Onko lapseni addikti?
Jos addiktin määritelmä on, että yli 21 tuntia viikossa kohdistaa tiettyyn toimintaan. Teini-ikäisellä lapsellani tämä on ylittynyt jo vuosia, etenkin huonolla säällä. Kesäisin menee sellainen 15-20 tuntia, jos on nätti ilma. Mitä tälle addiktiolle pitäisi tehdä?
Niin, addiktion kohde on kitaransoitto.
Kommentit (10)
No on kieltämättä taipumus jumiutua yhteen asiaan. Asperger-piirteitä. Onneksi addiktion kohteet on aina olleet ns. sosiaalisesti hyväksyttyjä, joten on ollut kavereitakin. Mutta aina on joku asia mikä menee yli kaiken muun.
ap
Soittaako bändissä? Tolla reenimäärällä pitäisi pyrkiä bändiin ASAP. Muuten menee hukkaan reenit.
Ei niitä bändejä noin vain löydy teinipojalle maaseudulta :)
Mutta miksi ihmeessä treeni menee hukkaan ilman bändiä?
ap
No, jos ei ole muusta pois. Kuten koulusta, kavereista, perheen kesken vietetystä ajasta, ulkoilusta ja liikunnasta. Ja varsinkin, jos haaveilee ammattimuusikon urasta, tuo harjoittelumäärä teini-ikäisenä lienee jo tarpeen, jotta on jotain saumaa.
Kannattaa miettiä, onko se harrastus etenemässä mihinkään. Käykö konservatoriossa tai muualla tunneilla? Soittaako bändissä? Haluaako perustaa sellaisen? Onko harjoittelu ohjattua ja kehittyvää, tavoitteellista?
Ammattimuusikot ja ammattiurheilijat joutuu treenaamaan paljon jo nuorena. No, eräänlainen addiktio voi sekin olla. Mutta jos johtaa uraan, ei ehkä niin paha. Ammattimaisia Minecraftin pelaajia sen sijaan on aika vähän. :)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 14:09"]
Ei niitä bändejä noin vain löydy teinipojalle maaseudulta :)
Mutta miksi ihmeessä treeni menee hukkaan ilman bändiä?
ap
[/quote]
No joo, onhan niitä laulaja-lauluntekijöitä, jotka yksinään soittaa, säveltää ja esiintyy.
Ei se hukkaan varsinaisesti mene. Mutta nuorena vaan bändi kasaan, jos on lahjoja, niin voi päästä vaikka kuinka pitkälle. Suomi on täynnä kellaritiluttajia, jotka eivät edes koskaan pyri sieltä kellarista ulos....
Tottakai tuo määrä on kaikesta muusta pois. Jos tavoitteellisuus on sitä, että opiskelee konservatoriossa, , ei ole tavoitteellista. Tuttu "kellaritiluttaja" opettaa kerran viikossa ja muuten soittaa vain omaksi ilokseen.
Hassua että tästä tuli heti tälläinen "pakko olla tavoitteellista" -juttu. Jos kyse olisi puutarhan hoitamisesta, legojen rakentamisesta tai jalkapallon pelaamisesta, silloin kai olisi ok tehdä sitä vain omaksi ilokseen?
En välttämättä haluaisi pikkuteiniä mihinkään menestykseen ja kuuluisuuteen, sekaisinhan lapsi siitä menisi. Mieluummin kannustan opiskelemaan musiikkiin liittyvän ammatin.
Totta edellinenkin, mutta miksei taas saa vaikka haaveilla siitä päätyykin vaikka uudeksi Alexi Laihoksi? Ja vaikka pyrkiäkin siihen? Ei sekään väärin ole....
juu, tottakai hän pyrkiikin korkealle. Mutta pääasiassa on se että soitto on kivaa. Aiemmin ei ollut kiinnostunut harjoittelemaan muualla kuin kotona, nyt on varmaan aika mahdotonta päästä mihinkään konservatorioon. Musan numerokin on seiska, kun on liian omaehtoinen, eikä tykkää tunneista. Paitsi kun saa soittaa :)
ap
kuulostaahan tuo addiktoitumiselta.. :)
Onko hänellä taipumuksia jumittua tiettyyn asiaan muutenkin? Mitä teki ennen kitaransoiton aloittamista?