Lue keskustelun säännöt.
Oon kateellinen ihmisille jotka pääsevät niin helpolla monesta asiasta
08.10.2020 |
Saavat hyvän lapsuuden, ja hyvät kasvuolosuhteet, jotta pystyvät hyödyntämään niitä myöhemmässä elämässä.
Opiskelupaikka, tasapainoinen luonne (hyvän kasvatuksen tuloksena), hyvä parisuhde, hyvä työpaikka ja kiva asunto.
Ymmärrän, että kaikki joutuvat tekemään asioiden eteen töitä. Mutta on helpompi tehdä töitä, kun on tukea ympärillä.
Minä en ole saanut kuin traumoja lapsuuden perheeltäni ja joutunut itse opettelemaan kaiken kantapään kautta.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina löytyy ihmisiä joilla on ollut asiat huonommin mutta ovat menestyneet paremmin
Ei löydy, ihmistaimella ON oltava edes yksi vankka tuki että menestyy. Ulkonaiset puitteet eivät ratkaise vaan se yhdenkin tuki joka uskoo sinuun. Ellei sitä ole on vaikeaa.
Uhriutuja. Olet todennäköisesti jo ihan samanlainen kuin vanhempasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei helpota sun urakkaa ollenkaan. Muista ettet voi koskaan tietää mitä muiden ihmisten elämässä ja ennen kaikkea pään sisällä todella tapahtuu tai on tapahtunut. Toivon sulle kuitenkin tsemppiä omaan elämääsi :)
En ole kylläkään katkera vaan kateellinen.
Minä olen tehnyt kolme kertaa enemmän työtä esim suurimpaan osaan opiskukavereista verrattuna, että olen päässyt tähän pisteeseen, missä olen nyt.
En tiedä tuleeko siitä hirvittävästä ponnistelusta ja yrittämisestä olemaan koskaan kuitenkin mitään hyötyä. Olen kuitenkin suunnilleen sanalla viivalla opiskelutovereiden kanssa kaikesta huolimatta. Heillä monella on suhteet etunaan. Minulla ei ole niitäkään.
Sä kuulostat siltä kuin jotenkin syyttäisit näitä opiskelukavereistasi siitä, että ovat paremmista taustoista lähtöisin. Ja sehän siis ei ole heidän vika, vaan he ovat se ideaali ja oletus. Sun lähtökohtien syypää löytyy vanhemmista ja isovanhemmista jne. Mutta hekin ovat todennäköisesti vain omien lähtökohtiensa tuloksia. Itse voit joko pyrkiä olemaan se käännekohta tuleville sukupolville, mutta kieltämättä valittava ja uhriutuva asenteesi ei lupaa paljoa. Tuolla omalla logiikallasi ajateltuna sä kuitenkin olet hillitön voittaja, mutä tulee olosuhteisiin, sillä jengiä syntyy enemmän esim jossain Kalkutan slummeissa kastittomiksi kuin Suomessa. Millaiset lähtökohdat olisit saanut siellä? Tai vaikka jossain Detroitin ghetossa? Oot kuitenkin suomalainen kermaperse, jolle valtio antaa ilmaisen koulutuksen ja maksaa suurimman osan asumiskustanniksista, heittää päälle vähän taskurahaa ja takaa halpaa lainaa jonka avulla käydä koulut ilman, että on pakko käydä töissä.
Joopa joo. Sanoo hän joka on saanut kaiken ja tulee syyllistämään huonompiosaisia. Ehkäpä sitten, kun sinä sairastut syöpään tai kun sinun lapsi kuulee, sinua tullaan muistuttamaan mikä kermaperse oikeasti olet. Mitäs siinä valitat, olet saanut kuitenkin niin paljon!
Tuntuuko hyvältä, empaattiselta? Häh?
Saanut kaiken? Äitini oli duunari ja yksinhuoltaja. Jos joskus sairastun syöpään, niin ei sekään ruikuttamalla parane. Ja aika iloinen olen siitä, etten sairastunut syöpään esim. Yhdysvalloissa, missä syövän hoidosta koituisi minulle mahdollisesti satojen tuhansien eurojen lasku, duunin menetys ja tyhjän päälle jääminen. Saatika jossain kehitysmaan slummissa, jossa en saisi hoitoa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei helpota sun urakkaa ollenkaan. Muista ettet voi koskaan tietää mitä muiden ihmisten elämässä ja ennen kaikkea pään sisällä todella tapahtuu tai on tapahtunut. Toivon sulle kuitenkin tsemppiä omaan elämääsi :)
En ole kylläkään katkera vaan kateellinen.
Minä olen tehnyt kolme kertaa enemmän työtä esim suurimpaan osaan opiskukavereista verrattuna, että olen päässyt tähän pisteeseen, missä olen nyt.
En tiedä tuleeko siitä hirvittävästä ponnistelusta ja yrittämisestä olemaan koskaan kuitenkin mitään hyötyä. Olen kuitenkin suunnilleen sanalla viivalla opiskelutovereiden kanssa kaikesta huolimatta. Heillä monella on suhteet etunaan. Minulla ei ole niitäkään.
Sä kuulostat siltä kuin jotenkin syyttäisit näitä opiskelukavereistasi siitä, että ovat paremmista taustoista lähtöisin. Ja sehän siis ei ole heidän vika, vaan he ovat se ideaali ja oletus. Sun lähtökohtien syypää löytyy vanhemmista ja isovanhemmista jne. Mutta hekin ovat todennäköisesti vain omien lähtökohtiensa tuloksia. Itse voit joko pyrkiä olemaan se käännekohta tuleville sukupolville, mutta kieltämättä valittava ja uhriutuva asenteesi ei lupaa paljoa. Tuolla omalla logiikallasi ajateltuna sä kuitenkin olet hillitön voittaja, mutä tulee olosuhteisiin, sillä jengiä syntyy enemmän esim jossain Kalkutan slummeissa kastittomiksi kuin Suomessa. Millaiset lähtökohdat olisit saanut siellä? Tai vaikka jossain Detroitin ghetossa? Oot kuitenkin suomalainen kermaperse, jolle valtio antaa ilmaisen koulutuksen ja maksaa suurimman osan asumiskustanniksista, heittää päälle vähän taskurahaa ja takaa halpaa lainaa jonka avulla käydä koulut ilman, että on pakko käydä töissä.
Joopa joo. Sanoo hän joka on saanut kaiken ja tulee syyllistämään huonompiosaisia. Ehkäpä sitten, kun sinä sairastut syöpään tai kun sinun lapsi kuulee, sinua tullaan muistuttamaan mikä kermaperse oikeasti olet. Mitäs siinä valitat, olet saanut kuitenkin niin paljon!
Tuntuuko hyvältä, empaattiselta? Häh?
Juuri näin. Itsesäälissä kieriskelevä ihriutuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olin kateellinen, kunnes tajusin, että ainoa joka voi vaikuttaa tilanteeseesi olet sinä itse, turha syyllistää siitä ketään muuta tai kadehtia jotain, mitä muilla on.
Kannattaa se aika, jonka käyttää kateudessa kieriskelyyn suunnata oman aseman parantamiseen ruikuttamisen sijaan.
Luuletko etten ole tajunnut tuota? Kuka minua olisi kannustanut kouluttautumaan ja yrittämään pääsykokeissa kerta toisensa eteen jos en minä itse? Luuletko, että joku on minua pitänyt pinnalla silloin kun äiti ja isä eivät olleet paikalla? Ei. Olen tehnyt sen kaiken työn itse.
Se, että tulet minulle jauhamaan ruikuttamisesta, kertoo vain sinun pienisieluisuudesta JS tietämättömyydestä.
Ai siis sun antipatiat johtuvat siitä, että äiti ja isi ei pidelleet sua kädestä kun läksyt piti tehdä? No kuule ei olleet munkaan. Toinen kävi töissä kun toinen feidasi jo alkumetreillä. Ihan itse sain kouluni hoitaa jo ala-asteelta lähtien. Duunaritaustoilla en ikinä saanut apua koulutusvalintoja tai yo-opintoja ajatellen, sillä ei äiti tiennyt niistä mitään. Mutta niin sitä hommat silti hoitui. Omille lapsilleni osaan sitten olla enemmän käytännön apuna jos sitä joskus tarvitsevat. He sitten voivat keksiä jotain muuta ruikuttamisen aihetta.
Etkö ymmärrä, että olen puolustamassa täällä sinun kaltaisiasi? Sinulla ei selkeästikään ole ollut se tasapainoinen lapsuus. Sinulla menee nyt asiat vähän sekaisin.
Määrittele tasapainoinen lapsuus?
Luulen, että aika harvalla on tasa-painoinen lapsuus...
Asia ei ole noin mustavalkoinen kuin ap kuvittelee. Myös minä olen traumaperheestä . Ensimmäinen asia jonka päätin aikoinaan oli että en ala uhriksi ja se päätös on pitänyt. Olen tehnyt paljon hyviä asioita joista ihmiset näkevät lopputuloksen. Taustalla on usein valtavasti työtä joka ei tule julki. Kaikki riippuu ihan itsestä minkälaisen roolin elämässä ottaa , minä olen turvautunut ammattiauttajiin koska lapsuudenperheestä ja sukulaisista ei ollut avun antajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olin kateellinen, kunnes tajusin, että ainoa joka voi vaikuttaa tilanteeseesi olet sinä itse, turha syyllistää siitä ketään muuta tai kadehtia jotain, mitä muilla on.
Kannattaa se aika, jonka käyttää kateudessa kieriskelyyn suunnata oman aseman parantamiseen ruikuttamisen sijaan.
Luuletko etten ole tajunnut tuota? Kuka minua olisi kannustanut kouluttautumaan ja yrittämään pääsykokeissa kerta toisensa eteen jos en minä itse? Luuletko, että joku on minua pitänyt pinnalla silloin kun äiti ja isä eivät olleet paikalla? Ei. Olen tehnyt sen kaiken työn itse.
Se, että tulet minulle jauhamaan ruikuttamisesta, kertoo vain sinun pienisieluisuudesta JS tietämättömyydestä.
Ai siis sun antipatiat johtuvat siitä, että äiti ja isi ei pidelleet sua kädestä kun läksyt piti tehdä? No kuule ei olleet munkaan. Toinen kävi töissä kun toinen feidasi jo alkumetreillä. Ihan itse sain kouluni hoitaa jo ala-asteelta lähtien. Duunaritaustoilla en ikinä saanut apua koulutusvalintoja tai yo-opintoja ajatellen, sillä ei äiti tiennyt niistä mitään. Mutta niin sitä hommat silti hoitui. Omille lapsilleni osaan sitten olla enemmän käytännön apuna jos sitä joskus tarvitsevat. He sitten voivat keksiä jotain muuta ruikuttamisen aihetta.
Etkö ymmärrä, että olen puolustamassa täällä sinun kaltaisiasi? Sinulla ei selkeästikään ole ollut se tasapainoinen lapsuus. Sinulla menee nyt asiat vähän sekaisin.
Ei me kaivata puolustelijoita. Sulla on joku ajatusjumitus päällä. Koeta päästä eteenpäin,
Olen kateellinen kaikille, jotka osaavat matematiikkaa helposti ilman sen suurempia ponnisteluja. Matematiikan osaamattomuus on pilannut elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Tottakai kukaan muu ei voi omaa elämään ja tulevaisuuteen vaikuttaakkaan kuin itse mutta todettava se on: ilman lapsuudesta saatuja avuja ja vakaata tukiverkkoa on samaan pisteeseen rämpiminen todella kivikkoinen tie. Itse yksinhuoltaja alkoholistin ainoana lapsena hain korkeakouluun vasta 20-vuotiaana kun tämän oman vastuun omasta elämästäni tajusin. Koskaan ei kannustettu hakemaan tai tekemään edes läksyjä lukiossa saatikka autettu jos apua niissä olisi tarvinnut. Tai apua ylipäätänsä yhtään missään.
Voin kertoa että omalla lapsuuden tunnelukko taakalla olen ylpeä siintä että olen kouluttautunut ja edes työelämässä tällä hetkellä. Saman ikäisten ystävieni murheet ja ongelmat eivät itseä juurikaan hetkauta. Huomaa aina vaan sen, miten "helpolla" tietyissä henkisissä kamppailuissa osa on päässyt. Itse vaatii tässä vaiheessa jo aikapaljon, että romahtaisi JA SE ON VOIMAVARA!
Ps.
Kannattaa muistaa että timantitkin valmistuvat paineessa ;)
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole noin mustavalkoinen kuin ap kuvittelee. Myös minä olen traumaperheestä . Ensimmäinen asia jonka päätin aikoinaan oli että en ala uhriksi ja se päätös on pitänyt. Olen tehnyt paljon hyviä asioita joista ihmiset näkevät lopputuloksen. Taustalla on usein valtavasti työtä joka ei tule julki. Kaikki riippuu ihan itsestä minkälaisen roolin elämässä ottaa , minä olen turvautunut ammattiauttajiin koska lapsuudenperheestä ja sukulaisista ei ollut avun antajaksi.
Sama täällä. Traumaattinen lapsuus - henkinen ja fyysinen väkivalta. Sisarusten itsemurhat. Oma masennus.
Selvitty on ammattiavun avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen kaikille, jotka osaavat matematiikkaa helposti ilman sen suurempia ponnisteluja. Matematiikan osaamattomuus on pilannut elämäni.
Oletko normaali? Sitten sinulla pitäisi olla mahdollisuus harjoitella sitä
Aloittajalle haluan sanoa, että olet rohkea kun uskallat avoimesti kertoa tunteistasi, ajatuksistasi ja kokemuksistasi. Tässä ajassa, varsinkin netissä ja Suomessa, se ei ole kovin helppoa juurikin kaikenlaisen dissaamisen takia. Haluan myös sanoa että ymmärrän mistä puhut.
Kun täällä kirjoittavien kommentteja lukee aloittajan rohkeaan avaukseen, ei voi muuta kuin tulla surulliseksi siitä, että tämä on vauvafoorumi ja suurella todennäköisyydellä täällä kommentoijat kasvattaa lapsia joiden kipuja ei kohdata vaan ohitetaan. Siitä juuri syntyy pitkäaiakaisia traumoja ja ne jatkuvat sukupolvelta toiselle, ellei ihminen katkaise kierrettä ja ala olemaan myötätuntoisempi sekä omia että muiden tunteita ja kokemuksia kohtaan. Ilkeilyllä ei saa hyviä tuloksia
Ihmisinä kaikilla on tunteet ja kateus on tunne. Ihmisillä menee puurot ja vellit monesti sekaisin. Se, että tuntee kateutta ei ole merkki siitä että ihminen on paha tai haluaa muille pahaa vaan se osoittaa että on inhimillinen ja nimenomaan ihminen. Kateus on tunne ja toistan, ihmisinä meillä on tunteita. Ellei niitä ole sitten lapsena jo ohitettu, jolloin vielä aikuisenakin jatkaa, usein tajuamattaan, niiden ohittamista, sekä itseltään että muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole noin mustavalkoinen kuin ap kuvittelee. Myös minä olen traumaperheestä . Ensimmäinen asia jonka päätin aikoinaan oli että en ala uhriksi ja se päätös on pitänyt. Olen tehnyt paljon hyviä asioita joista ihmiset näkevät lopputuloksen. Taustalla on usein valtavasti työtä joka ei tule julki. Kaikki riippuu ihan itsestä minkälaisen roolin elämässä ottaa , minä olen turvautunut ammattiauttajiin koska lapsuudenperheestä ja sukulaisista ei ollut avun antajaksi.
Sama täällä. Traumaattinen lapsuus - henkinen ja fyysinen väkivalta. Sisarusten itsemurhat. Oma masennus.
Selvitty on ammattiavun avulla.
Lisäys - työelämässä olen ja kouluttautunut perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole noin mustavalkoinen kuin ap kuvittelee. Myös minä olen traumaperheestä . Ensimmäinen asia jonka päätin aikoinaan oli että en ala uhriksi ja se päätös on pitänyt. Olen tehnyt paljon hyviä asioita joista ihmiset näkevät lopputuloksen. Taustalla on usein valtavasti työtä joka ei tule julki. Kaikki riippuu ihan itsestä minkälaisen roolin elämässä ottaa , minä olen turvautunut ammattiauttajiin koska lapsuudenperheestä ja sukulaisista ei ollut avun antajaksi.
Sama täällä. Traumaattinen lapsuus - henkinen ja fyysinen väkivalta. Sisarusten itsemurhat. Oma masennus.
Selvitty on ammattiavun avulla.
Huoh. Ettekö te ymmärrä, että Ap ei juuri tarkoita teidän kaltaisia vaan juuri niitä, joilla on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ei helpota sun urakkaa ollenkaan. Muista ettet voi koskaan tietää mitä muiden ihmisten elämässä ja ennen kaikkea pään sisällä todella tapahtuu tai on tapahtunut. Toivon sulle kuitenkin tsemppiä omaan elämääsi :)
Tää on se yleisin mitä hoetaan aina, ettei voi tietää mitä muut ovat kestäneet. Itse asiassa voi. On lukemattomia tutkimustuloksia siitä, että sosioekonominen asema lapsuudessa vaikuttaa myöhempään elämään. Tietysti on joitakin poikkeuksia. Mutta yleisesti hyvä ja tasapainoinen lapsuus on aikamoinen lottovoitto tässä maailmassa
Älä yleistä. En tiedä missä maakuopassa oikein elät mutta minulla, puolisollani, ystävilläni, kaikilla on ollut tasapainoinen lapsuus. Omasta nuoruudestani tiedän vain muutaman perheen joilla elämän hallinta perheessä oli aivan kuutamolla mutta vain muutamassa ja kaveripiirini oli kuitekin suuri. Jos puhut lottovoitosta, niin voittoarpoja oli lähes kaikilla.
Ei se tainnut ihan tasapainoinen olla kun omahyväisyyttä se ei pystynyt eliminoimaan sinusta pois, eli lapsuutesi oli aika paska.
Ymmärrän, että tuntuu epäreilulta. Tässä elämässä et kuitenkaan voi lopulta muuta, kuin pelata itse omat korttisi niin hyvin kuin pystyt. Et valitettavasti voi enää muuttaa lapsuuttasi ja menneisyyttäsi, mutta voit valita, jäätkö vatvomaan niitä katkerana vai jatkatko elämää. Onnesi ja elämäsi on lopulta omissa käsissäsi, kukaan muu ei voi niitä sinulle antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen kaikille, jotka osaavat matematiikkaa helposti ilman sen suurempia ponnisteluja. Matematiikan osaamattomuus on pilannut elämäni.
Oletko normaali? Sitten sinulla pitäisi olla mahdollisuus harjoitella sitä
Harjoiteltu on, mutta ei mene jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle haluan sanoa, että olet rohkea kun uskallat avoimesti kertoa tunteistasi, ajatuksistasi ja kokemuksistasi. Tässä ajassa, varsinkin netissä ja Suomessa, se ei ole kovin helppoa juurikin kaikenlaisen dissaamisen takia. Haluan myös sanoa että ymmärrän mistä puhut.
Kun täällä kirjoittavien kommentteja lukee aloittajan rohkeaan avaukseen, ei voi muuta kuin tulla surulliseksi siitä, että tämä on vauvafoorumi ja suurella todennäköisyydellä täällä kommentoijat kasvattaa lapsia joiden kipuja ei kohdata vaan ohitetaan. Siitä juuri syntyy pitkäaiakaisia traumoja ja ne jatkuvat sukupolvelta toiselle, ellei ihminen katkaise kierrettä ja ala olemaan myötätuntoisempi sekä omia että muiden tunteita ja kokemuksia kohtaan. Ilkeilyllä ei saa hyviä tuloksia
Ihmisinä kaikilla on tunteet ja kateus on tunne. Ihmisillä menee puurot ja vellit monesti sekaisin. Se, että tuntee kateutta ei ole merkki siitä että ihminen on paha tai haluaa muille pahaa vaan se osoittaa että on inhimillinen ja nimenomaan ihminen. Kateus on tunne ja toistan, ihmisinä meillä on tunteita. Ellei niitä ole sitten lapsena jo ohitettu, jolloin vielä aikuisenakin jatkaa, usein tajuamattaan, niiden ohittamista, sekä itseltään että muilta.
Kateus voi olla merkki huonosta itsetunnosta.
Jos kateus vain jatkuu saavutuksista huolimatta, mieti onko kenties enemmänkin kysymys omanarvontunnon puutteesta. Jos näin on, ryhdy opettelemaan itsesi hyväksymistä ja arvostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olin kateellinen, kunnes tajusin, että ainoa joka voi vaikuttaa tilanteeseesi olet sinä itse, turha syyllistää siitä ketään muuta tai kadehtia jotain, mitä muilla on.
Kannattaa se aika, jonka käyttää kateudessa kieriskelyyn suunnata oman aseman parantamiseen ruikuttamisen sijaan.
Luuletko etten ole tajunnut tuota? Kuka minua olisi kannustanut kouluttautumaan ja yrittämään pääsykokeissa kerta toisensa eteen jos en minä itse? Luuletko, että joku on minua pitänyt pinnalla silloin kun äiti ja isä eivät olleet paikalla? Ei. Olen tehnyt sen kaiken työn itse.
Se, että tulet minulle jauhamaan ruikuttamisesta, kertoo vain sinun pienisieluisuudesta JS tietämättömyydestä.
Ai siis sun antipatiat johtuvat siitä, että äiti ja isi ei pidelleet sua kädestä kun läksyt piti tehdä? No kuule ei olleet munkaan. Toinen kävi töissä kun toinen feidasi jo alkumetreillä. Ihan itse sain kouluni hoitaa jo ala-asteelta lähtien. Duunaritaustoilla en ikinä saanut apua koulutusvalintoja tai yo-opintoja ajatellen, sillä ei äiti tiennyt niistä mitään. Mutta niin sitä hommat silti hoitui. Omille lapsilleni osaan sitten olla enemmän käytännön apuna jos sitä joskus tarvitsevat. He sitten voivat keksiä jotain muuta ruikuttamisen aihetta.
Etkö ymmärrä, että olen puolustamassa täällä sinun kaltaisiasi? Sinulla ei selkeästikään ole ollut se tasapainoinen lapsuus. Sinulla menee nyt asiat vähän sekaisin.
Mulla oli ihan hyvä lapsuus. Puhtaat, ehjät vaatteet aina päällä ja ruokaakin sain kun tuli nälkä. Äiti ei ehtinyt hirveästi paneutua meidän opiskeluihin tai harrastuksiin, sillä vuorotyö ja talouden pyöritys ei jättänyt hirveästi ylimääräistä aikaa. Mutta mulla oli silti ihan hyvä lapsuus. Enkä todellakaan tarvi sinua puolustamaan itseäni.
Ehkä se on kasvatuskysymys. Mut kasvatettiin olemaan ruikuttamatta ja säälimättä itseäni. Ei meidän perheessä ikinä valitettu kuinka meitä valtio kohtelee väärin ja kuinka muilla on niin paljon paremmin. Nykyisin kaikki lapset olemme korkeakoulutettuja ja ihan hyvin toimeen tulevia ihmisiä.
Edelleen olen iloinen siitä, kuinka onnekas olin kun sattumalta synnyin yksinhuoltajalle Suomeen, sillä valtio maksoi elarit kun isä ei sitä tehnyt, äiti sai tukea lapsilisien ja edullisen päivähoidon muodossa. Kouluttauduin Suomen parhaassa yliopistossa, sillä se oli minulle ilmaista. Asuin ihan mukavasti opintojen ajan, sillä sain opintotukea. Toki asiat voisi aina olla paremminkun, mutta viettää koko elämänsä siitä angstaillen, niin sama kai tuo olisi jättää kokonaan elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olin kateellinen, kunnes tajusin, että ainoa joka voi vaikuttaa tilanteeseesi olet sinä itse, turha syyllistää siitä ketään muuta tai kadehtia jotain, mitä muilla on.
Kannattaa se aika, jonka käyttää kateudessa kieriskelyyn suunnata oman aseman parantamiseen ruikuttamisen sijaan.
Luuletko etten ole tajunnut tuota? Kuka minua olisi kannustanut kouluttautumaan ja yrittämään pääsykokeissa kerta toisensa eteen jos en minä itse? Luuletko, että joku on minua pitänyt pinnalla silloin kun äiti ja isä eivät olleet paikalla? Ei. Olen tehnyt sen kaiken työn itse.
Se, että tulet minulle jauhamaan ruikuttamisesta, kertoo vain sinun pienisieluisuudesta JS tietämättömyydestä.
Ai siis sun antipatiat johtuvat siitä, että äiti ja isi ei pidelleet sua kädestä kun läksyt piti tehdä? No kuule ei olleet munkaan. Toinen kävi töissä kun toinen feidasi jo alkumetreillä. Ihan itse sain kouluni hoitaa jo ala-asteelta lähtien. Duunaritaustoilla en ikinä saanut apua koulutusvalintoja tai yo-opintoja ajatellen, sillä ei äiti tiennyt niistä mitään. Mutta niin sitä hommat silti hoitui. Omille lapsilleni osaan sitten olla enemmän käytännön apuna jos sitä joskus tarvitsevat. He sitten voivat keksiä jotain muuta ruikuttamisen aihetta.
No kyllä, osittain siitä, että äiti ja isä evät olleet läsnä silloin kun olisin halunnut kertoa jollekin murheistani tai siitä, että minua kiusattiin koulussa, esimerkiksi. Minusta lapsella pitäisi olla oikeus läsnäolevaan vanhempaan. En saanut sen kokemuksen myöhemmin terapiassa, jonka muuten itse maksoin vähistä varoistani.
Etkö ymmärrä, että olen puolustamassa täällä sinun kaltaisiasi? Sinulla ei selkeästikään ole ollut se tasapainoinen lapsuus. Sinulla menee nyt asiat vähän sekaisin.