aikana alkoi henkilökuntaa vaihtua hirveään tahtiin. Sairauslomia myös on enemmän ja pidempiä, kun ei yhtään oireisena saa työntekijätkään mennä päiväkotiin. Enää lapset ei mene mielellään päiväkotiin ja jäävät itkien sinne. Päivät kuulemma menee hyvin kuitenkin, mutta varmasti siellä on levotonta.

Kyllä meillä lapsi jää usein päikkytädin syliin aamulla. Ja toinen lapsi sieltä nousee pois. Iso päiväkoti kyseessä, illalla on kaaos, mutta ainakin aamulla on aikaa tuollaiseen. Ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin.

Kiire ja meteli on lisääntynyt paljon, samoin lasten levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja aggressiivisuus. Syitä en tässä lähde kummemmin pohtimaan, mutta osansa on ainakin kasvaneella digimaailman määrällä, vanhempien kykenemättömyydellä olla vanhempia ja asettaa rajoja, antaa aikaa ja vain olla. Lisäksi paperitöiden määrä varhaiskasvatuksessa on lisääntynyt tolkuttomasti, moneen eri suuntaan.

Työskentelen 23-lapsisessa ryhmässä jossa 5 erityisen tuen lasta ja heistä 1 vie yhden aikuisen ajan/huomion koko ajan, jos ei sitä saa niin korvissa soi ja lätyt lätisee.

Laiton ryhmä jos paikalla on enemmän kuin 21 lasta yhtäaikaa.

Ei mitenkään, se on näes tämä suhdeluku.

Yksi puolipäiväinen vie vain puolikkaan eli paikalla voi olla siis kaksi lasta fyysisesti puolipäiväisenä mutta ovat taianomaisesti vain yksi suhdeluvussa.

7lasta/1 aikuinen ei todellakaan tarkoita fyysisiä lapsia.

Periaatteessa jos kaikki ovat puolipäiväisiä niin paikalla on kolmen aikuisen ryhmässä 32 lasta fyysisesti.

Kaikenlisäksi tämä suhdeluku lasketaan koko päiväkodista keskimäärin joten sijaisia pyöritetään vain minimimäärällä ryhmissä.

Hip hei, terveisin äidiltä jonka lapsi on 22 lapsiryhmässä

Nostelen tätä muutaman vuoden takaista aloitusta, päivän Hesarin innoittamana. En ole itse alalla enää, onkohan kohtaaminen ja läsnäolo edellistäkin huonommassa jamassa nykyään?

Ap

Up

Etikoista, että on todistetusti huomattu, ettei digimaailma tee hyvää kun sitä tarjotaan jo vauvaikäisestä. Taaperot alkavat olla riippuvaisia älylaitteistaan. Olen nähnyt syöttötuolissa lapsia ravintolassa, jotka istuvat hiljaa reagoimatta mihinkään katsoen edessä olevan läppärin ruutua. Ka kun se viedään edestä pois , alkaa raivoisa huuto, jonka jälkeen se palautetaan eteen. Eihän tämä , järjellä ajateltuna, ole hyvää kasvatusta.

Vaihtuvat aikuiset, kiire, liian tiukat resurssit, eiköhän siinä ole ne syyt.