Alzheimerin taudista kysymys

Ei ja joo, juttuun voi mennä mukaan, mutta totuudessa on hyvä pysyä. Helppoa kuin heinänteko, not. Jos kertoo samaa juttua moneen kertaan voit sanoa että joo siitä puhutiinkin jo ja muuttaa aihetta, toisaalta ei kannata ahdistuneelle kuollutta omaista odottavalle sanoa että Martti nyt kuoli 7vuotta sitten, voi sanoa että keitetäänpä kahvit.

No yleensä sanotaan, että pitäydytään totuudessa. Ihminen itse on harhainen ja saattaa ahdistuakin siitä, että hetkittäin ymmärtää joidenkin asioiden olevan jo menneitä eikä tätä päivää, silloin ahdistusta vain lisää se että muutkin vaikuttavat irrationaalisilta. Eli pitäydy aina totuudessa. Ei tarvitse koko ajan korjata toisen sanomisia tai muuta, mutta älä lähde juttuun mukaan. 

Kiitos vastauksesta! Hän asuu sen verran kaukana että kasvokkain nähdään hyvin harvoin. Puhelimitse on oltu yhteyksissä. Muistaa kuitenkin henkilöitä, vaikka ajoittain nämä kuolleetkin omaiset ovat kuvioissa.

Tuntuu kuitenkin etenevän nopeasti tämä sairaus, asui vielä muutama vuosi sitten omassa talossaan. Ikääkin on pitkälti yli 90-vuotta.

Ap

Eikä pidä ryvätä vänkäämään, jos hän sanoo, että Pentti on Kanarialla, vaikka Pentti on jo kuollut. Kun ei muista niin ei muista. 

ei kannata toisen puheita koko ajan korjailla, kuuntele sujuvasti. Voi miettiä miltä itsestä tuntuisi, jos omia juttuja joku koko ajan oikoo. Ihminen tarvii itsetuntoa. Mutta ei siis tarvi kuitenkaan lähtee mukaan puhumaan "potaskaa"

.

Olen työskennellyt dementiatyössä viimeiset 10v ja hankkinut lisäkoulutusta tähän työhön. Dementoitunut elää omaa todellisuuttaan ja on turhaa lähteä sitä oikomaan. Selkeinä hetkinä hän voi olla realiteeteissa ja puhuu asioita oikein, mutta toisinaan menneet valtaavat ajatuksissa sijaa ja silloin kannattaa mieluummin jutella niitä, mistä hän puhuu. Raskastahan sekin on kuulijalle, mutta moni dementoitunut saattaa suuttuakin, kun oiotaan ja hän kokee sen mitätöintinä. Usein "harhojen" taustalla on jotain syytäkin, vaikkapa kipua tai tulehdusta. Nämä oppii tunnistamaan, kun hoitaa samoja ihmisiä pitkään.

Dementoitunut tavallaan taantuu ja matkaa menneeseen, ei tunnista lapsiaan ja kyselee äitiään. Omaisten on joskus ahdistavaa kuunnella tuota. Kuitenkin, kun saa tietoa sairaudesta ja siitä, ettei mummo tai pappa ilkeyttään noin puhu, vaan sairaus sen aiheuttaa, on auttanut monia omaisia kohtaamaan tilanteita.

Mun alzheimeria sairastava mummoni kyselee usein omaa mummoaan, kerron vaan että mummo ei ole nyt täällä, saatan kysellä mitä asiaa hänellä mummolle olisi ym. Hetkeksi yleensä rauhoittuu noin mutta hetken päästä saattaa kysyä samat asiat uudestaan. Paras vaan yrittää olla ottamatta sitä itse niin raskaasti.

Oman kokemuksen mukaan ei oo mitää hyötyä lähetä korjailemaan asioita kun mummo alkaa heti viiden minuutin päästä juttelemaan samasta asiasta mieluummin menee mukaan juttuun tai vaikka edes myötäilee, koska itsehän olet kuitenkin terve ja tiedostat sen ettei hän elä tässä mailmassa. Kyseinen muistisairaus on erittäin rankka ja kurjaa katseltavaa kun ihminen menee vuosi vuodelta ja nopeasti huonompaan päin.. Yksi sukulaisistani on nyt 6 vuotta saiarastanut ja ei enää osaa puhua, toinen n. 4 vuotta ja on tällä hetkellä vielä suht "hyvässä" kunnossa, puhuu tietysti sekavia mutta muistaa viellä jotenkin kun muistuttaa kukas nyt olinkaan yms. tsemppiä kaikille kenen lähiomainen on sairastunut kyseiseen sairauteen !

Toisaalta ei kauheasti pidä mennä mukaan odottelemaan sitä dementikon mummoa koska hetkessä dementikko voikin muistaa olevansa 80v ja mummo kuoli kun hän oli 10v. 

Kun viettää paljon aikaa dementikon kanssa voi toisissa tilanteissa, rauhallisissa, keskustella asiasta ihan oikealla nimellä ja sanoa suoraan kun sulla on se Alzheimer se välillä sekoittaa asioita ja puhua siitä että se on välillä varmasti ahdistavaa, mutta me pidetään sinusta huolta ihan varmasti silloinkin kun sua ahdistaa ja sinä uhohdat.

Itselle on helpompi ymmärtää, kun yrittää päätellä, mitä aikaa ja elämänvaihetta dementikko nyt elää. Onko lähdössä kouluun (pelottaa lähteä pimeään) tai lapsuuden ulkosaunaan (pimeää ja kylmää siinä välillä, kun kieltäytyy lähtemästä pesulle), vai onko huolestunut omasta lapsestaan.

Ei kannata mennä harhoihin mukaan, vaan elää samaa aikaa ja vastata sen mukaan loogisesti, sekoittamatta mutta vastaanvänkäämättä.

Mun äiti 67 vee ei enää osaa puhua edes puhelimessa. Kasvotusten puhuu vähän. Joskus sekavia joskus asiaa. En lähde korjaamaan enää asioita, mitään hyötyä. Taantunut kyllä, leikkii pehmoleluilla kuin lapsi ja käyttää vaippoja. Ikävä tauti.