esikoinen 2v 10kk ja kuopus 7kk ja oon ihan poikki

Kaikilla ei sitä omaa aikaa ole. Jos viikottain on omaa aikaa ja kaksi aikuista taloudessa, niin empä kehtaisi valittaa..

Muistan tuon tunteen; meillä sama ikäero. Nyt lapset ovat ekalla ja kolmannella ja elämä on niiiin helppoa ja ihanaa! Kyllä se siitä. Ota päivä kerrallaan. Aika menee nopeasti.

Meillä on suunnilleen vastaava ikäero ja tutulta kuulostaa. Jatkuvaa pukemista,vaipanvaihtoa jne

Minua auttoi ja auttaa edelleen se että hankin koko ajan itselleni mahdollisimman paljon seuraa. Ollaan kylässä tai kerhossa tai puistossa aamut ja illaksi hankitaan vieraita kotiin tai kyläillään jos mies on poissa kuten usein on. Kaikki tuntuu kevyemmältä kun on myös aikuisseuraa ja isommalla lapsella leikkikavereita eikä äiti ole ainoa huomion keskipiste ja viihdytyksen lähde koko ajan.

Koita sinnitellä ap, meillä nuorin nyt 1.5 v ja alkaa jo hieman helpottaa ( no tappelua leluista ja uhmaa tietenkin mutta muuten..)

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 22:49"]

Sanoisin että kahden ja kolmen vuoden ikäerolla on aika iso ero. Tuntuu siltä että ne keiden esikoisella ja toiselle lapsella on se 2 vuotta (tai vähemmän) välissä elävät juuri kuten joku aiemmin kuvaili "kuin sumussa". Esikoisella on just pahin uhmaikä kun vauva syntyy! 2,5 vuottakin on jo helpompi... Kyllä näitä kannattaa miettiä, jos on epäilys jaksaako kahden pienen kanssa.

[/quote]

Sori, mutta ei tuo ole totta. Kaveriperheessä ikäero 3,5 v ja kuopuksen syntymä oli esikoiselle aivan järkyttävä shokki ja tämä mustasukkainen uhmainen esikoinen (poika) pilasi kyllä kuopuksen pari ensimmäistä vuotta koko perheeltä. 

Meillä sama ikäero ja nyt kun kuopus 2,5 v ja esikoinen täyttää parin kuukauden päästä 5 v, elämä on jo oikeasti kivaa ja olen sitä mieltä että kyllä kannatti. Toki meillä lasten temperamentit osuvat yhteen kauniisti, leikkivät keskenään eivätkä juuri tappele, isovanhemmat ovat auttaneet paljon ja itse olen päässyt harrastamaan liikuntaa (auttoi pahimmassa vaiheessa säilyttämään mielenterveyden). Lapseni ovat kaksi maailman suloisinta olentoa, mutta tajuan kyllä miten onnekas olen. Lapset voisivat olla hankalahoitoisia ja tapella jatkuvasti. Silloin elämä olisi kovin toisenlaista. Eli kyllä olen sitä mieltä, että pieni ikäero on valtava riski (ei sitä tietenkään siinä toista suunnitellessa tajunnut).

No ihan samaa se oli minullakin. Tein vielä kolmannen lapsen siihen perään, mutta sitten olikin vuoden helpompaa, koska vauva oli helppo ja olin muutenkin jo tottunut siihen hyörinään. 

Onhan se raskasta. Itse olin ainakin aina iltaisin ihan poikki. Helpottaa kun nuorin on 3-4v. 

Mitäs läksit...

Toinen lapsi kun syntyi niin iski kyllä järkytys. Samanliset tunteet kuin sinulla. Nyt esikoinen 4 v ja pienin 15 kk ja nyt alkaa helpottaa kun osaavat leikkiäkin pienen ajan yhdessä ilman että pitää olla koko ajan mukana. Pienin vielläkään ei nuku hyvin ja nukkunut tosi huonosti 6 kk iästä alkaen. Rankkaa on ollut.

Ymmärrän sinua, mulla on keskimmäinen nyt 2,5kk ja nuorin 8kk. En kyllä ole katunut nuorinta ja päivääkään en vaihtaisi pois, mutta olen aivan poikki. Elämä on juuri noin miten kuvailit... Kai se helpottaa, mä ainakin saan taas vastavuoroisesti voimaa lapsista, huonoimpinakin hetkinä.

Minä tein koko ajan myös töitä kotoa käsin. Ei se minusta niiiin kamalaa ollut...

Tiedän ettei tämä juuri nyt lohduta, mutta ne kasvaa nopeasti ja helpottaa <3 Jonain päivänä tulet töistä kotiin ja ihmettelet että missä ne sinun pikkuiset (koululaiset) ovat :)

Täällä myös väsynyt äiti. Pojat 2v ja 7kk. Vanhempi vilkas ja nuorempi rauhallisempi mutta huono nukkumaan. Omaa aikaa en saa koskaan, mutta tyydyn kohtalooni,hetken nuo vaan pieniä ovat.

Veikkaan että vuoden päästä jo helpottaa ja leikkivät jo paljon keskenään.

Et ole ainoa ap ja muutkaan. Nyt helpottaa jollain tavalla kun meillä lapset 3v ja 5v, mutta en muista paljoakaan viime vuosista. Lisänä minulla arvosteleva ja paljon poissaoleva mies.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 22:26"]

Toinen lapsi kun syntyi niin iski kyllä järkytys. Samanliset tunteet kuin sinulla. Nyt esikoinen 4 v ja pienin 15 kk ja nyt alkaa helpottaa kun osaavat leikkiäkin pienen ajan yhdessä ilman että pitää olla koko ajan mukana. Pienin vielläkään ei nuku hyvin ja nukkunut tosi huonosti 6 kk iästä alkaen. Rankkaa on ollut.

[/quote]

En ole vahingoniloinen, mutta se helvetti alkaa taas kun nuorempi on uhmaikäinen. Leikistä ei tule yhtään mitään kun pienempi tahtoo omia kaiken, rikkoo toisten leikit, tappelevat jne. Ainakin näin meidän pojilla. 

Sulla varmaan onkin nyt pahin vaihe kun on 2 pikkulasta jotka eivät pärjää mitenkään itsekseen. Helpottaa pikku hiljaa, kun ensin voi käydä vessassa yksin, antaa lapsen katsoa itsekseen telkkaria, viedä kerhoon esikoisen jne. asteittain lasten riippuvaisuus vähenee. Kannattaa pitää jatkossa muutama vuosi taukoa lastenteossa. Pienillä ikäeroilla arki on just tommosta herkästi kaoottista. Isommissa perheissä apua tulee isosisaruksista jotka joko vahtivatkin suorastaan pieniä tai ainakin viihdyttävät edes hetken. Arki voi siis olla helpompaa 5-lapsisessa perheessä jossa vanhin on 12-vuotias kiltti tyttö, kuin sinulla joka hoidat yksin kahta ihan pientä. 

Auttaako miehesi, onko lähellä ketään sukulaista, joka voisi auttaa? Univajetta tulee helposti noin pienten kanssa, sinun pitäisi saada nukkua välillä yksi kunnon yö.

Et ole heikko, uskallat vain sanoa sen ääneen. Voimia sinulle  : )

Toisen lapsen kohdallla iski lapsiperherealiteetit kyllä päin kasvoja. Ja poissa on kaikki uutuudenviehätys ja taika, mikä lumosi esikoisen vauvavuonna..

Lisään vielä, että ikinä en ole lapsiani katunut, mitään rakkaampaa ei voi maailmasta löytyä. Silti voin myöntää rehellisesti, että on ollut mielenterveys kovilla, refluksia, ja edelleen avio-ongelmat siihen päälle. Nro 9.

Sama täällä. Vilkas 2v5kk ja jatkuvasti heräilevä pian 9kk ja ihan loppu. Yritän ajatella, että tää on nyt tätä aikansa. Eipä kyllä aina lohduta...

Omilla lapsillani on 1v ja 2viikkoa ikäeroa,yh:ksi jäin kun pienempi oli 5kk. Muutama kuukausi meni kuin sumussa,ja nykyään asiat loistavasti :) Nyt lapset 4&5v.

Kyllä se siitä ajan kanssa iloksi muuttuu!