Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto persiistä ja ero siintää mielessä..
28.12.2013 |
Mutta oma perhe ei tue yhtään, siis vanhemmat ja sisarukset. Mieheni kohtelee minua kaltoin ja välillä pelkään häntä. Kohtelee myös lapsiamme huonosti, joskaan ei pahoinpitele. En jaksaisi tätä elämää ja olen koettanut hakea tukea omista läheisistä. Vaan vanhempiani rasittaa enemmän se, että ero on häpeä enkä missään tapauksessa voi niin pitkälle mennä ja olen mahdoton, kun tuollaista meinaan lapsilleni tehdä. Sisaruksetkin vain sanoo aina vanhempiani peesaten, että ei se auta kuin jaksaa, kun olette lapsiakin tehneet.
Niin täh, jos kohtelu on huonontunut vuosi vuodelta, niin onko minun vain kestettävä se? Mieleni ailahtelee puolelta toiselle, kun edes omat läheiset eivät tue... Olenko sittenkin väärässä, kun luulen että ihmisen ei tarvitse kaikkea sietää?
Kommentit (6)
miksi välität siitä mitä vanhempasi ja sisaruksesi ajattelevat tai sanovat? Sinun elämäsi, sinun liittosi, sinun valintasi. Älä nyt ainakaan sen takia jää paskaan liittoon että perheesi vastustaa eroa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä välitän, kun itselläni ei ole oikein ystäviä ja oma perheeni on melkeinpä ainoa, mitä minulla sitten lasten lisäksi on. Ja perhe hylkää, jos eroan..
Jos perhe hylkää sinut eron takia niin on kyllä niin huono perhe että paremmin pärjäät ilman heitä.
Ihan ensiksi haet ulkopuolista keskusteluapua itsellesi niin ehkä uskallat tehdä itse omat päätöksesi ilman että haet muilta hyväksyntää omalle elämällesi.
Olen neuvolassakin puhunut tästä. Sieltä sain myös ohjeen, että naisen täytyy sopeutua tietynlaiseen elämään, koska on pieniä lapsiakin. Ei siis voi ajatella "vain" itseä.
Ole nyt aikuinen. Kaverisuhteita tulee ja menee. Ihan samanlailla ukkoja.
Et sinä ole mieheen sitottu vaan olette solmineet suhteen, jos toista ei kunnioita niin ei silloin ole enää parisuhdetta vaan kaksi yhdessä asuvaa ihmistä.
Otat eron ja vanhempasi näkee että pärjäät hyvin ihan ilman sitä ukkoa. Jos ne näkisivät sen miten mies sinua kohtelee niin se voisi auttaa, nyt he näkevät sen mukavan miehen ja sinut puhumassa hänestä pahaa.
Minä nauhottaisin ukon juttuja: miten hän alistaa ja pelottelee ja esittäisin tuotoksen vanhemmilleni. Jos ei välitä niin se on heidän asia. Minusta oleellisinta on aina se että miten itse voi ja mitä opettaa lapsilleen. Tuleeko lapsestanne kuten isänsä? Tai jos lapsesi suhde aikanaan omaan kumppaniin on kuin sinulla lapsen isään niin miten lapsi toimisi?
Tämä on sinun elämä, kaikilla on sitten omansa.
Alue: Aihe vapaa
Oma tilanteeni samanlainen, sillä erotuksella että vanhemmat tukevat eropäätöstäni. Tosin en ole sitä vielä kertonut miehelle...