Lue keskustelun säännöt.
Juttuja, joita tahattomasti lapsettomat toivoisivat muiden tietävän
08.10.2020 |
- Jos vaikka työpaikan kahvihuoneessa tai illanistujaisissa puhutaan jatkuvasti lapsista ja joku on aina hiljaa, aihe on hänelle todennäköisesti kipeä.
- Vaikka toisten vauvauutiset saattavat herättää todella kipeitä tunteita, lapseton voi olla samaan aikaan myös täydestä sydämestään onnellinen toisten puolesta.
- Lapsettomuuden herättämiä tunteita piilotetaan usein siksi, ettei niitä ymmärretä kovin hyvin, ja niistä tulee usein tuomituksi. Se on liian rankkaa, joten usein on parempi pitää kipu vain itsellään.
- Tahaton lapsettomuus ei näy päällepäin eikä ole kiinni siitä, onko hetero, homo vai jotain muuta. Se ei ole myöskään kiinni siitä, onko sinkku vai parisuhteessa.
- Joka viides suomalainen kohtaa elämänsä aikana tahatonta lapsettomuutta.
- Lapsentekoaikeista ei pidä koskaan kysellä eikä lapsettomuutta kommentoida edes hyväntahtoisesti tai läpällä. Vain tahatonta lapsettomuutta kokenut voi ymmärtää kuinka monen päivän itkut nämä kyselyt voivat aiheuttaa.
- Jos joku uskaltaa kertoa sinulle lapsettomuudestaan, hän luottaa sinuun. ÄLÄ NEUVO, vaan kiitä luottamuksesta ja kuuntele. Osoita empatiaa: "Tuo on varmasti todella vaikeaa." Osoita arvostusta: "Olet tärkeä ja arvokas minulle riippumatta siitä, onko sinulla lapsia."
Jatkakaa!
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Ehkä onni vielä potkaisee.. :|
Mä toivoisin, ettei aina alettaisi kertoa ihmetarinoita, jos asia tulee puheeksi. Tiedättehän,
"Kyllä munkin työkaverin serkku sai lapsen vielä 45-vuotiaana" tai
"Yhdellä tutulla oli sama, mutta nyt sillä on kolme lasta ja neljäs tulossa" tai
"Jennifer Lopezkin sai kaksoset viisikymppisenä".
Onhan se hirveän ymmärrettävää, että haluaa piristää ja kertoa muiden onnistumisista, mutta siitä tulee aina vain paljon pahempi olo. Lapseton tietää kyllä itse oman tilanteensa ja todennäköisyytensä, ja niistä harvinaisista tilastopoikkeamista kertoilu ei auta yhtään. Lisäksi unohtuu aika usein, että monikaan näistä ihmelapsista ei ole enää syntynyt omista soluista, osa saattaa olla adoptoituja tai esim. ulkomaalaiset julkkikset ovat käyttäneet sijaissynnyttäjiä. Näistä tarinoista tulee usein sellainen olo, että se olisi ikäänkuin omasta uskosta ja tsempistä kiinni, onnistuuko. Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Siksi tällainen piristäminen kannattaa unohtaa. Osa tahattomasti lapsettomista tietää aivan varmasti sen, että tilanne on lopullinen, eikä turhan toivon ylläpitäminen auta surussa yhtään eteenpäin.
Kiitos Ap, hyvän listan teit.
Olen itse seurannut lapsettomuusongelmaa läheltä ja ärsyttää nämä ” lakatkaa yrittämästä niin tulet kuin itsestään raskaaksi” ja ”ottakaa koiranpentu niin unohdatte lapsettomuuden ja sitten tulet raskaaksi” - tyyppiset ohjeet. Voi vain kuvitella kuinka tyhmiltä ne tuntuvat.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Ap, hyvän listan teit.
Olen itse seurannut lapsettomuusongelmaa läheltä ja ärsyttää nämä ” lakatkaa yrittämästä niin tulet kuin itsestään raskaaksi” ja ”ottakaa koiranpentu niin unohdatte lapsettomuuden ja sitten tulet raskaaksi” - tyyppiset ohjeet. Voi vain kuvitella kuinka tyhmiltä ne tuntuvat.
Voi luoja, noi on kyllä ihan kauheita.
Mulla on lemmikkejä, jotka on hankittu jo ennen kuin tiesinkään, ettei lapsen saanti onnistu. Muutaman kerran on sanottu suoraan tai vihjaistu, että nykyäänpä sitä ihmiset eivät viitsi lapsia hankkia, otetaan vaan eläimiä lapsenkorvikkeeksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tää syntyvyyshuoli ja synnytystalkookeskustelut ovat aiheuttaneet nyt sitä, että kaikkia lapsettomia pidetään automaattisesti itsekkäinä tai jotenkin vääränlaisina ihmisinä. Unohtuu tosiaan hyvin helposti, että se on hemmetti soikoon joka viides meistä, joka ei niitä lapsia saa ihan siten kun olisi toivonut tai ollenkaan, eikä se ole oma päätös.
Ihan toinen asia on sitten se, että miksi ihmisiä pitäisi siitäkään syyllistää, jos eivät halua lapsia. Ei siis todellakaan pitäisi. Mutta nyt unohtuu aika usein se, että melkoisella todennäköisyydellä ihminen, jolla ei ole lapsia, olisi kuitenkin niitä halunnut ja asia on myös melko varmasti hyvin kipeä. Näistä ei vaan ole tapana puhua.
Usein olen kuullut, että teen liikaa uraa (juu en todellakaan tee) tai että haluan vain matkustella ja juhlia tai nauttia helposta elämästä (ei myöskään pidä paikkaansa). Totuus on kuitenkin se, että jotainhan munkin on tehtävä elämässäni, mutta kaiken tämän vaihtaisin heti vaipanvaihtoon ja lähihiekkalaatikkoon, jos vain voisin. Yksikään arvostelija ei tiedä, että olen käynyt jo pitkään tuskallisissa lapsettomuushoidoissa.
Tahattomasti lapseton kokee ulkopuolisuutta, ja se on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin, että muistettaisiin kutsua mukaan juttuihin kuten ennenkin, eikä olisi aina vain niin, että perheet ovat keskenään tai toisten perheiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näitä asioita voi tietää jos ei muka aihetta voi ottaa edes puheeksi! Haloo. Ei lapsettomat ole mikään erityisistä erityisin ryhmä, jota pitäisi kohdella silkkihansikkain. Monilla ihmisillä on oikeasti paljon isompiakin murheita. Jos elää muuten hyvää elämää, niin pää pystyyn, hyväksy asia ja mene eteenpäin. Ikään kuin osa oikein haluaisi rypeä siellä itsesäälissä.
Kaikki tahattomasti lapsettomat eivät myöskään kipuile asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa se, että tietyt ihmisryhmät nostetaan tai pitäisi nostaa jalustalle. On todella hirveää joutua kokemaan lapsettomuutta, en sitä epäile ollenkaan. Mutta jos nyt jotain listoja pitää kehitellä, että mitä saa ja ei saa sanoa, mennään jo yli. Kaikesta ei pidä loukkaantua, etenkään hyväntahtoisuudesta.
Toivon, että saatte vielä kokea sen onnen ja pystytte jättämään surullisen kaipuun taaksenne. Ihan oikeasti tätä toivon, Tsemppiä kaikille!
- Jos vaikka työpaikan kahvihuoneessa tai illanistujaisissa puhutaan jatkuvasti lapsista ja joku on aina hiljaa, aihe on hänelle todennäköisesti kipeä.
Tämä on ehkä ainoa, josta olen eri mieltä. Henkilö voi olla hiljaa aiheesta sen takia, ettei hänellä ole siihen mitään sanottavaa, jos hänellä ei ole omia lapsia tai pieniä lapsia lähipiirissä. Tai mulla ei ole mitään sanottavaa päiväkotien kurahaalaritilanteesta, kun en edes oikeastaan tiedä mistä puhutaan.
Lapsettomat ihmiset eivät halua kuulla, miten huonoja ihmisiä he ovat, kun eivät ole tuottaneet veronmaksajia tähän yhteiskuntaan. Yhdelle lapsettomalle työkaverille joku avautui tästä aiheesta, ja työkaveri sai ansaitut kilarit, koska hän todella halusi lapsia ja he olivat yrittäneet kaikkensa sellaisen saadakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahaton lapsettomuus on ihan tutkitusti yksi ihmiselämän isoimpia mahdollisia kriisejä. Vertautuu psyykkisessä kivussaan esim. läheisen kuolemaan tai vakavaan sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa se, että tietyt ihmisryhmät nostetaan tai pitäisi nostaa jalustalle. On todella hirveää joutua kokemaan lapsettomuutta, en sitä epäile ollenkaan. Mutta jos nyt jotain listoja pitää kehitellä, että mitä saa ja ei saa sanoa, mennään jo yli. Kaikesta ei pidä loukkaantua, etenkään hyväntahtoisuudesta.
Toivon, että saatte vielä kokea sen onnen ja pystytte jättämään surullisen kaipuun taaksenne. Ihan oikeasti tätä toivon, Tsemppiä kaikille!
Ei varmaan oltu ketään tässä jalustalle nostamassa.
Tietysti kaikilta ihmisiltä ei voi odottaakaan missään tilanteessa empaattista käytöstä. Jos käy itsetunnon päälle jo se, että joku saa vaikean elämäntilanteensa vuoksi mahdollisesti erityistä huomiointia, jota ei itse saa, niin ei ole ehkä edellytyksiä välittää kovinkaan paljon muiden tunteista. Mutta useimpia uskon kyllä kiinnostavan sen, ettei tulisi satuttaneeksi toisia.
Vierailija kirjoitti:
Tahaton lapsettomuus on ihan tutkitusti yksi ihmiselämän isoimpia mahdollisia kriisejä. Vertautuu psyykkisessä kivussaan esim. läheisen kuolemaan tai vakavaan sairauteen.
Mutta ei kaikille! Olen itse tahattomasti lapseton, lasta yritettiin mutta se ei koskaan onnistunut. Olihan se haikeaa jonkun aikaa, mutta nykyään olemme täysin sinut asian kanssa. Tuo silloinen haikeuden tunne ei mitenkään ollut verrattavissa esim isäni kuoleman aiheuttamaan syvään suruun.
Ja nyt ennen kuin lynkkaatte, tähdennän vielä että tämä on yksilöllistä, joillekin asia on tietysti todella vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Tahaton lapsettomuus on ihan tutkitusti yksi ihmiselämän isoimpia mahdollisia kriisejä. Vertautuu psyykkisessä kivussaan esim. läheisen kuolemaan tai vakavaan sairauteen.
Isompi kriisi on sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta. Isompi kriisi on selviytyminen sodan traumoista. Isompi kriisi on vakavan seksuaalirikoksen tai väkivallan kohteeksi joutuminen. Onhan näitä. Onko muuten silloinkin tahattomasti lapseton jos keksii 45-vuotiaana, että haluaakin lapsen, ja asia ei enää onnistu?
Varmasti kipeä aihe, mutta ihan jokainen kohta ei pidä paikkaansa.
- Jos vaikka työpaikan kahvihuoneessa tai illanistujaisissa puhutaan jatkuvasti lapsista ja joku on aina hiljaa, aihe on hänelle todennäköisesti kipeä.
Tai asia ei vaan jaksa kiinnostaa. Itse en ole kiinnostunut lapsista tai mistään niihin liittyvästä ja en noihin keskusteluihin halua tai jaksa osallistua.
- Joka viides suomalainen kohtaa elämänsä aikana tahatonta lapsettomuutta.
Tähän taas sisältyy mukaan myös vapaaehtoisesti lapsettomat, jotka tunnutaan usein unohtavan.
- Lapsentekoaikeista ei pidä koskaan kysellä eikä lapsettomuutta kommentoida edes hyväntahtoisesti tai läpällä. Vain tahatonta lapsettomuutta kokenut voi ymmärtää kuinka monen päivän itkut nämä kyselyt voivat aiheuttaa.
No tästä olen siinä mielessä täysin samaa mieltä, että lastenhankinnasta kysyminen on yksinkertaisesti väärin. Se haluaako joku lapsia tai ei tai voiko niitä ylipäätään saada ei kuulu muille pätkääkään.
<3