Noloin esine, joka on huoneessa, jossa nyt olet?

Ikean kassi ja iso pahvilaatikko

Kaljamainoslasit. Mut miehen mielestä ne kuuluu tuohon olohuoneen hyllyyn. Ne on nättejä ilman sitä mainosta. 

käytetty nenäliina

Pyykkitelineessä roikkuvat kulahtaneet alushousut.

Jyskin vitriini

Lapin Kulta muovituoppi vesilasina makkarissa.

En tiedä, onko noloa, että aikuinen täti-ihminen säästää ikivanhan leikkikalun, mutta juuri selaisesta on nyt kysymys. Eli ruskehtavanpunainen aikojen saatossa auringon haalistama  pieni bakeliittinen kilpikona, joka on alunperin kuulunut äidilleni. Se seiso tukevasti neljällä jalalla ja kun sitä liikauttaa, niin se heiluttaa päätä ja häntää. Kun vanhaa taloa myytiin, en vain voinut olla ottamatta sitä mukaani, sillä se on ollut myös osa minun lapsuuttani. Moni olisi heitänyt moisen lelun jo roskiin, mutta minä vanha höppänä en sitä voinut tehdä.

(Negatiivinen) raskaustesti.

Virpi Hämeen-Anttilan kirjat kirjahyllyssä. Anoppi ostaa niitä mulle.

kuulokkeet sellaisessa telineessä

Neljä purkamatonta pahvilaatikkoa. Muutettiin toukokuussa....

Ei tule muuta mieleen, kuin viisi vuotta vanha läppäri hyllyn päällä pölyttymässä, lasten mielestä jo todella out. 

Muovikuusi

Piilotettu tupakkiaski, kun käyn meillä vierailulla olevalta anopilta salaa tupakilla.

Valotulppaanikimppu, tai oikeastaan kaksi kimppua yhdessä, punainen ja valkoinen.

Kaaos tiskipöydällä ja pahasti kärsinyt styroksinen kylmälaukku.

Väriä vaihtavat jouluvalot.

Tietsikkaan kiinni viritetyt peliohjaimet. Kolmekymppinen sinkkupariskuntamme paljastuu: olemme pelaneet kahdestaan emulaattoripelejä uudenvuodenaattona.

Täällä ei ole yhtä esinettä vaan esineiden kokonaisuus, joka paikassa on ylimääräistä sälää pinoina toisen päällä, muovipusseissa nurkissa, sohvan alla, verhojen taakse sullottuna. Tai löytyi yksittäinen nolouskin: askellus-kuntolaite.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 10:10"]

En tiedä, onko noloa, että aikuinen täti-ihminen säästää ikivanhan leikkikalun, mutta juuri selaisesta on nyt kysymys. Eli ruskehtavanpunainen aikojen saatossa auringon haalistama  pieni bakeliittinen kilpikona, joka on alunperin kuulunut äidilleni. Se seiso tukevasti neljällä jalalla ja kun sitä liikauttaa, niin se heiluttaa päätä ja häntää. Kun vanhaa taloa myytiin, en vain voinut olla ottamatta sitä mukaani, sillä se on ollut myös osa minun lapsuuttani. Moni olisi heitänyt moisen lelun jo roskiin, mutta minä vanha höppänä en sitä voinut tehdä.

[/quote]

Ei tuo kyllä ole noloa, esineellä kuulostaa olevan tunnearvoa :)