Kaveri kasvattaa lapsestaan narsistia

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 15:03"]Ap, vanhempi proJisoi, ei profiloi itseään lapseensa. Sivistyssanat kannattaa ymmärtää oikein, ennen kuin niitä käyttää...

[/quote]

No ymmärsit kuitenkin, joten mikä probleema. Jos mä annan itsestäni anonyymisti av-palstalla imbesillin kuvan (vai mikä se vähä-älystä kuvaava hieno sana onkaan) sivistyssanojen suhteen, niin kyllä mun itsetunto sen kestää.

Eiköhän koko suomi ole täynnä näitä äitejä, joiden kullannupuilla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Ja aina on se kaveri viallinen ja siitä tullaan valittamaan palstallle miten se sanoi sitä ja tätä ja söi sitä ja tätä ja ei kelvannut parsakaali eikä maa-artisokka vaikka "meidän poika" syö.

Ja miten päiväkodissa oli väärin laitettu lapanen ja lahje oli kengän päällä. Aina on vika muissa ja muilta on oikeus vaatia mutta itseltä ei mitään.

Meillä lapset harratavat paljon ja silti olen viimeinen vanhempi joka kehuu omiaan, kehut on tulleet ulkopuolisilta ja objektiivisesti kilpailemalla havaittu.

Koskaan ei ole päiväkodin tädistä tai opettajasta lähtenyt valitusta, tai kengän paulasta tai takin hihasta. Sitä mieltä olen että jos ei kelpaa niin kersat hoidetaan itse. 

Mitä lasten harrastuksia olen seurannut, niin kyllä ne urputtajat ja valittajat ihan muualla ovat kuin harrastuksissa, sen verran kovaa kritiikkiä niissä saa osakseen ja luulot lähtevät jos niitä jollain oli. 

Suomi on täynnä äitejä, jotka asiakseen valittavat muiden lapsista ja muiden kasvatuksesta.  Suurimman osan kannattaisi miettiä motiivejaan. Mikä on se syy? Eikö oma lapsi jaksa harrastaa vai eikö siihen ole varaa?

On varsin vaarallista luulla että narsisteja kasvatetaan vain laiminlyömällä (niin kuin moni kuvittelee). Narsisteja kasvaa yhtä lailla (tai jopa enemmän) curling-perheissä, joita tuntuu nykypäivänä olevan varsin paljon.  Ei jakseta/ehditä olla kasvattajia vaan silotellaan, hyvitellään ja paapotaan mieluummin.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 15:44"]

On varsin vaarallista luulla että narsisteja kasvatetaan vain laiminlyömällä (niin kuin moni kuvittelee). Narsisteja kasvaa yhtä lailla (tai jopa enemmän) curling-perheissä, joita tuntuu nykypäivänä olevan varsin paljon.  Ei jakseta/ehditä olla kasvattajia vaan silotellaan, hyvitellään ja paapotaan mieluummin.

[/quote]

Jep, rajoja ei ole vaan kaikki on sallittua meidän lapsille, mutta harrastuksissa rajat ovat selvät ja säännöt ja kuri kova. Joten sikäli aloitus vaikuttaa kateellisen sielun tekemältä.

"Vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa pettymyksiä lapsilleen". Oliko tämä nyt sitten Jari Sinkkosen vai jonkun muun tunnetun lastenpsykiatrin lausahdus, en muista. Lauseessa on kuitenkin vinha perä. Vaikka me vanhemmat tietysti kehumme ja kannustamme lapsiamme, heidän ei kuulu saada kaikkea eivätkä he (valitettavasti) ole parhaita kaikessa ;) ;)... Näin kasvaa sitten vähitellen terve itsetunto.

Narsissit kukki vasta keväällä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:19"]

Oikeasti narsistis ei kasvateta tukemalla eikä kehumalla, ei edes silloin kun kehuille ei ole katetta. Eikä narsistia kasvateta kurlaamallakaan. 

Oikeasti narsisteja kasvaa lyttäämällä ja lannitamalla ja epäluotettavalla vanhemmuudella. Kun lapsi ei voi ltiotaa vanhempiinsa, hän oppii ensin, ettei luota kehenkään muuhunkaan, edes itseensä. Sitten hän oppii myös, että koska kehenkään ei voi luottaa, kukaan ei ole myöskään rakkauden arvoinen.

[/quote]

Kyllä ns. pilalle hemmotteleminenkin on ihan oikea ilmiö, vaikka kyseistä sanaa käytetäänkin usein huonona huumorina väärin.

Yhdeksikölle komppi. Tyypilliseen tapaan mammat nyt jumittaa kinaamaan sivuseikasta eli siitä, minkä diagnoosin ap:n kaveri lapselleen aiheuttaa. Mitä väliä!?

Haittaa aiheuttaa kumminkin varmasti. Ja olennaisinta kait on miettiä, voiko tuohon ap jotenkin puuttua. Minusta ei voi, jos ei ammattikasvattajatkaan koulussa ole siihen kyenneet.

Mutta todennäköisesti tuttavasi äiteineen tulee vielä joskus pettymään, kun ei lapsesta tullutkaan narsistia... Lapsella on aikaa kasvaa vielä, harva meistä suoraan on kasvatuksemme tuotosta, teini-iässä moni tekee omia valintojaan elämänsä suhteen.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:29"]

Muistelen kyllä ainakin Jari Sinkkosen kirjasta lukeneeni narsistisuuteen liittyen vanhempien palvomasta tytöstä, joka sai aina tahtonsa lävitse eikä joutunut missään pettymään tai olemaan mistään itse vastuussa. Erilaisia narsisteja tuollaiset varmaan on kuin henkisesti pahoinpitelemällä muotoutuneet, kenties tyhmempiä koska on lähellä aina ollut aikuinen johon toimii raivokohtaus eikä paljon muuta tarvita? Kenties kärsivät enemmän kun loppuikänsä joutuvat törmäämään siihen tosiasiaan, ettei maailma toimikaan niin kuin he kuvittelevat?

[/quote]

Sinähän voit mennä soittoharrastuksii ja muihin ohjattuihin vaativiin harrastuksiin ja katsoa sitten miten narsisti sinusta tulee ja miten paljon lellimistä niissä tapahtuu?

[/quote]

Nimenomaan, ei niissä harrastuspiireissä taputeta lahjattomia päähän.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 15:09"]

Tunnen yhden ap:n kuvaamalla tavalla kasvatetun aikuisen ihmisen ja narsisti hän on. Kovin on vaikeaa, kun ei ole missään vaiheessa oppinut, että maailma ei mene hänen mielensä mukaan.

[/quote]

Jokainen ihminen näkee ihan käytännössä, ettei maailma mene aina oman mielen mukaan. Silti sitä voi yrittää. Ei kai siinä mitään vikaa ole?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 14:29"]

Muistelen kyllä ainakin Jari Sinkkosen kirjasta lukeneeni narsistisuuteen liittyen vanhempien palvomasta tytöstä, joka sai aina tahtonsa lävitse eikä joutunut missään pettymään tai olemaan mistään itse vastuussa. Erilaisia narsisteja tuollaiset varmaan on kuin henkisesti pahoinpitelemällä muotoutuneet, kenties tyhmempiä koska on lähellä aina ollut aikuinen johon toimii raivokohtaus eikä paljon muuta tarvita? Kenties kärsivät enemmän kun loppuikänsä joutuvat törmäämään siihen tosiasiaan, ettei maailma toimikaan niin kuin he kuvittelevat?

[/quote]

Sinähän voit mennä soittoharrastuksii ja muihin ohjattuihin vaativiin harrastuksiin ja katsoa sitten miten narsisti sinusta tulee ja miten paljon lellimistä niissä tapahtuu?

[/quote]

Nimenomaan, ei niissä harrastuspiireissä taputeta lahjattomia päähän.

[/quote]

Raha ratkaisee. Yksityisissä musiikkouluissa, tanssikouluissa yms. voidaan hyvinkin paljoa myös lahjattomia jottei rahavirta ehtyisi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 15:09"]

Tunnen yhden ap:n kuvaamalla tavalla kasvatetun aikuisen ihmisen ja narsisti hän on. Kovin on vaikeaa, kun ei ole missään vaiheessa oppinut, että maailma ei mene hänen mielensä mukaan.

[/quote]

Jokainen ihminen näkee ihan käytännössä, ettei maailma mene aina oman mielen mukaan. Silti sitä voi yrittää. Ei kai siinä mitään vikaa ole?

[/quote]

Niin voikin, ja niin he yrittävätkin. Todella oikeita ongelmatapauksia ovat nämä, joihin eivät palkinnotkaan enää lapsuuden jälkeen tehoa, vaan jotka elävät röökitauosta ja ateriasta toiseen. Heitä ei kaiketi voikaan pelkiksi narsisteiksi enää sanoa.

Ehkäpä varsin narsistisen ihmisen voi saada aikaiseksi myös liiallisella paapomisella, mutta tällaisella ihmisellä on todennäköisesti mahdollisuus vielä muuttua ja kasvaa henkisesti. Toisin on ihmisellä, joka sairastuu PERSOONALLISUUSHÄIRIÖÖN mielen kehittäessä vääristyneen todellisuuden, jossa elämän epätäydellisyydet sysätään voimakkailla defenssimekanismeilla piiloon ja pönkitetään sairaalloisella tavalla valheellista, täydellistä maailmankuvaa. 

Sellaisella ihmisellä ei ole yleensä mahdollisuutta toipua. Lapsena itsekkääksi kasvatettu kokee jo elämän asettamia vastaiskuja niin paljon nuoruudessaan, että hänellä on kaikki mahdollisuudet tulla vähemmän narsistiseksi aikuiseksi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 16:49"]Toisin on ihmisellä, joka sairastuu PERSOONALLISUUSHÄIRIÖÖN mielen kehittäessä vääristyneen todellisuuden, jossa elämän epätäydellisyydet sysätään voimakkailla defenssimekanismeilla piiloon ja pönkitetään sairaalloisella tavalla valheellista, täydellistä maailmankuvaa. 

[/quote]

Ja tämä siis tapahtuu siksi, että lapsi on kokenut voimakasta kaltoinkohtelua lapsena ja oppinut piiloutumaan pahaa maailmaa erilaisten suojautumiskeinojen taakse. 

Mitähän sille voisi tehdä. Kauhean vaikea mennä sanomaan toiselle äidille hänen kasvatusmetodeistaan. Harrastukset on ihan hyvästä, eikä tarvitse olla taiteija mennäkseen taidekurssille. Moni lapsi kyseenalaistaa vanhempansa opit teini-iässä. Tuskin asiassa on muuta tehtävää kuin yrittää sietää tilannetta. Yhteistilanteissa kannattaa laittaa yhteiset rajat, jotka koskevat myös tätä lasta.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 16:49"]

Ehkäpä varsin narsistisen ihmisen voi saada aikaiseksi myös liiallisella paapomisella, mutta tällaisella ihmisellä on todennäköisesti mahdollisuus vielä muuttua ja kasvaa henkisesti. Toisin on ihmisellä, joka sairastuu PERSOONALLISUUSHÄIRIÖÖN mielen kehittäessä vääristyneen todellisuuden, jossa elämän epätäydellisyydet sysätään voimakkailla defenssimekanismeilla piiloon ja pönkitetään sairaalloisella tavalla valheellista, täydellistä maailmankuvaa. 

Sellaisella ihmisellä ei ole yleensä mahdollisuutta toipua. Lapsena itsekkääksi kasvatettu kokee jo elämän asettamia vastaiskuja niin paljon nuoruudessaan, että hänellä on kaikki mahdollisuudet tulla vähemmän narsistiseksi aikuiseksi.

[/quote]

Tunne-elämän häiriö muotoutuu lapsuudessa. Aikuisena oppii elämään taitavammin, eli tulemaan toimeen omien puutteidensa kanssa. Kova alisuoriutuminen ja työttömänä oleminen eivät tarkalleen ottaen ole "vähemmän narsistiseksi tulemista", vaan pakollista sopeutumista.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa vahinko tapahtuu, sitä syvemmälle se osuu ja uppoaa. Kaikki rakentuu jonkin aiemman päälle.

Jokainen meistä on eri tasoisesti narsistinen. Ympäristötekijät vaikuttaa tähän jokaisella yksilöllisesti, mutta ollakseen narsisti, ihmisellä täytyy olla siihen synnynnäinen alttius, ja ympäristötekijät mahdollisesti laukaisevat sairauden. Narsistilla ei ole minkäänlaista sairaudentuntoa, eikä narsismista voi parantua "ymmärtämällä asioita". Narsistisesta käyttäytymisestä taas voi opetella pois oivallettuaan oman käytöksensä epäoikeidenmukaisuuden. Persoonallisuushäiriön kanssa syntynyt ei välttämättä tarvitse edes ympäristötekijöitä sairauden puhkeamiseen tai oireisto voi alkaa myös suotuisissa olosuhteissa. Persoonallisuushäiriöitä on monen eri asteisia ja ympäristötekijöitä erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 18:05"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 16:49"]

Ehkäpä varsin narsistisen ihmisen voi saada aikaiseksi myös liiallisella paapomisella, mutta tällaisella ihmisellä on todennäköisesti mahdollisuus vielä muuttua ja kasvaa henkisesti. Toisin on ihmisellä, joka sairastuu PERSOONALLISUUSHÄIRIÖÖN mielen kehittäessä vääristyneen todellisuuden, jossa elämän epätäydellisyydet sysätään voimakkailla defenssimekanismeilla piiloon ja pönkitetään sairaalloisella tavalla valheellista, täydellistä maailmankuvaa. 

Sellaisella ihmisellä ei ole yleensä mahdollisuutta toipua. Lapsena itsekkääksi kasvatettu kokee jo elämän asettamia vastaiskuja niin paljon nuoruudessaan, että hänellä on kaikki mahdollisuudet tulla vähemmän narsistiseksi aikuiseksi.

[/quote]

Tunne-elämän häiriö muotoutuu lapsuudessa. Aikuisena oppii elämään taitavammin, eli tulemaan toimeen omien puutteidensa kanssa. Kova alisuoriutuminen ja työttömänä oleminen eivät tarkalleen ottaen ole "vähemmän narsistiseksi tulemista", vaan pakollista sopeutumista.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa vahinko tapahtuu, sitä syvemmälle se osuu ja uppoaa. Kaikki rakentuu jonkin aiemman päälle.

[/quote]

Tietysti lähtökuoppiinsa sutimaan jäänyttä on sitten vuosien saatossa vaikea opettaa kunnolla ja kunnolliseksi. Asiat eivät vain yksinkertaisesti mene perille, koska vastustus on niin kovaa. Tällöin vanhemmalle on helppoa ja kevyttä antaa periksi, eli mukailla lasta aivan holtittoman paljon. Tätä ylenpalttista myötäilyä yleensä kutsutaan arkikielessä pilalle hemmottelemiseksi.

Persoonallisuushäiriössä kyse ei siis ole asennevammasta tai puutteellisesta tietotasosta, vaan tunne-elämän niin rajusta vinoutumasta, että sellaisella varustetun henkilön käytös näyttää kummalliselta hieman pökkelömmänkin silmään. Tätä nykyä paranoidiksi psykopatiaksi luokiteltava asia on 20-luvun syrjäkylällä voinut olla vain "tuiman isännän luonne". Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanotaan. Sanotaan toki myös, että kauas näkee paremmin kuin lähelle.

Ehkä se sun kaveris haluaa vaan kannustaa lastaan harrastamaan jotain mielekästä ja oppiihan se kokoajan siellä. Sä varmaan vähän yliammut hyvä jos lasta kannustetaan ja annetaan mahdollisuus harrastaa