Klo 22 nukkumaan ihan joka ainoa päivä.

21.30 nukkumaan ja aamulla 05.00 ylös ilman herätyskelloa. Kaikki kaupassa käynti ja asiat hoidetaan aamulla, olen joskus iltapäivällä käynyt kauppakeskuksessa ja Obelixin sanoin hulluja nuo iltapäivä ihmiset.

Mun exällä myös noin, ja ihan joka ikinen päivä, oli pyhä tai arki, eivätkä ne eläkeläisellä eroa muutenkaan toisistaan. Ryyppäskin aamuviidestä asti, ei puhettakaan että yli puolenyön olisi valvonut silloinkaan ja nukkunut pidempään.

Ja hänen mielestään hän tietenkin oli parempi ihminen kuin minä, jonka rytmi siirtyy aina väkisin yökukkumiseen ja aamupäivän nukkumiseen.

No niin mennään meilläkin... joskus jopa aikaisemmin, tosi harvoin myöhemmin. Ja vaikkei olisi työpäiväkään. Aamusta on paljon tehokkaampaa tehdä asioita, ja on jotenkin virkumpi olo koko päivän. Lasten kanssakin on hyvä pitää rytmiä, en haluaisi, että lapset pitäisi herättämällä herättää aina päivähoitoon tai kouluun. Ja jos ei itsekin mene ajoissa unille, ei jaksa pirteänä nousta lasten kanssa.

Miksi et hyväksy ihmisten erilaisuutta? On iltaihmisiä ja aamuihmisiä. Itse kuulun niihin, joille myöhään valvominen on piinaa ja pitkään aamulla nukkuminen mahdotonta. Ei se mitään "aikuisuutta" osoita, että kukkuu valveilla yli puolen yön.

Mäkin menen nukkumaan arkena viimeistään 21:30 ja viikonloppuisin viimeistään 22:30. Mua väsyttää siihen aikaan eli menen silloin nukkumaan. Ei siihen varmaan puolison lupaa tarvita?

Minulla on migreenitaipumus. Ja yksi asia, jolla pidän sitä kurissa on kellon mukaan eläminen. Eli kyllä vaan, ihan turha jäädä telkkarin eteen illalla kun laitan lapset nukkumaan ja jos ehtisinkin jotain leffaa aloittaa, niin loppuun en sitä katso.

Illanvietot ovat asia erikseen. Mutta täytyy sanoa, ettei pelkässä myöhään valvomisessa ole mitään itseisarvoa. Kun nukkuu ajallaan, valvoo ja ehtii tehdä ne muut jutut sitten myös ajallaan.

Kuulostaa hyvältä

Ihmiset ovat erilaisia. Itse haluan mennä nukkumaan viimeistään 22.30 ja viikonloppuisin herään viimeistään 07.30. Olen aamuihminen ja jos nukun pidempään, olen heti aamulla vihainen, koska osa päivästä on mennyt täysin hukkaan. Minulle aamu on päivän parasta aikaa.

Niin munkin mies ja menen yleensä heti perästä. Ihan hyvä vaan, muuten tulis roikuttua yli 23 tekemättä ei mitään koneella.

Ihmisillä on erilaisia vuorokausirytmejä, eikä ketään mielestäni pitäisi yksityiselämässä pakottaa valvomaan aikoina, jolloin he eivät yksinkertaisesti jaksa tehdä asioita samalla tavalla kuin rytminsä mukaisina aikoina. Tätähän on ihan tarpeeksi jo kodin ulkopuolisessa elämässä. Yhteiskunta kun ei toimisi, jos kaikki noudattaisivat täysin omaa rytmiään.  Mutta AP:n mies tiukkoine aikarajoineen kuulostaa kyllä hitusen neuroottiselta tapaukselta.

Erilainen vuorokausirytmi on myös oikeasti ongelma parisuhteissa ja perheissä. Koin tämän edellisessä suhteessa. Olen itse enemmän iltaihminen, kun taas entinen mieheni oli aamuihminen. Yhteistä laatuaika oli ehkä viikonloppuisin 12.00-18.00. Meillä ei kovin montaa säkenöivää keskustelua aamiaispöydässä käyty, aamuseksin harrastamisesta puhumattakaan. Ja toisaalta, varsinkin viikolla tuntui, että mies meni aina nukkumaan liian aikaisin. Erohan siitä sitten tuli, tämä ei varmasti ollut ainoa syy, mutta ehdottomasti vaikutti "erilleen kasvamiseen".

Nykyisessä suhteessa sitten on ihan eri tilanne. Vaikka meillä kummallakin on ollut ainakin välillä pitkälle iltaan venyvä työ, olemme kuitenkin ihan arkenakin saaneet vielä tehtyä asioita yhdessä, koska olemme usein virkeimmillämme juuri iltayhdeksän ja puolenyön välillä. Toivoa sopii, että lapsi on perinyt meidän, eikä vaikkapa äidinisänsä (myös aamuihminen, oikein hyvin muistan, kuinka "isi" heräsi sunnuntaina kuudelta hiihtolenkille...) rytmin. 

Mitäpä jos sun miestä ap ärsyttää sun vuorokausirytmisi?

8 vielä jatkaa, että olen oikeasti kateellinen teille aamuihmisille. Yhteiskunta kun on rakennettu teidän ehdoillanne, yksinkertaisesti on helpompi saada kaikki asiat hoidettua, jos pystyy esim. virastoissa asioimaan heti 08.15 jälkeen, ja kaupoille jo 09.00. 

Minä juon tässä juuri toista kupillista kahvia, ja yritän saada vaatteet päälle vain, koska ihan tietoisesti olen järjestänyt asioita niin, että olen lähdössä kaupungille ennenkuin tänäänkin töissä olevat valtaavat kaupat 14.00 alkaen. Muuten en ennen kahta olisi liikkeellä mitenkään.

Voi kun tuohon pystyisi itsekin.. En ikinä herää aamuisin levänneenä, aina väsyttää ja olo on tahmea ja viluinen. Silti illalla tulee valvottua, huoh :( Taidanpa tehdä uudenvuodenlupauksen että viimeistään klo 22 sammuu valot ja pää tyynyyn!

Viisas mies sulla.Ihmisen hyvinvoinnin perusta on riittävä uni.

Ymmärrän miestäsi. Hän ei halua hukata elämästään yhtään päivää olemalla väsynyt. Sinun päivääsi pieni väsymys ei haittaa, mutta joillekin se on kuin olisi krapulassa koko päivän. Jos mulla on tunti univajetta, odotan koko päivän, että tulis ilta ja pääsisi nukkumaan. Ei mikään tavoiteltava olotila siis.

No minä menen arki-iltaisin nukkumaan jo klo 21 jälkeen. Herätys 5.30 joten pakko on jos aion olla skarppina töissä seuraavana päivänä. 

Kiva jos saa unen noin aikaisin. Itse en saa nukahdettua ennen yhtä vaikka menisin yhdeksältä sänkyyn pyörimään. Tämä yhdistettynä aamuvirkkuihin lapsiin. Elämä on suoraan sanottuna ihan helvettiä.

Elämä aamuihmisenä on ihanaa. Ei koskaan sitä toisille ilmeisen tuttua tunnetta, että nyt PITÄÄ jo herätä ja nousta. Aina virkkuna liikkeelle, ja varmuuden vuoksi viritetty herätyskello pois päältä. Lantin toinen puoli on armoton iltaunisuus, joka joskus haittaa vapaa-ajan viettoa.

Itselläni on luonnostaan järkyttävän iso unentarve, 10 tuntia. Arkena ehdin yleensä vasta klo 22 nukkumaan, ja herätys on klo 6. Noilla 8 tunnin yöunilla nukahtelen pystyyn ja nuokun jatkuvasti. Minulle tuo 22 on siis myöhä ja ottaa tosi paljon itseänikin päähän, että pitäisi mennä kahdeksalta iltaisin nukkumaan että jaksaisi normaalissa arjessa.