Miksi syötte lihavat niin paljon?
Tämä aihe on todella ajankohtainen ja puhuttava. Suomalaisten lihominen on onneksi pysähtynyt. Ihmiset ovat kuitenkin lihavampia kuin koskaan.
Tuntuu, että nykyelämäntapa tukee tällaista ajattelua. Roasta on tullut nautinnon lähde polttoaineena olemisen sijaan. Ennen syltiin, jotta jaksettiin elää. Nykyään eletään, jotta jaksettaisiin syödä. Joka tuutista tuputetaan ruokaa. Ruokaa laitetaan esille blogeissa. Ajatellaan, että nautiskelu kuuluu elämään. Mikäpä siinä, mutta ahneus ja nautiskelu myös sairastuttaa. Lihavuus on kauhea tauti. Pikkuhiljaa vuosien saatossa kertyneiden kilojen pudottaminen ei todellakaan ole helppoa.
Vielä muutama vuosi sitten kauhisteltiin mediassa esillä olleita laihuusihanteita. Anorektisen laihat mallit kuvaavat hyvin sitä ajattelua, joka tässä ajassa vallitsee: meillä on ääripäitä, muttei normaaleja. On niitä ortorektikkoja, jotka pitävät itsestään ja kunnostaan huolta liikaakin. Sitten niitä, joita asia ei kiinnosta pätkääkään. Anorektisen laihat mallit menivät pois muodista vuonna 2009. Nykyään ihanteet ovat terveempiä. Tänä päivänä meille esitellään timmiäkin timmimpiä Victorias Secret -malleja. Monien mielestä nekin ovat liian laihoja.
Hoikkuus ja timmiys ei ole enää normaalia. Ns. normaalia edustaa nykyään lievästi ylipainoinen ihminen. Ihmisten koko on muuttunut todella paljon. Normaalipainoinen ihminen saa usein kuulla "olet niin pieni, syötkö sinä mitään? Ota ruokaa, niin et kuihdu". Nykyajan "laihat" ja hyväkuntoiset ovat niitä, jotka ennen olivat normaaleja. Tilastot kertovat omaa karua kieltään. Suomi lihoo. Onneksi hitaammin kuin ennen. Joskus se rajakin tulee vastaan. Moni ajattelee, että olemme vielä kaukana jenkkilän tilanteesta, mitä ylilihavien ihmisten määrään tulee. Se ei ole totta. Suomessa on todellakin sairaalloisen lihavia ihmisiä. Niitä, joita esitellään Suurin pudottaja -ohjelmissa maailmalla ja joista tehdään 4D-dokumentteja.
Joku voi kysyä, miten tämä saarna liittyi aloitusviestissä esitettyyn aiheeseen. Mielestäni liittyy paljonkin. Kyllä useat lihavat tietävät, että heidän pitäisi syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Tärkeää on kuitenkin avata sitä filosofiaa, joka lihavuuden taustalla on. Laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Ne ovat neljä tunnettua kuolemansyntiä. Lihavuus on monitekijäinen tauti, mutta pohjimmiltaan lihavuuden taustalla on aina osittain myös ihmisluonnolle ominainen piirre: ahneus. Rumasti sanottu, mutta lihava ihminen on aina tavallaan myös ahne. Kilot eivät synny tyhjästä.
Onnistuuko laihduttaminen arvomaailmaa muuttamalla? Miksi ihmisen pitäisi syödä niin paljon ruokaa? Mikä saa ihmisen ahnehtimaan herkkuja? Miksi nykyihmisen pitäisi olla edes ylipainoinen, kun vararavinnolle ei ole samanlaista tarvetta kuin ennen? Mikä ihmeellinen tarve meillä on kaikille noille kiloille? Ihminen on materialistinen. Pitää haalia omaisuutta ympärille. Myös kaikki näytillä oleva ruoka pitää syödä.
Paino määrittelee ihmistä hirveästi. Ihmisellä ikään kuin kuuluu olla massa. Lihavuus herättää paheksuntaa, mutta myös laihuutta usein paheksutaan. Hoikka ihminen ei ole monien mielestä tarpeeksi konkreettinen. Sellaiselle voi sanoa "olet niin laiha, ota lisää ruokaa, jotta sinusta tulee ihmisen kokoinen". Tärkeää olisi tasapainon löytäminen. Viime kädessä ruoka on vain polttoainetta. Kaikkihan me kuitenkin herkuttelemme joskus. Myös laihat. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan suhtaudu ruokaan energianlähteenä. Aika yleensä ruoka nähdään perustarpeena, jolla on oikeus hemmotella itseään. Kaikki eivät ymmärrä, miksi ruoan pitäisi olla hyvää. Sehän on vain polttoainetta, joka kuitenkin tulee toisesta päästä ulos.
Summa summarum. Laihduttaminen vaatii ennen kaikkea ajattelutavan muutosta. Pitää laittaa asiat vaakakuppiin. Kumpi on tärkeämpää, terve ja hoikka keho vai ruosta saatavat nautinnot? Kukin elää tavallaan. Joidenkin mielestä ruoka on vain niin hyvää, etteivät he voi lopettaa syömistä. Eikä heillä olisi siihen haluakaan ilman ulkopuolisia paineita tai tilannetta, jolloin terveys alkaa reistailla. Älä elä syödäksesi vaan syö elääksesi!
Ajatuksia?
Kommentit (46)
Olen 48v. ja lihava. Syön kyllä todella vähän. Ei mulla edes ole nälkä useinkaan ja ruokabei merkitse mulle mitään. En vaan jaksa vääntää asiasta että lihon vaikka syön vähän ja sen pakollisen. En ollut nuorena lihava.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:35"]
Haha olet väärässä. Juhlin viikonloput täysiä. Minulla on kaksi vaihdetta.
Etkö tiedä että paljon treenaavat ja fyysisesti huippukuntoiset ovat sängyssä aktiivisimpia kuin muut keskimäärin? Ruokavalio on osa tätä "my body is my temple" ajattelumalliani.
[/quote]
Uskon, että juhlit (lue"ryyppäät") paljon.
Niin minäkin tekisin, jos en pystyisi nauttimaan elämästä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:13"]
Luin otsikon, saarnaa en jaksanut lukea ekaa kappaletta pidemmälle.
Olen lihava. Syön ihan normimäärän ruokaa, en mätä viitta hampurilaista kerralla tms, vaan tehdään päivittäin terveellistä kotiruokaa. Mutta mätän joka ikinen päivä karkkia ja sen avulla BMI on 31. Vatsa ei täyty yhdestä suklaalevystä tms. /päivä, mutta kilot pysyvät mukavasti ylhäällä. Ja siitä namihimosta on tolkuttoman vaikea päästä eroon, tulee suorastaan vieroitus oireita, kuten narkkarilla. Joo, tekosyitä...
Mutta takertuakseni otsikkoon, niin ei tarvitse syödä PALJON ollakseen lihava.
[/quote]
päivittäin terveellistä kotiruokaa, niinkö? Suosittelisin katsomaan kotiruoan sisältöä tarkemmin. Kukaa ei terveellisellä kotiruoalla liho, tai jos lihoo niin saa unohtaa sanan terveellistä siitä alusta.
Mä en tajua tätä nykylihavuutta myöskään. Minun mielestäni lihava ihminen kulkee kyltin "ei itsekuria" kanssa.
terv. BMI 22
[/quote]
Kirjoitin tuon ylemmän tekstin. Kyllä olen sitä mieltä, että meillä syödään nimenomaan terveellistä kotiruokaa. Ja lihon nimenomaan HERKUILLA. Miten se voi olla niin vaikea ymmärtää. Heti kun jätän karkit pois, alan samantien laihtumaan, mutta kun en pysty olemaan ilman niitä. Toki itsekuriasia sekin. Mutta syön terveellisesti enkä paljoa - siis ruokaa!
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:35"]
Haha olet väärässä. Juhlin viikonloput täysiä. Minulla on kaksi vaihdetta.
Etkö tiedä että paljon treenaavat ja fyysisesti huippukuntoiset ovat sängyssä aktiivisimpia kuin muut keskimäärin? Ruokavalio on osa tätä "my body is my temple" ajattelumalliani.
[/quote]
Uskon, että juhlit (lue"ryyppäät") paljon.
Niin minäkin tekisin, jos en pystyisi nauttimaan elämästä.
[/quote]
Miten kukakin nauttii sitten elämästään on hyvin subjektiivista. Sinun asenteellasi uskon että todella "nautit elämästä" pikkusieluisena ihmisenä.
Kyseessä on sama ilmiö kuin monella muullakin elämän osa-alueella. Ennen ihmiset olivat enemmän samasta muotista, enemmän keskivertoa.
Nykyään, keskiverto alkaa hämärtyä ja kadota. Tilalla on "uudet normaali" eli ylipainoiset, toisessa päässä kaikki fitnessvillityksen saaneet timmit paketit. Tuntuu että tässäkin thredissä on mukana vain lihavia tai todella hyväkuntoisia. Sotahan siitä syntyy kun nämä kaksi laittaa yhteen.
Liirumlaarum! Ei tuollaista vuorisaarnaa jaksa lukea. Mä meen haukkaamaan huikopalaa, ryyppään kirnupiimää päälle.
Maha kurnii, suolet huutaa nälkää. Vatsassa tuntuu olevan pieni,suklaalevyn mentävä kolo. Makeahammasta kolottaa.
Mitäs sitten syötäisiin?
Ihanko itse omassa pienessä päässäsi keksit saarnasi, ap? Kuka tuolaisia jaksaa lukea? Yritin, mutta en jaksanut. Otsikko ja sisältä eivät vastaa toisiaan.
Vastaus otsikkoon: Mums, mums, nam, nam, rööyhh, rööyhh, hörps, hörps, mums, mums, nam, nam, aahhh, rrrupsss, prrruuupsss...
Joku miettii, miksi lihavat syövät niin paljon. Joku toinen miettii, miksi joku jaarittelee niin pitkästi sanomatta oikeastaan mitään.
Ja jotkut pysyvät itsekurissa syömistensä kanssa. Ja toiset osaavat tiivistää ajatuksensa lyhyemmäksi tekstiksi.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:51"]
Ihmiset ihmettelevät minun ruokavaliotani joka on arkipäivinä todella tiukka ja sama päivästä toiseen. Kuten aloittaja, totean heille "ruoka on minulle polttoainetta ja rakennuspalikoita". Viikonlopulla syön ja juon mitä tahdon.
Niin ja sixpack näkyy.
[/quote]
Jos ruoka on sinulle vain polttoainetta ja rakennuspalikoita, miksi sitten syöt viikonloppuisin mitä tahdot? Mikset jatka tiukkaa ruokavaliotasi myös viikonlopun läpi?
[/quote]
Korjaan krapulaa, viikon ruokavaliolla se ei onnistuisi. Lisäksi helpotan viikonlopulla omaa taakkaani syömällä aina ulkona. Ehkä aamupalan saatan tehdä itse.
Enkä sano sitä, dietin pitäminen viikolla on henkisesti raskasta kovien fyysisten harjotteiden ohella kun treenaa 5-7 kertaa viikossa.
[/quote]
Viikot rasitat itseäsi treenaamalla ja syömällä kuutta ruoka-ainetta. Ja sitten rasitat itseäsi ja kroppaasi ja tuhoat aivosolujasi juomalla viikonloput. stroukki tai sydäri odottaa viimeistään viisikymppisenä ellei aiemminkin.
Liikuttavan yksimielisesti läskit täällä peukuttelee.
Tässä syy miksi inhoan ihmisiä. Oikeasti, miettikä nyt. Tappelette jossain vauva.fi palstalla. Miksi ihmiset on tälläisiä? Aina, AINA on pakko löytää joku syy tappeluun ja osoittaa, että on itse muita parempi. Voisitteko aikuistua? Kyllä olen luultavasti todella nuori teidän rinnalla, mutta en sentään tappele noin D: En tarkoita, että kaikki tappelisivat täällä, mutta moni. Joka paikassa, eikä sitä voi estää.
Arvostan niin lihavia kuin hoikkiakin ja ns. normaaleja. Sitä, että hoikat jaksavat pitää itsensä siinä kunnossa mihin on pyrkinyt ja tahtonut. Lihavia taas, että uskaltavat olla niitä mitä ovat. Moni lihava ehkä ajattelee, että olisi kiva olla hoikka, mutta heidätkin hyväksytään sellaisina kuin ovat.
Koittakaa nyt ryhdistäytyä. Ja ns. haukkujien pitäisi vain ymmärtää asiat niin maailma olisi parempi.
Tahtoisiko ap. tai joku muu asiantuntija antaa vaikka huomiselle sellaisen hyvän ruokalistan syömisistä. Sellaisista perusruuista nyt vaikka :)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:13"]
Luin otsikon, saarnaa en jaksanut lukea ekaa kappaletta pidemmälle.
Olen lihava. Syön ihan normimäärän ruokaa, en mätä viitta hampurilaista kerralla tms, vaan tehdään päivittäin terveellistä kotiruokaa. Mutta mätän joka ikinen päivä karkkia ja sen avulla BMI on 31. Vatsa ei täyty yhdestä suklaalevystä tms. /päivä, mutta kilot pysyvät mukavasti ylhäällä. Ja siitä namihimosta on tolkuttoman vaikea päästä eroon, tulee suorastaan vieroitus oireita, kuten narkkarilla. Joo, tekosyitä...
Mutta takertuakseni otsikkoon, niin ei tarvitse syödä PALJON ollakseen lihava.
[/quote]
Juuri näin, minä olen kärsinyt masennuksesta koko aikuisikäni, ja se yhdistettynä siihen että minä olen palkinnut itseäni suklaalla koko ikäni, äitini sanoi että silloin kun olin pieni, ja en olisi jaksanut päiväkodista kävellä kaupan kautta kotiin, äiti oli houkutellut, että jos kävelet, äiti ostaa karkkia kaupasta. Itse en sitä muista, mutta mulla on aina tullut suklaasta hyvä mieli (ei pahasta suklaasta, vaan hyvästä).
Mun elämässä on ollut paljon stressiä ym. ja luulen että suurimmalla osalla ylipaino johtuu henkisistä ongelmista, ruoka-aineet ovat addiktoivia yhtälailla kuin kahvi, tupakka, alkoholi, lääkkeet, huumeet, urheilu, seksi ym.
Ap voi kertoa, miksi vaan ylipainoiset ihmiset ovat hänen huolensa aiheena. Ei ainakaan ole silmään sattunut moista novellia mistään muusta (sairaat erikseen) itseaiheutetusta ongelmasta. Tätä olen penännyt joka kerran, kun nämä aloitukset huomaan, mutta ei vastausta?
Eikö ap:tä kiinnosta juoppojen ja narkkien hyvinvointi? Entäpä keuhkosyöpään ja ahtaumaan sairastuvat? Tekopyhä olet, ja puolueellinen. Kyllä tässä nyt on ihan vaan selvä tarkoitus haavoittaa ylipainoisia, eikä mitään muuta. Jos näyttäisit nyt vaan oikean luontosi, ja alkaisit nimitellä suoraan läskiksi ja ihratynnyriksi, niin saisit tuon taakan tunnoltasi pois, eikö??? Voi vinde, että huvittaa nämä "huolestuneet" lähimmäiset! :D
Ja nytkin on perustettu tänne laihdutusketju, mutta silti pitää tehdä tällaisia aloituksia? Miksi et vaikka voinut mennä tuohon ketjuun onnittelemaan ja kannustamaan painonpudotuksen aloittavia??? Surkea ressukka olet, jos ei edes tällaisena päivänä ole muuta mielessä, kun uusi vuotesikin alkaa muiden ihmisten elopainon miettimisellä. Voi sinnuu, poloa :( Mene vaikka lenkille.
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano!!
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:13"]
Luin otsikon, saarnaa en jaksanut lukea ekaa kappaletta pidemmälle.
Olen lihava. Syön ihan normimäärän ruokaa, en mätä viitta hampurilaista kerralla tms, vaan tehdään päivittäin terveellistä kotiruokaa. Mutta mätän joka ikinen päivä karkkia ja sen avulla BMI on 31. Vatsa ei täyty yhdestä suklaalevystä tms. /päivä, mutta kilot pysyvät mukavasti ylhäällä. Ja siitä namihimosta on tolkuttoman vaikea päästä eroon, tulee suorastaan vieroitus oireita, kuten narkkarilla. Joo, tekosyitä...
Mutta takertuakseni otsikkoon, niin ei tarvitse syödä PALJON ollakseen lihava.
[/quote]
Juuri näin, minä olen kärsinyt masennuksesta koko aikuisikäni, ja se yhdistettynä siihen että minä olen palkinnut itseäni suklaalla koko ikäni, äitini sanoi että silloin kun olin pieni, ja en olisi jaksanut päiväkodista kävellä kaupan kautta kotiin, äiti oli houkutellut, että jos kävelet, äiti ostaa karkkia kaupasta. Itse en sitä muista, mutta mulla on aina tullut suklaasta hyvä mieli (ei pahasta suklaasta, vaan hyvästä).
Mun elämässä on ollut paljon stressiä ym. ja luulen että suurimmalla osalla ylipaino johtuu henkisistä ongelmista, ruoka-aineet ovat addiktoivia yhtälailla kuin kahvi, tupakka, alkoholi, lääkkeet, huumeet, urheilu, seksi ym.
[/quote]
Kirjoitin tuon ekan lainauksen. Tunnistan itsestänikin tuon, että äitini palkitsi kaikesta karkilla tms. hyvällä. Kun syöt lautasen tyhjäksi, kun siivoat huoneesi, kun teet läksysi tai saat hyvän koenumeron. Minulle jäi päälle lapsuudesta opittu tapa palkita namilla.
Tänään huomasin kylässä ollessamme, että mummi jatkaa lastenlastensa kanssa samaa teemaa. Poikani 5v ei tykännyt hänen kiisselistää (suostui reippaasti maistamaan vaikka epäilytti), eikä olisi halunnut syödä sitä loppuun. Mummipa pakotti syömään ja joka lusikallisella painotti, että sitten saat palkinnoksi namin ja vaikka oli menty jo yli puolivälin kuppia, niin edelleen sama juttu. Sitten poikani ei enää halunnut yhtäkään lusikallista ja sanoi, että antaa namien olla. Niin mummi antoi ne namit kuitenkin. Eli ensin lahjoi nameilla ja vaikkei poika tehnyt kuten hän halusi, antoi ne kuitenkin. En jaksanut enää tähän asiaan puuttua, koska näemme äitiä suht harvoin ja olimme jo aika monesta muusta kasvatusasiasta kinastelleet, mutta kyllä otti pannuun ja tuoltahan olen sen namilla palkitsemisen oppinut - lapsuudesta...
Minulla liian syömisen aiheuttaa tylsyys ja ahdistus joita turrutan järkyttävillä määrillä ruokaa. Mulla on jonkin sortin syömishäiriö.
Miksi täällä saa kaikki muut kuin läskit saavat miinuspeukkua?