Lue keskustelun säännöt.
Iso perhe ja lapsien osaaminen!
03.01.2014 |
Meillä on viisi lasta, kaikki on omatoimisia ja reippaita. Nouseeko jo karvat pystyyn?
Miten se voi olla niin omituista jos lapsi pukee vaatteita tai siivoaa? Jos verrataan kuopusta ja esikoista niin ainoa ero mikä on on siinä että kuopuksella on paljon esimerkkejä ja tekee sitten sen mukaan mutta on meillä kuopustakin ihan omasta käsin kannustettu ja näytetty miten pukeminen tapahtuu. Ja kuopustakin olen opettanut pukeutumisessa siinä missä esikoista.
Eikö tämä kerro enempi siitä miten vähän muut yhden tai kahden lapsen perheet nykyään opettaa lapselleen asioita? Ja huom. lapsi ei jaksa kauaa yhtä asiaa, niin pukemista voi opetella laittamalla vaikka haalari lattialle ja koittaa osaako lapsi pujottaa jalat hihanlahkeesta sisään. Pointtini on: vähitellen!
Eikö muut tee tälläisiä perusasioita lapsiensa kanssa?
Kommentit (18)
Meillä 10v ainokainen opettelee tuolla vasta huoneensa imurointia ja astianpesukonettakin on tyhjennellyt vasta muutaman vuoden. Parivuotiaana en olis kyllä edes uskaltanut edes antaa (ylisuojelevainen olen ehkä). En ole kokenut näitä asioita mitenkään tavoiteltavina tai tärkeinä mahdollisimman nuorena suorittaa. Mutta ymmärrän hyvin erilaisia ihmisiä, tilanteita ja perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulen, että jos on yksi lapsi niin on vaan helpompi jämähtää. Useamman lapsen kanssa ei tarvitse asiaa erikseen pohtia vaan se tapahtuu itsekseen.
meilläkin on 5 lasta, joiden ei tarvitse siivota yms tehdä kotihommia. osaisivat kyllä. heidän työnsä on käydä koulua ja opiskella.
Noin kai se on.
Itse olen kotiäitinä, perheessämme on useampi lapsi. Minulla on samantyyppinen asenne kuin vitosella: lasten työ on käydä koulussa, opiskella ja hoitaa harrastuksensa. Minä hoidan pääosin kotityöt, satunnaisesti pyydän lapset avuksi.
Mutta: vaadin, että ne kouluhommat hoidetaan kunnolla, kotiin tulee kiitettäviä numeroita, ja soittoläksyt soitetaan niin, että instrumenttiopinnoissa edistytään kiitettävästi.
Lapsilla on koko aikuisikänsä aikaa siivota ja tiskata, lapsena heillä on ainutlaatuinen tilaisuus oppia uusia asioita, taitoja jne sellaisella vauhdilla ja helppoudella, että olisi typerää jättää tämä "ikkuna" käyttämättä.
Jos ajattelee vaikka, että lapsella on yksi tunti "työaikaa" päivässä, niin kumpi on pitkällä tähtäimellä hyödyllisempää, se että hän harjoittelee esimerkiksi pianoläksyjään tai espanjan alkeita, vai auttaa kotitöissä? Vuoden kuluttua lapsi osaa espanjaa, tai sitten hän osaa tyhjentää astianpesukoneen tosi kivasti...
Vanhemmuus on tietenkin valintoja, mutta itselleni on aika selvää, kumpi ratkaisu on lasten kannalta hyödyllisempi ja pitkällä tähtäimellä palkitsevampi.
vitonen on työssäkäyvä äiti, joka ei vaadi lapsiltaan kotitöihin osallistumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin lapset on omatoimisia ja reippaita. Korjaavat jälkensä, petaavat petinsä, vievät roskia, siivoavat huoneensa. Tosin toisinaan täytyy asiasta sanoa, tai siis yleensä esim.illalla sanon, että nyt on aika laittaa huone kuntoon jne. Lapset on 9 ja 6v.
Mutta minä tykkään passata.. Aamulla lapset herää valmiiseen aamiaispöytään, ruoan laitan lautasille valmiiksi.. pesen pyykit ja vien puhtaat kaappiin. Meillä kyllä lapsetkin osaa tehdä,mutta minusta on mukava passata ja paapoa heitä. Mutta he arvostavat tekemääni eivätkä huutele käskyjä tyyliin tuo vettä, äiti anna leipää
Saatanpa pukeakin vielä 6vuotiaan kun pyytää, jos saatan 9v kouluun niin kannan reppua..
Olen sitä mieltä, että lasten on hyvä osata tehdö asioita ja arvostaa vanhempia ja tekemäänsä työtä, mutta kyllä lasten hemmottelu on paikallaan
Ja ajattelen asian myös niin, että omillepa annan ja teen. Että he ovat minun omia rakkaita lapsia, jos heitä ei saisi hemmotella ja passata niin ketä sitten?
Myös mieheni kulttuurissa on tapana, että lapsia todellakin hemmotellaan, laitetaan hyvää ruokaa, lapsia halitellaan ja annetaan huomiota MUTTA myös lapset kunnioittavat vanhempiaan, auttavat näitä ja tottelevat, En voisi kuvitellakaan, että lapsemme huutais meille vanhemmille tai puhuis epäkunnioittavaan sävyyn t.8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä lasta, 3-10-vuotiaita. Kaikki osallistuvat kotitöihin muutaman minuutin päivässä: kattavat pöytää, vievät pyykit likapyykkiin, siivoavat huonettaan. Lapsilla on kuitenkin tarhapäivänkin jälkeen viisi tuntia aikaa ja koulupäivän jälkeen monta tuntia enemmän. Läksyihin menee noilla pienillä korkeintaan vartti, isommilla voi toki mennä tuntikin, soittoläksyihin menee vartti. Hyvin ehtii vielä leikkiä ja auttaa kotihommissa, kukin tasonsa mukaisesti. Meillä isä ja äiti käyvät töissä ja antavat sellaisen mallin lapsilleen, että myös isällä ja äidillä on tärkeä ja merkityksellinen elämä, eikä heidän hommansa ole vain toimia lastensa assareina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen nyt niin kamalasti mene aikaa, jos lapsi siivoaa oman huoneensa kerran viikossa, vie roskat, tyhjentää tiskikoneen, kattaa tai korjaa pöydän tai vaikka pari yli 10- vuotiasta tamppaa matot (ei ainakaan meillä mikään jokaviikkoinen homma)... Ehtii aivan hyvin leikkiä, olla lapsi, oppia uusia asioita ja käydä koulua. Kyllä lapsilta voi vaatia pienten askareiden tekemistä enkä tarkoita tällä sitä, että pienet lapset siivoavat päivittäin tuntitolkulla tai että lasten pitäisi joka kerta esim. kattaa ja korjata pöytä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 11:14"]Yhden lapsen kanssa on helppoa jämähtää kaavoihin. Olen nähnyt kuinka 7-vuotias puetaan aamulla kalsareita myöten, hänen hampaansa pestään ja en usko että on itse kaatanut maitoa lasiin ikinä. Kun on pikkusisaruksia, isommasta tulee väkisinkin omatoimisempi. Meillä jo parivuotiaat tyhjentävät astianpesukonetta ja vievät pyykkejä kappiin, 7v osaa tietysti paljon enemmän.
[/quote]
7v ei osaa vielä pestä hampaitaan itse, vanhempien pitää vähintään tarkastaa.
Kotitöihin mukaan toki lapsetkin, mutta parivuotias tiskikonetta tyhjentämässä on kyllä koomista ja vaarallista. esikouluikäiset vissiin sitten jo käyttävät höyrypesuria, sirkkeliä, moottorisahaa, ruohonleikkuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotiaat, 1-vuotiaakin, rakastavat tiskikoneen tyhjennystä. Lapsi ojentelee astioita ja aikuinen laittaa kaappiin. On toiminut meillä kaikkien neljän kanssa.
Toinen hyvä homma 1-2-vuotiaalle on kasvisten ja hedelmien pesu.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 11:14"]Yhden lapsen kanssa on helppoa jämähtää kaavoihin. Olen nähnyt kuinka 7-vuotias puetaan aamulla kalsareita myöten, hänen hampaansa pestään ja en usko että on itse kaatanut maitoa lasiin ikinä. Kun on pikkusisaruksia, isommasta tulee väkisinkin omatoimisempi. Meillä jo parivuotiaat tyhjentävät astianpesukonetta ja vievät pyykkejä kappiin, 7v osaa tietysti paljon enemmän.
[/quote]
7v ei osaa vielä pestä hampaitaan itse, vanhempien pitää vähintään tarkastaa.
Kotitöihin mukaan toki lapsetkin, mutta parivuotias tiskikonetta tyhjentämässä on kyllä koomista ja vaarallista. esikouluikäiset vissiin sitten jo käyttävät höyrypesuria, sirkkeliä, moottorisahaa, ruohonleikkuria.
[/quote]
Meillä 2- ja 4-vuotias pyytämällä pyytävät päästä mukaan tiskikonetta tyhjentämään. Yleensä niin, että tuovat lasit, mukit yms. astiat minulle ja minä nostan ne kaappeihin paikoilleen. Aterimet lajittelevat yhdessä, muuten tulee tappelu. Ainutkaan astia ei vielä ole mennyt rikki (toisin kuin miehen tai minun konetta tyhjentäessä, heh). Puukot yms. pesen käsin aina käytön jälkeen, juustohöylää osaavat varoa. Muuta terävää astianpesukoneeseen ei laiteta.
4-vuotiaan odotan siivoavan leikkikalut pois leikin päätyttyä tai ainakin laittavan ne sivuun. Toki vaatii pyynnön/muistutuksen lähes aina. 2-vuotiasta autan vielä siivoamisessa. Pienempi tykkää "imuroida", isompi saa imurilla jotain vähän aikaankin jo. Pölyjä pyyhkivät huoneestaan alimmilta hyllyiltä jne. Isompi auttaa yleensä ruoanlaitossa pilkkomalla vihanneksia (valvotusti tietty) tai muuta sellaista. Roskat viedään roskikseen, likapyykit pyykkikoneeseen. Puhtaat pyykit käärin ja vien itse lasten kaappeihin, niin pysyvät siistimpinä.
En näe tässä mitään ongelmaa. Lasten työ on leikkiminen, "kotitöihin" menee maksimissaan vartti-20 minuuttia päivässä. Minusta on vain mukavaa ajatella ja tietää, että lapset oppivat "tekemisen mallin" jo kotona. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 12:05"]
Ja ajattelen asian myös niin, että omillepa annan ja teen. Että he ovat minun omia rakkaita lapsia, jos heitä ei saisi hemmotella ja passata niin ketä sitten?
Myös mieheni kulttuurissa on tapana, että lapsia todellakin hemmotellaan, laitetaan hyvää ruokaa, lapsia halitellaan ja annetaan huomiota MUTTA myös lapset kunnioittavat vanhempiaan, auttavat näitä ja tottelevat, En voisi kuvitellakaan, että lapsemme huutais meille vanhemmille tai puhuis epäkunnioittavaan sävyyn t.8
[/quote]
Yksi pahoinpietlyn muoto tuokin on.Oman mielihyväsi vuoksi vahingoitat lapsiasi.
Väittäisin, että esimerkiksi Italiassa tai muissa etelä euroopan maissa lapset ja nuoret voivat keskimääräisesti paremmin kuin Suomessa.
Se yksi tutkimuskin (en muista mikä) siinä oli, että etelä ja pohjois-eurooppalaisten tuntemukset oli hyvin samankaltaisia mutta siinä missä suomalaislapsi/nuori tunsi yksinäisyyttä, oli se täysin tuntematon käsite italialaislapselle
Mulla nousee aina niskakarvat pystyyn kun joku esittää itsensä Erinomaisen Tomerana Kasvattajana jonka lapset jo kolmekuisena kuorivat pottuja ja kävelevät kymmenen kilometrin lenkkejä, eivätkä koskaan ole käyttäneet vaippoja, syöneet mössättyä ruokaa tai kiukutelleet. 50-luku meni jo, meistä aika harva enää taistelee kehitysmaaoloissa henkiinjäämisestä. Nykyään lapsikin saa ihan olla lapsi, ja kotityöt harvemmin on enää niin uuvuttavia ettei niitä perheen kaksi aikuista saisi tehtyä. Jokainen oppii jonain päivänä perusaskareet. Se, että tehdään numero siitä että meidänpä lapset tekevät sitä ja tätä, on yleensä äidin itsetehostusta, ja se aina tökkii jos lapsista on kyse.
saiko ap viitoset kerralla? Kun kerran aina on niin että 1-2 lasta perheessä merkitsee sitä, että lapset eivät voi olla omatoimisia ja reippaita?
Toisekseen olen monesti töissäni huomannut lasten parissa, että nuo omatoimiset ja reippaat, monilapsisen perheen lapset ovat paljon itsekkäämpiä, joustamattomampia ja jukuripäisempiä kuin ne lapset, joiden perheissä on tuo 1-2 lasta. Jos perheessä on vähän lapsia, niin yleensä silloin lapsella on erinomainen keskittymiskyky ja kyky antaa periksi ja odottaa. He kun ovat tottuneet siihen, että huomiota saa myöhemmin, vaikka sitä ei juuri nyt saisikaan. Nuo isolapsisten perheiden lapset todellakin ovat yleensä niitä huonokäytöksisimpiä luokassa.
t.opettaja
Yhden lapsen kanssa on helppoa jämähtää kaavoihin. Olen nähnyt kuinka 7-vuotias puetaan aamulla kalsareita myöten, hänen hampaansa pestään ja en usko että on itse kaatanut maitoa lasiin ikinä. Kun on pikkusisaruksia, isommasta tulee väkisinkin omatoimisempi. Meillä jo parivuotiaat tyhjentävät astianpesukonetta ja vievät pyykkejä kappiin, 7v osaa tietysti paljon enemmän.