Lue keskustelun säännöt.
Lasten erilaiset kouumenestykset uusperheessä
30.12.2013 |
Meillä on kolme lasta uusperheessä. Nuorin on eristyislapsi, jonka koulunkäynti on oma lukunsa, eikä millään lailla vertailukelpoinen. Kaksi isompaa ovat tavallisia lapsia. Vanhin on ahkera, kunnianhimoinen ja lahjakas.Lisäksi menestyy harrastusrintamalla. Nuorempaa ei koulu kiinnosta, lähinnä vanhempaansa miellyttääkseen tekee kotitehtävät kunnolla. Hänelle lukuaineet ovat vaikeita. Taideaineissa on taitavampi.
Miten pyörittää tätä settiä niin, että keskimmäinen ei saa taakakseen huonoa itsetuntoa? Tällä hetkellä on keskitytty kehumaan piirtämistaitoa ja musikaalisuutta. Vanhin kuitenkin tietää olevansa hyvä ja kantaa kotiin lähinnä kymppejä... ei kuitenkaan korosta paremmuuttaan keskimmäiseen nähden. Tietää olevansa luokkansa koulumenestyksen kärjessä. Tietenkin häntä pitää myös kehua.
Tuttavien kysellessä koulumenestystä, taiteillaan kehumalla molempia ainakin jollain tapaan...
Kommentit (11)
Meillä vaaditaan kaikilta lapsilta samaa, ei voida asettaa tuolla tavalla eriarvoisiksi. Keskimmäinen istuisi illat opiskelemassa, jotta numerot paranevat. Ei meillä kysellä, kiinnostaako koulunkäynti, meillä tekee jokainen töitä sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kova vaatimus, että kaikilla lapsilla pitäisi olla sama koulumenestys... jollekkin koulunkäynti on oikeasti vaikeaa. Omassa lähipiirissäni kaikille lapsille koulunkäynti on helppoa tai sen eteen tehdään ahkerasti töitä...kuvittelen siis, että se on joillekkin oikeasti vaikeaa.
Meillä oma lapseni on huippuoppilas...saa kehuja ja kannustusta. Mies hoitakoon oman lapsensa kannustuksen...lapsella menee koulu huonosti ja äidin luona ei koulunkäyntiin kiinnitetä huomiota. Tässä kohta ajattelen, että eipä ole minun ongelmani. Minä en ole ko. lapsen äiti.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:46"]Meillä oma lapseni on huippuoppilas...saa kehuja ja kannustusta. Mies hoitakoon oman lapsensa kannustuksen...lapsella menee koulu huonosti ja äidin luona ei koulunkäyntiin kiinnitetä huomiota. Tässä kohta ajattelen, että eipä ole minun ongelmani. Minä en ole ko. lapsen äiti.
[/quote] No niimpä tietysti. Mamma on täydellinen.
Miten uusperhe vaikuttaa asiaan? Varmaan ydinperheessäkin voi olla toisilla lapsilla huomattavawsti parempi koulumenestys kuin toisilla.Vai onko uusperheessä niin, että toinen vanhempi vaatii enemmän ja laittaa lapsen lukemaan ja tekemään koulujuttuja ja toinen vanhempi ei niin välitä kannustaa opiskelemaan?
Hyviä saavutuksia kehutaan ja heikompien tulosten jälkeen kannustetaan yrittämään ja harjoittelemaan. Toisille lukuaineet on helpompia ja toisille taideaineet, se kannattaa vain hyväksyä. Ulkopuolisille voi koulumenestyksesä sanoa jotain ympäripyöreää, ei sitä tarvitse lasten kuullen ainakaan ruotia, että Maija saa vain kymppejä ja Matti nelosia koko ajan. Jos huono menestys johtuu laiskuudesta, lapselta on vaadittava enemmän. Jos hyvästä yrittämisestä huolimatta kaikki ei suju, on vain jaksettava tukea ja kannustaa ja auttaa läksyissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:41"]
Aika kova vaatimus, että kaikilla lapsilla pitäisi olla sama koulumenestys... jollekkin koulunkäynti on oikeasti vaikeaa. Omassa lähipiirissäni kaikille lapsille koulunkäynti on helppoa tai sen eteen tehdään ahkerasti töitä...kuvittelen siis, että se on joillekkin oikeasti vaikeaa.
[/quote]
Tuossa luki, että meillä vaaditaan kaikilta lapsilta samaa, ei samaa koulumenestystä. Jos yksi ei viitsi tehdä läksyjä kunnolla ja sen vuoksi ei pärjää, niin kyllä sellaiseen menoon tulee puuttua.
Tämä onkin hyvä kysymys. Meillä on samanikäiset lapset senkä miehen entisestä liitosta että minun entisestä. Nämä 4 tsemppasivat yhdessä ja tahkosivat mahtavia tuloksia peruskoulun ajan, keskiarvo kaikilla yli yhdeksikön. Koulunkäynti näytti helpolta ja kivalta.
Kun tiet sitten erkanivat yhden muutettua omilleen, koulut lähtivät menemään ian eri suuntiin. Hänen "ikäparinsa" oli ja kahden vuoden päästä ihan retuperällä, lukio keskeytettynä ja elämänahllinta katoamassa. Nuoremmat lapset kulkevat jokseenkin samaa tahtia vielä. Toinen valmistuu ammattiin, toinen käy vielä lukiota.
Tuo "pudokas" asuu myös omillaan ja elämä on ihan hukassa siinä missä toinen menestyy jo hvyin. Huonosti menestynyt vertailee itseään koko ajan muihin eikä nouse kuopastaan millään. Hän jaksoi lukea vain, kun oli kannustavia lainasisaruksia ympärillä.
En todellakaa tiedä mitä sanoa. Hyvää menestystä ei tarvitse mielestäni piilotella tai väheksyä ahkeran lpasen saavutuksia vain siksi, että kukaan ei pahoita mieltään. Toisaalta on hyvä kannustaa löytämään omat vahvuutensa, jos ei niin lukupäätä olekaan. Meillä näillä lapsillaei kyllä ole kyse lahjattomuuksista vaan psyykkisistä eroista. On tosi vaikea kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iten uusperhe vaikuttaa asiaan, kysyi joku.
Kyllä se siten vaikuttaa, että lapset tulevat erilaisista lähtökohdista. Elämää on ollut ennen perheen yhdistymistäkin. Jos lapset ovat isompia, he ovat käyneet kouluakin erilaisissa perheissä kuin mitä se yhteinen perhe on.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:46"]
Meillä oma lapseni on huippuoppilas...saa kehuja ja kannustusta. Mies hoitakoon oman lapsensa kannustuksen...lapsella menee koulu huonosti ja äidin luona ei koulunkäyntiin kiinnitetä huomiota. Tässä kohta ajattelen, että eipä ole minun ongelmani. Minä en ole ko. lapsen äiti.
[/quote]
kamala ämmä, et siis voi kehua miehesi lasta koska et ole hänen äitinsä. Minä kehun jopa naapurin lapsimuikun minulle koulunkäynnistään kertovat. Kehu ei maksa mitään. Tyttösi on varmaan isäänsä tullut koska itse et kuulosta yhtään fiksulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla ei ole oikeutta pakottaa lasta tekemään töitä ahkerammin, en jaksa lasta myöskään kehua tyhjästä. Ahkeruus ja kolumenestys ovat yhteydessä toisiinsa.
Meillä ei enää puhuta ääneen menestksistä ulkopuolisille, jos kaikki ovat paikalla, on vaikeaa tasapainoitella, meillä lasten ka:t välillä 6.3 - 9.6, että joka lähtöön löytyy...