En tiedä enää mitä ajatella. Jos vika onkin vain minussa/ajatuksissani, kuten mieheni antaa ymmärtää?

Tarvitsen nyt muidenkin kommentteja. Tilanteeni on nykyisin se että olen alkanut tuntemaan epävarmuutta, mustasukkaisuuttakin. En enää osaa luottaa mieheeni samoin kuin ennen. Minusta tuntuu ajoittain että hän valehtelee joistain menemisistään ja tekemisistään. Ei kivoja tunteita yhtään ja kun on oltu yhdessä jo iäisyyskin niin eihän tämä hyvä juttu ole!

Kaikista eniten huonoja fiiliksiä saan siitä kun mies käy harrastamassa (n.5 kertaa vko). Kun tulee myöhään kotiin on erittäin hyvällä tuulella. Ja kertoilee minulle kuinka hyvät treenit taas oli. Usein mainitsee jonkun naisen jonka kanssa tuli taas juteltua paljon ja kuulema ihan henkeviäkin? Treeni saattaa sitten venyä sen vuoksi kun tämä nainen puhuu niin paljon että menee sarjat sekaisin jne. Kun pitää vastailla ja kommentoida. Nainen tuntuu kertovan ihan kaikkea mahdollista itsestään myös esittelee jotain lihasjumejaan miehelle. Minusta jotenkin outoa kun eivät toisiaan tunne sen enempää. Ja sekin että ihmeen usein sattuu samaan aikaan salille mieheni kanssa jossa on myös ihan oma naistenkin puoli.

Ei vain mahda mitään mutta jollain tavalla pahoitan mieleni kun mies tuntuu viihtyvän tämän ihmisen seurassa. Ja olen sen sanonut ääneen. Että ei niin paljoa hehkuttaisi kun kotiin tulee että tunnen paskamaisia fiiliksiä. Kuitenkin mies vaan tekee sitä? Ihan kuin veistä kääntäisi jossain haavassa tarkoituksella. Kun en itse voi enää harrastaa mitään, tavata ihmisiä kodin ulkopuolella taikka yhtään mitään. Sairastuin vakavasti ja liikuntakyky meni aika pahasti. Siinä samalla osittain itsetuntokin kun pyörätuoliin jouduin. En enää osaa luottaa vaistoihinikaan kun mietin että sairastumiseni voi olla tässä tekemäsä vain kepposiaan. Ja kun tosiaan mies väittää että minussa se vika on eikä hänen toimissaan.

Kait se on kuitenkin sallittua että toivoisin mieheni juttelevan minun kanssani enemmän niitä ns. henkeviä kuin muiden? Kun mies tekee esim. pitkän päivän töitä ja sieltä menee suoraan salille niin en näe häntä kuin tunnin ennen nukkumaan menemistä. Ei kysele silloin minulta taikka lapsilta että miten on päivä mennyt vaan alkaa se ainainen pälätys treeneistä ja siitä oliko moottoiriturpa -nainen salilla. Tässä toki ärsyttää sekin vielä että aikoinaan en itse olisi voinut edes yksin salilla käydä etteikö mieheni olisi "hyppinyt" seinille, saatikka vielä jonkun äijän kanssa siellä jutella, kuntoilla kahdestaan myöhään illalla!!! Mies oli aika mustasukkaista tyyppiä. Nyt ei kuitenkaan näe omassa käytöksessään mitään vikaa.