Elämä tuntuu merkityksettömältä
Kommentit (24)
Mene ulos kävelylle. Soita kävelyseuraa jostakin tutusta. Aloita säännöllinen liikkuminen. Kyllä se siitä. Kutsu naapuri tms. kylään kahveelle.
Yritä kiinnostua jostakin aiheesta ja harrasta sitä. Mieluiten monista aiheista.
Elämän tarkoitus on tuottaa voittoa suurpääomalle. Kyllähän siinä on tarkoitusta kerrakseen.
Itsellä myös elämä takana eikä mitään tavoiteltavaa. Täysin merkityksetöntä elämää.
M37
Vierailija kirjoitti:
Mene junaradalle seisomaan, se auttaa
Olisin mieluummin Ap kuin sinä.
Sama fiilis. Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että mulle elämässä se suurin juttu olisi parisuhteen ja perheen saaminen, mutta se on juuri se asia jota ei näyttäisi olevan mahdollista saada vaikka vuosikaudet olen jo yrittänyt. Ei vain kukaan kiinnostu. Ikinä ei ole kipinää tai kemiaa tai romanttisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että mulle elämässä se suurin juttu olisi parisuhteen ja perheen saaminen, mutta se on juuri se asia jota ei näyttäisi olevan mahdollista saada vaikka vuosikaudet olen jo yrittänyt. Ei vain kukaan kiinnostu. Ikinä ei ole kipinää tai kemiaa tai romanttisia tunteita.
Laihduta, sen jälkeen onnistuu
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että mulle elämässä se suurin juttu olisi parisuhteen ja perheen saaminen, mutta se on juuri se asia jota ei näyttäisi olevan mahdollista saada vaikka vuosikaudet olen jo yrittänyt. Ei vain kukaan kiinnostu. Ikinä ei ole kipinää tai kemiaa tai romanttisia tunteita.
Minulla on takana kaksi pitkää parisuhdetta yhteensä 20 vuotta ja suurperhe-elämää 10 vuotta ruuhkavuosineen. Molemmat päättyivät naisen pettämiseen ja piti antaa potkut. Eipä kyllä ole montakaan hyvää asiaa noista ajoista sanottavana. Jatkuva kiire ja uupumus. Kaikki rahat meni perhe-elämään. Ainoita hyvä asioita on lapset. Nyt kun olen vuoroviikot yh-isänä ja vuoroviikon vapaana niin kyllä on kivaa. Ihan kun olisi lomalla. Saa tehdä ihan mitä haluaa, eikä tarvitse selitellä tulemisia tai menemisiä. Kaikista parasta on kuitenkin ettei tarvitse kuunnella jatkuvaa nalkutusta ja jäkätystä. Sitä on saanut kuunnella 20 vuotta.
Jotenkin aina huvittaa lukea näitä poikamiesten valituksia siitä ettei saa kumppania ja perhettä. Et todellakaan ole jäänyt mistään paitsi. Elät tällä hetkellä paratiisissa ja haluat sieltä helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että mulle elämässä se suurin juttu olisi parisuhteen ja perheen saaminen, mutta se on juuri se asia jota ei näyttäisi olevan mahdollista saada vaikka vuosikaudet olen jo yrittänyt. Ei vain kukaan kiinnostu. Ikinä ei ole kipinää tai kemiaa tai romanttisia tunteita.
Sama, nyt iän puolesta olen jo luopunut ajatuksesta.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että mulle elämässä se suurin juttu olisi parisuhteen ja perheen saaminen, mutta se on juuri se asia jota ei näyttäisi olevan mahdollista saada vaikka vuosikaudet olen jo yrittänyt. Ei vain kukaan kiinnostu. Ikinä ei ole kipinää tai kemiaa tai romanttisia tunteita.
Minulla on takana kaksi pitkää parisuhdetta yhteensä 20 vuotta ja suurperhe-elämää 10 vuotta ruuhkavuosineen. Molemmat päättyivät naisen pettämiseen ja piti antaa potkut. Eipä kyllä ole montakaan hyvää asiaa noista ajoista sanottavana. Jatkuva kiire ja uupumus. Kaikki rahat meni perhe-elämään. Ainoita hyvä asioita on lapset. Nyt kun olen vuoroviikot yh-isänä ja vuoroviikon vapaana niin kyllä on kivaa. Ihan kun olisi lomalla. Saa tehdä ihan mitä haluaa, eikä tarvitse selitellä tulemisia tai menemisiä. Kaikista parasta on kuitenkin ettei tarvitse kuunnella jatkuvaa nalkutusta ja jäkätystä. Sitä on saanut kuunnella 20 vuotta.
Jotenkin aina huvittaa lukea näitä poikamiesten valituksia siitä ettei saa kumppania ja perhettä. Et todellakaan ole jäänyt mistään paitsi. Elät tällä hetkellä paratiisissa ja haluat sieltä helvettiin.
Sä olet sentään saanut sen perheen vaikka oletkin eronnut niin lapset ei silti (toivottavasti) poistu sun elämästä. Olen itsekin ollut aikaisemmin yli 10v pitkässä suhteessa.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että mulle elämässä se suurin juttu olisi parisuhteen ja perheen saaminen, mutta se on juuri se asia jota ei näyttäisi olevan mahdollista saada vaikka vuosikaudet olen jo yrittänyt. Ei vain kukaan kiinnostu. Ikinä ei ole kipinää tai kemiaa tai romanttisia tunteita.
Minulla on takana kaksi pitkää parisuhdetta yhteensä 20 vuotta ja suurperhe-elämää 10 vuotta ruuhkavuosineen. Molemmat päättyivät naisen pettämiseen ja piti antaa potkut. Eipä kyllä ole montakaan hyvää asiaa noista ajoista sanottavana. Jatkuva kiire ja uupumus. Kaikki rahat meni perhe-elämään. Ainoita hyvä asioita on lapset. Nyt kun olen vuoroviikot yh-isänä ja vuoroviikon vapaana niin kyllä on kivaa. Ihan kun olisi lomalla. Saa tehdä ihan mitä haluaa, eikä tarvitse selitellä tulemisia tai menemisiä. Kaikista parasta on kuitenkin ettei tarvitse kuunnella jatkuvaa nalkutusta ja jäkätystä. Sitä on saanut kuunnella 20 vuotta.
Jotenkin aina huvittaa lukea näitä poikamiesten valituksia siitä ettei saa kumppania ja perhettä. Et todellakaan ole jäänyt mistään paitsi. Elät tällä hetkellä paratiisissa ja haluat sieltä helvettiin.
Tyhmät ihmiset ei tajua. Niiden mielestä niiden oma kärsimys on aina se pahin kärsimys.
Zinc
Sama. Luulin ensin että joku on kaivanut vanhan aloitukseni esiin :D
Minä herään tuohon merkityksettömyyden tunteeseen vain silloin, jos kehitän vakavammanpuoleisen ihastuksen johonkuhun. Silloin se normaalisti menettelevä tylsä elämäni ei yhtäkkiä tunnukaan yhtään mukavalta ja koen että elämä jotenkin lipuu hukkaan.
Elämä tuntuu merkityksettömältä, koska se on merkityksetöntä. Keksi sille mekritys niin elämäsi saa merkityksen. Itse olen omistanut koko elämäni henkilökohtaisen potentiaalin maksimoimiseen. En tiedä missä tai milloin tulee seinä vastaan, mutta maksimit saavutettuani keksin seuraavan etaapin sen perusteella, kuinka pitkälle olen päässyt.
Hulluilla on hullujen jutut