Lue keskustelun säännöt.
Vuonna 1979 syntyneet, elämäntilanne?
27.12.2013 |
Kertokaa muut mun ikäiset, ja miksei siinä lähivuosinakin syntyneet. Täytän alkuvuodesta 35 vuotta ja huomaan olevani aika ahdistunut siitä, että tästä eteenpäin olen enemmän neli- kuin kolmikymppinen.. Oon jotenkin näihin saakka ajatellut olevani "nuori aikuinen". Minulla ei ole lapsia, enkä ole niitä varsinaisesti koskaan halunnutkaan. Asun avoliitossa ja käyn koulutustani vastaavassa työssä, mutta en ole edennyt urallani ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Kuitenkin kohtuullisesti. Kavereita on ihan liian vähän, vaikka nuorempana niitä riitti, eli olen onnistunut hukkaamaan kaverit johonkin vuosien varrella. Se harmittaa kovasti, ja toivonkin että onnistuisin vielä petraamaan sosiaalista elämääni tulevaisuudessa.
Kommentit (31)
1979 syntynyt, 10v avioliitossa, eronnut n.1.5v sitten miehen aloitteesta.
Kaksi kouluikäistä lasta, ei uutta kumppania vielä.
Työ josta pidän, omistusasunto pk-seudulla. Elämä löytänyt oman uomansa, toivon että löydän rinnalleni vielä mukavan kumppanin. Ystäviä on, harrastuksia on, olen ihan tyytyväinen elämääni erosta huolimatta, lapsilla säännölliset tapaamiset isänsä kanssa. Matkustelen, elän itsenäistä elämää. Jos jotain saisin nyt muuttaa, toivoisin että avioliittoni olisi kestänyt, mutta tämä ei ollut minun valintani, joten ei ole auttanut muu kuin tottua. Nyt kun on pahimmasta selvitty, elämä tuntuu jo ihan hyvältä, vaikka ei mennyt niin kuin olisin toivonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-78, mies.
Koskaanpa ei kouluaikana tiennyt mitä haluaa isona tehdä. Sitten sitä vain ajautui johonkin satunnaiseen kouluun ja ammatti aukesi.
Ammattikorkea jotenkuten luimuiltuna läpi ja sen ohella ja jälkeen 5v. palvelulalan hommia, mukavia sellaisia kuitenkin. Sitten "potkaisi onni" ja ensin määräaikaisuus virkaan ja nyt vakinaistuminen. Viisi vuotta tätä nyt takana. Semi-esimiestehtävä - ei alaisia, mutta ohjaan oman sektorini toimintaa ja toimin asiantuntijana. Uskon että teen tällä hetkellä parasta työtä mitä ikinä voin tulla tekemäänkään. Muutosten tuulet ulkoistuksen muodossa edessä, mutta toistaiseksi vielä avoimin mielin kohti niitäkin haastetta.
Vaimoon törmäsin inttiaikana ja naimisiinkin mentiin aika rivakalla tahdilla ja minä nuorena, emäntä jokusen vuoden itseäni vanhempi. Lapsukaisia alettiin juonia siinä kun viitisen vuotta oltiin elelty yhdessä. Nyt on 6 ja 2 vuotiaat vilpertit. Ei oikein olisi virtaa enää useampiin, hommia näidenkin kera ihan riittävästi :)
Emännällä alkoi seinät kaatua päälle lojua lasten kanssa kotona ja aloitellut nyt paluun työelämään lastenhoidon jäljiltä.
Kaikki vanhat harrastukset alkaa olla jääneet taakse. Elo pyörii työn ja kodin ympärillä. Parit vanhat kaverit vielä onneksi asustelee kaupungissa ja aina toisinaan pääsee vähän elämään aikuistenkin elämää. Uusia kavereita ja tuttavuuksia tullut sitten työn kautta. Muutoin tuntuu ihan tekemättömältä "saada kavereita" enää tällä iällä.
Vielä ei vanhalta tunnu, mutta aina välillä huomaa että onhan tässä tullut asioita nähtyä ja koettua. Opinut en kyllä ole mistään mitään :)
-Tsemppiä!
Emäntä??? Teillä on vissiin maatila...
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:19"]
Emäntä??? Teillä on vissiin maatila...
[/quote]
Enpä liity asiaan minäkään, mutta emäntähän on ihan positiivinen kutsumanimi :)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:19"]
Emäntä??? Teillä on vissiin maatila...
[/quote]
Enpä liity asiaan minäkään, mutta emäntähän on ihan positiivinen kutsumanimi :)
[/quote]
Päinvastoin! Kyseessä halventava nimitys, ellei kyse ole nimenomaan maatalon tai keittiön emännästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:19"]
Emäntä??? Teillä on vissiin maatila...
[/quote]
Enpä liity asiaan minäkään, mutta emäntähän on ihan positiivinen kutsumanimi :)
[/quote]
Päinvastoin! Kyseessä halventava nimitys, ellei kyse ole nimenomaan maatalon tai keittiön emännästä.
[/quote]
No, tästä ollaan nyt eri mieltä .
Minäkin olen emäntä ja mieheni isäntä, Oulunseudulla puhutaan näin, a EI ole halventavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-80, nainen.
Toiseen ammattiin valmistun kevään mittaan. Kuusi vuotta avoliitossa, yksi 3-vuotias lapsi. Haaveissa ainakin vielä yksi lapsi ja työpaikka uudelta alalta.
Asutaan vuokralla.
Olen onnellinen kaikista tärkeistä ja läheisistä ihmisistä elämässäni. Perhe ja suku ovat hyvin tärkeitä ja yhdessä vietetty aika. Ystäviä minulla on paljon. Oikeat ystävät ovat säilyneet vaikka välimatkat ovat pitkiäkin. :)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:41"]
Minäkin olen emäntä ja mieheni isäntä, Oulunseudulla puhutaan näin, a EI ole halventavaa.
[/quote]
Oulusta minäkin ja pidän halventavana nimittelynä tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emäntä on minun korvaani jopa suorastaan hellittelynimi, Oulusta minäkin. Riippuu niin siitä, että miten se sanotaan, ja missä yhteydessä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:35"]
Olen 1979 syntynyt nainen.
Olen avioliitossa ja minulla on neljä alle 8 vuotiasta lasta. Tässä asiassa sain melkein mitä halusin, sillä toivoin aina isoa perhettä. Kaikki lapseni ovat kylläkin tyttöjä ja haaveilin saavani molempia.
Minulla on mies jota rakastan kovasti. Meillä on ollut hyvä yhteiselämä, mutta viime vuosina ollaan menty metsään monessakin asiassa ja parisuhdettakin on koeteltu ja yhä koetellaan.
Asumme omakotitalossa. Jonka omistaa pankki.
Työrintamalla menee huonommin. Olen saanut tehdä mahtavia töitä matkanvarrella ja mikä hienointa, olen päässyt kokeilemaan vähän kaikenlaista. Mahtavia muistoja siis löytyy, mutta tulevaisuus näyttää aika synkälle. Minulla on monta ammattia, mutta se ainut niistä minkä alan töitä haluaisin tehdä tuntuu mahdottomalta. Halukkaita on paljon ja minä....en ole enää nuori. Joten saa nähdä mihin työhön joudun tyytymään tulevaisuudessa. Kun nyt jotain mielekästä edes löytyisi.
Muut asiat on niin periaatteessa kunnossa, paitsi tuo työpuoli. Olen myös haaveillut aloittavani jonkun liikuntaharrastuksen jossa pääsee kisaamaan, vielä näin aikuisiällä.
[/quote]
Ystävyys suhteissa en voi valittaa. Vaikka fb:ssä ystävämääräni on vähäisempi kuin monilla muilla (pidän sen alle kahdensadan) niin minulla tuntuu todellisia ystäviä olevan enemmän kuin monella. Ainakin minua on ihan avoimestikin kadehdittu ystävistäni. Minulla on muutama lapsuuden ystävä pysynyt mukana matkassa ja ollaan siis tunnettu heidän kanssaan lähes koko elämämme. Sitten olen nuorena saanut uusia läheisiä ystäviä lisää, jotka ovat yhä läheisiä kanssani. Osa lapsettomia ja osa perheellisiä. Ja sitten on näitä aikuisiän ystäviä, jotka eivät tietenkään koskaan niin läheisiksi tule, mutta heidän kanssa tulee vietettyä aika paljon aikaa kun elämäntlanteet ovat hyvin samanlaisia.