Kunnioitus parisuhteessa

Kunnioituksen puute parisuhteessa on oikeastaan isompi asia kuin koskaan olisin voinut kuvitellakaan. Enkä ole edes nuori tätä havaitsemaan.

Esimerkki. Ilmoitan viikkoa aiemmin puolisolle, että menen auttamaan aikuista lastani. Sanon sen sovittelevasti, ajatuksella sopiiko se toiselle, koska kyseessä yhteinen vapaapäivä.
Muistutan viikolla muutamaan otteeseen asiasta. Kaikki tuntuu olevan hyvin.

Edellisenä päivänä puoliso soittelee omalle lapselleen ja kuuluu lupaavan omaa apuaan ja tähän tarvitaan autoamme.
Olin heidän kuullensa viikolla jo ystävällisesti sanonut, että ilmoitelkaa ajoissa, jos autolle tarvetta, että sovitellaan yhdessä aikataulut.
Paria päivää aiemmin olisi hyvä tietää jos autoamme tarvitaan asioiden hoitoon.
Itse tarvitsen sitä työmatkoihin.

Herään sovittuna päivänä, teen lähtöä. Puoliso pukee nopeammin ja odottelee takki päällä minua. Kysyn heiränkö hänet, josta raivostuu. On kuulemma menossa lapsensa luo ja tarvitsee autoamme.
Muistutan, että olen koko viikon puhunut sopimastani menosta ja totean, että sotlette nyt sopimani asiat.
Kerron, että koen tämän nyt vähän epäkunnioittavana ja ylitseni kävelemisenä.
Puoliso huutaa, raivoaa ja katoaa vastaamatta puheluihini.

Vaikkei kyseessä ole perinteinen uusperhe, koska lapset omillaan molemmilla, on tilanne haastava.
Olen oppinut elämässä, että muut huomioidaan. Asioista keskustellaan.
Kunnioitetaan toisen näkemystä.
Kuunnellaan edes.

Parisuhde on raskasta, jos tulet aina yliajetuksi. Toisen osapuolen menot, tekemiset, mielipiteet tärkeämpiä kuin sen, joka on sovittelevampi.

Kunnioitus. Vastaan tuleminen. Lähtökohtia hyvään parisuhteeseen.
Jos ne uupuvat, tuskin suhteella on jatkoa vaikka seksi ja intohimo olisivatkin olemassa.