Lue keskustelun säännöt.
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
tuttuja esineitä kirjoitti:
Meillä oli kotona helkkarin rumia kuparitauluja seinät puolillaan. Ne aiheetkin olivat tyyliä; äijäporukka juopottelee jossain metikössä, taustalla näkyi viinapannu.
Minulla on vieläkin jossain vintillä laavalamppu. Oranssi.
Oikein rikkaiksi kun heittäydyttiin hankittiin sellainen stereolaite, josta sai päistä irti ne kaiuttimet. Se oli mustanpuhuvan kirjahyllyn kunkku.
Kotonani tuota kupukelloa sanottiin vuosikelloksi, mahtaako olla oikea nimi sille.
Mummon keittiön seinällä oli just sellainen kuparitaulu, missä äijäporukka on metsässä ja viinapannu taustalla. Muistan sen yhä, vaikka elettiin jotain vuotta 1983, kun katselin sitä mummon luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karmeimpia olivat ne jostain poronkarvasta ja käsittelemättömästä puusta väsätyt peikot, jotka ripustettiin seinälle. Myös aloituksessa mainittu pallo tai kuutio jossa oli sisällä jotain muovikukkia tms. oli kitschin multihuipentuma.
Valkoinen posliininen joutsen, jonka selässä oli aukko ja siihen tökättynä pinkkejä tekoruusuja. Asiaan kuului, että ne ruusut oli jo haalistuneita.
Muistan kun heillä kävin aikanaan usein kylässä, niin aina juotiin kahvia vanhoista halpiskupeista ja pöydällä oli aina se sama haalistunut liinanriekale. Keittiön maton virkaa toimitti sellainen haalistunut vanha räsymaton palanen.
Ja sitten kun niitä kaappeja ja komeroita ja varastoja tyhjennettiin, niin voi miten paljon siellä oli kunnollista, kaunista ja uuden näköistä tavaraa. Hienoja Arabian kuppisarjoja ja muita astiastoja oli, ja ihania pöytäliinoja ja kauniita mattoja, myös kaikkea ilmeisesti lahjaksi saatuja tavaroita, jotka oli siellä paketeissaan. Ystäväni löysi sieltä itse joskus heille lahjaksi ostamansa kauniit valkoiset, ylellisen näköiset kylpypyyhkeet. Ne oli pakkauksissaan kaapissa.
Kaikki käytössä ja esillä oleva tavara oli huonokuntoista vanhaa halpistavaraa.
Tuo valkoinen posliinijoutsen oli minusta jo lapsena ihan kamala, mutta se oli heillä eteisen pöydällä niin kauan kuin saatoin muistaa.
Ja ne seinällä aina olleet markkinoilta ostetut painokuvataulut, jotka esitti itkevää lasta, tyttö ja poika, oli minusta hirveät ja hirveän surulliset myös. Tuli ihan paha mieli kun niitä katsoi ja sitten jotkut laittoi ne seinälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Ei jumankavite, REPESIN! XD
Tämä on tähänastisin voittaja!
Mä niin ihastuin tähän. Tässä linkki,
https://www.ekoaarrekauppa.fi/product/2177/pentik-kaamoskivi-kynttelikk…
Näyttää ihan sellaiselle rupisammakolle, jolla on reikiä selässä josta munat kuoriutuu. En muista nimeä mutta aika hurjan näköinen on, tuo muistuttaa sitä.
Ai herramunvereni miten syntisen ruma kapine. Tai tuon edessä pitäisi varmaan lausua ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn. Iä! :O
Toi on just sen näköinen kapistus, joka tuo ostajalleen karmean kirouksen.
Tosta edellisestä kirjoituksestani näköjään katosi johonkin asiaan johtava alkulause, siis että olin ystäväni kanssa tyhjentämässä hänen edesmenneitten vanhempiensa taloa, niin talo oli täynnä näitä 60- ja 70- ja 80 -lukujen sisustustavaroita ymv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa oli viili- ja jugurttipurkkien peltisistä kansista tehty "oviverhoja", eli langalla ripustettu jonoksi.
Semmoisen kun aikansa kuluksi askartelisi ja ripustaisi paikoilleen, niin kohta kissa sen leikkiessään tuhoaisi, joten työ ja vaiva menisi tuulenhuuhtomiin.
Yli 12 vuotta sitten ostin Honkkarista muovisen oviverhon, jossa oli mustia, ruskeita ja valkoisia muovinpaloja. Sellaisia suorakaiteenmuotoisia, kulmistaan pyöreitä levyjä, joiden keskellä pitkulaiset reiät. Kissa niistä innostui, joten se juoksenteli edestakaisin eteisen ja olkkarin väliä ja hyppi niihin oviverhon muovisiin juttuihin kiinni. Niitä ketjuja oli sitten poikki ja muovinpaloja lojui lattioilla. ☺
Nämä oviverhot oli tosiaan yhteen aikaan hurjan suosittuja. En oikein tajua ideaa, ellei niillä sitten ollut tarkoitus pitää kärpäset ja hyttyset loitolla. Auttoiko siihen, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saimme 70-luvun alkupuolella lahjaksi ylikoristeellisen kristallimaljaa jäljittelevän kestolasikulhon, joka oli väriltään kirkuvan kellanvihreä.
Se oli mauttomuuden huippu ja se jäikin vuosikausiksi keittiökaapin perälle käyttämättömänä.
Mä voisin kuvitella, että tekisin siihen kesäisen salaatin tai boolin, vois menetellä oikein hyvin sellaisena.
Vierailija kirjoitti:
AIV -pullo. Kaivoin toissa kesänä esiin varastosta. Osmankäämit puuttuu.
Mä myin yhtenä kesänä tollasen vihreän AIV-pullon rompetorilla, sain siitä 20 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tauluja, joissa se kuvaosa kupertui niin, että sen maisemakuvan ja lasin väliin jäi tila, jossa oli esim. sammalta. Eräs meidän perhetuttava valmisti niitä ja ehkä siitä johtuen meillä niitä piisasi.
Kirjahyllyyn ei luultavasti muuten ollut riittänyt sitä krääsää, niin vanhemmat olivat panneet sinne lintuaiheiset suola- ja pippurisirottimet.
Jouluaikaan meillä oli täälläkin mainitut muovitulppaanit, joihin tuli valo. Niistä onneksi luovuttiin, kun äiti oli lukenut uutisen, että joku oli polttanut niillä talonsa.
Mutta muuten muovikukat olivat meidän perheessä ainakin niin kovassa huudossa, että kun isä joutui sairaalaan, vei äiti hänelle muovikukan. Hoitajakin oli kuulemma luullut sitä oikeaksi ja ihmetellyt (niin varmaan!) ja äiti oli ylpeä.
Muistan omistaneeni sellaisen "maan korvessa" enkelitaulun, jossa oli juuri lasipäällinen ja sisällä sammalta.
Ukolla on vieläkin sellainen, näin taulun muutossa ja kuivat sammalet vain liikkuivat lasin takana. Ei passaa hävittää!
Vierailija kirjoitti:
Joissakin omakotitaloissa oli pihalla vene, jossa multaa ja siihen istutettuja kukkia. Pidin aina mauttomuuden huipentumana.
Näitä näkyy kyllä. Minusta pahin oli vastaavaan tarkoitukseen siirretty vanha vessanpytty.
En ymmärrä edes sitä, että johonkin vanhaan saappaaseen tehdään kukkakoristus. Myös nämä vanhat pyöränromut, joiden tarakalla ja kahvoissa on kukkakoriasetelmia. Tai traktorinpyörä kukkapenkkinä. Jotkut tykkää, minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen aikaan 1980-luvulla tehtiin itse taikataikinasta sellaisia tyttöreliefejä, varmaan muitakin. Raa'an sämpylätaikinan värinen lakattu taikinatyttö ripustettiin seinälle. Muistan, kun ihailin tytön lettejä. Meillä ei askarreltu ikinä mitään.
Poronsarvet on meillä edelleen,nyt tyttärelläni eikä luovu varmaan koskaan.
Muistuttaa isästään,lapin miehestä.Kävimme lomilla aina tunturien maassa.
Nyt hän on jo "tuon ilmaisissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Innoittajana selvästi toiminut Alien 2 -elokuva, missä oli niitä alienin munia.
Bonuksena saattoi polttaa residenssissä. Tuikkuja ei saa laittaa noin lähekkäin, allaspalo, leimahdus ja yleistä lystiä tiedossa helposti.
Oli myös sellaisia lasisia tulivuoren mallisia tuikkualustoja, joihin meni jotain 10 tuikkua. Niissä sama ongelma. En tiedä, oliko ne nyt varsinaisesti rumia, mutta hirveän epäkäytännöllisiä kun oli tarjottimen kokoinen lasimöhkäle jossain. Niin moni tuikku sitäpaitsi tuottaa niin paljon lämpöäkin, ettei kukaan viitsi polttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa jotenkin silmiin pisti aina Mannerheimi taulu olohuoneessa. Tuntui aina, että vahtii kaikkia ja kaikkea. Omalla tavallaan pelottava jopa...
Erään huhun, salaliittoteorian mukaan tiedemiehet ovat kehittäneet vuosikymmeniä sitten nanotekniikan, joka on upotettu Mannerheim-taulujen kuvan sisään. Tekniikka toimii siten, että se seuraa, eli katselee ja kuuntelee tilaa, jonka seinälle taulu on ripustettu. Vuosia sitten niiden taulujen tekniikka kytki itsensä internettiin, joka valvoo kaikkea.
Juuri tästä syystä olet tuntenut taulun vahtivan ja olet kokenut sen pelottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala. Muistan näitä kammotuksia.
- puhelinpöytä ja liina. Meillä oli hieno samettinen, jossa kullitettu virkkuureuna. Vihreä puhelin.
- kirjahyllyssä matkamuistonukkeja ja tietosanakirjan 12 osaa.
- kaislatapetti, korkkimatto ja puuvillakankaasta ommeltu seinätasku keittiössä.
Iso muutos tapahtui 80-luvun alussa. Tummat huonekalut vaihtuivat koivun värisiksi. Tuli kotikuntosali, takkahuone, lattialämmitys ja pastellit kylpyhuoneet. Musta ja harmaa sisustusväri.
- sisustusviuhkat, sulat ja höyhenet sekä posliiniesineet.
- korituolit ja lasipöydät
- muhkeat tikkipäiväpeitot
Ai että, kun mä muistan yhä, kuinka vielä 1990-luvullakin on myyty tietosanakirjasarjoja. Maksoivatkin mansikoita ja ihmiset ostivat, kun eivät mistään arvanneet, että millaiseksi nettimaailmaksi kaikki kohtapuolin menee. Ihan turhaa maksamista ollu nekin.
Nykyään kukaan ei osta mitään tietokirjoja, että roviolle joutaa kaikki, mitä on jossain varastoissa. Vanhettunutta tietoa suurin osa.
Se on vähän kyseenalainen asia, että onko se tieto "vanhentunutta" sillä tavoin, että se olisi väärää tietoa.
Meillä on äidillä vieläkin jo 40-luvulla painettu Otavan Pieni Tietosanakirja -sarja. Äiti käyttää sitä vieläkin täyttäessään ristisanatehtäviä ja se on yllättävän toimiva. Samoin aikoinaan se oli tärkeä isälle, joka oli oikein intohimoinen sanaristikoitten täyttäjä. Muistan, kuinka siitä haettiin muutenkin tietoja milloin mistäkin asiasta. Kun äitikin (nyt jo 98-vuotias) kuolee, haluan sen kirjasarjan itselleni. Olen sen verran itsekin sitä käyttänyt, että en ole siitä koskaan mitään väärää tietoa saanut, kyllä ne kaikki asiat siinä paikkansa pitää, mutta tietysti myöhempien vuosikymmenten tuomat asiathan siitä puuttuu.
Meillähän kävi aikoinaan (niin kuin muillakin ihmisillä silloin) 60- ja 70 -luvuilla niitä kirjakauppiaita, jotka piti myyntivalttinaan sitä, että koululaiset ja varsinkin lukiolaiset tarvitsevat tällaisia tietosanakirjoja. Näytettiin silloin sitä meidän vanhaa tietosanakirjasarjaa, ja ne sanoi, että ihan vanhaa tietoa niissä. No kun niillä oli niitä näytekappaleita, niin katsottiin piruuttaan, mitä jostakin vanhasta historian tapahtumasta niissä kummassakin kerrottiin. Kävi ilmi, että siinä meidän vanhassa sarjassa ko. asia oli paljon perusteellisemmin ja paremmin selitetty. Ja kaikki täysin oikein, mikään asia ei ollut väärin. Ja muuttumaton se tieto on edelleenkin.
Kamala myöntää, mutta minusta, -79 syntyneestä, kaikki tässä listatut jutut olivat lapsena hirveän hienoja.
Rukinlavat seinällä -check.
Matkamuistonuket, erityisesti flamencotanssijat -check. Siskollani oli ja olin kuolla kateudesta.
Matkamuistoviuhkat -check.
Jättimäiset koristeviuhkat seinällä -check.
Valkoiset posliinijoutsenset, joilla selässä reikä -check.
Arabian vuosilautaset -check. (Oliko ne arabiaa, missä on rumia kalevalaisia hahmoja?)
Sellaiset seinälautaset, joissa oli jotain saamelaisia tms. -check.
Seinälautaset ylipäänsä -check.
Seinällä oleva posliininen "kirja", jossa levolle laske luojani -check.
Meillä ei kotona ollut ikinä mitään koristeita (luulin, että ollaan niin köyhiä), joten jos jossain oli, kaikki oli mielestäni tosi hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne tietosanakirjat ja muut kirjasarjat olivat ennen kaikkea koriste-esineitä monen kodissa. Pitihän sitä upeaan isoon kirjahyllyyn täytettä saada.
Kyllä! Naapurit oli saaneet sen hienon tietosanakirjasarjan kaupanpäällisiksi, kun ostivat kokonaisen olohuoneen kaluston, sohvapöytä, lipasto ja komea tumma kirjahylly kaikkine heloineen ja viinikaappeineen. Tietokirjasarja oli houkuttimena tietysti. Sitä ei varmaan ikinä avattu, mutta oli niin kadehdittavan hieno! Olin lapsi ja kamalan kateellinen, kun meillä oli niin nukkavierua, ei edes hienoa kirjahyllyä, mihin olisi laitettu sen kirjasarjan lisäksi lasivaaseja ja matkamuistoja.
Yksi ystäväperhe liittyi kirjakerhoonkin vain sen takia, että saivat kerättyä hienon yhtenäisen näköisen kirjasarjan siihen hyllyynsä. Kukaan perheenjäsenistä ei ollut lukuihmisiä. Tämän muistin sitten myöhemmin elävästi, kun pidin yhtä laitoskirjastoa, ja sinne oli lahjoitettu juuri tämä sama kirjasarja, sekin täysin uuden ja koskemattoman näköinen. Varmaan kuolinpesästä tai joku muuten kyllästynyt.
Mutta toisaalta, nyt me nauretaan näille, mutta miten lie nykyisten nuorten pariskuntien kodit sitten naurattavat heidän jälkeläisiään joskus. Voi olla, että jotkut sisustustikkaat ja lasipurkit korkkeineen ja käpyineen ja kaikenlaiset heinätuppaat ja täysmustat ja täysvalkoiset kodit ym. kirvoittaa heiltä röhönaurun sitten aikanaan.
Minulle kelpaisi tollanen flamencotanssija-matkamuistonukke oikein hyvin, jos se olisi sellainen, kuin ennen oli. Ennen ne oli tehty hyvin ja erilaisesta materiaalistakin. Naapurin mummolla oli tällainen, sillä oli oikein monikerroksinen hame ohutta vaahtomuovia ja jotain kimaltavaa sinä ja se oli taidokkaasti maalattu ja muistelisin sillä olleen ihan aidon näköiset hiuksetkin. Ja senkin muistan, että se oli aika painava, joten jotain kunnon materiaaliakin se oli.
En vain voi mitenkään uskoa, että se mummo olisi ikinä käynyt missään ulkomailla, ei takuulla, eli mistä sille se nukke oli ilmestynyt, eipä tullut koskaan kysytyksi. Sillä oli kyllä muitakin kauniita koriste-esineitä. Hyvin köyhä mummo se oli muuten, elätti itseään siivoushommilla ja oli huonojalkainen, vähän säälittäväkin kun nyt ajattelee. Ehkä noita matkamuistotyylisiä nukkeja myytiin jossain torilla tai jossain. Evakkomummo se oli ja kuoli 60-luvulla. Niin, mihinkähän sen tavaratkin joutui, kun ei sillä ollut sukulaisiakaan, kai ne kunta raijasi kaatopaikalle.
Nyt kaikki matkamuistotkin on halpaa muovia ja heikosti ja halvalla tehtyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saimme 70-luvun alkupuolella lahjaksi ylikoristeellisen kristallimaljaa jäljittelevän kestolasikulhon, joka oli väriltään kirkuvan kellanvihreä.
Se oli mauttomuuden huippu ja se jäikin vuosikausiksi keittiökaapin perälle käyttämättömänä.Mä voisin kuvitella, että tekisin siihen kesäisen salaatin tai boolin, vois menetellä oikein hyvin sellaisena.
Heh! Kulho oli niin matala, että siihen ei boolia olisi voinut laittaa. Sellainen oudon kokoinen, josta ei tiennyt mihin käyttöön se oikein oli ajateltu. :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin omakotitaloissa oli pihalla vene, jossa multaa ja siihen istutettuja kukkia. Pidin aina mauttomuuden huipentumana.
Näitä näkyy kyllä. Minusta pahin oli vastaavaan tarkoitukseen siirretty vanha vessanpytty.
En ymmärrä edes sitä, että johonkin vanhaan saappaaseen tehdään kukkakoristus. Myös nämä vanhat pyöränromut, joiden tarakalla ja kahvoissa on kukkakoriasetelmia. Tai traktorinpyörä kukkapenkkinä. Jotkut tykkää, minä en.
Usein ne traktorin- tai autonrenkaat olivat jo niin kuluneita pinnaltaan, että olivat vain rumentamassa pihaa. Kuka sitä uusia renkaita kukkapenkiksi laittaisikaan. Ei ne uusinakaan olisi olleet kukkapenkkinä kaunein ratkaisu. Mautonta tosiaan.
Semmoisen kun aikansa kuluksi askartelisi ja ripustaisi paikoilleen, niin kohta kissa sen leikkiessään tuhoaisi, joten työ ja vaiva menisi tuulenhuuhtomiin.
Yli 12 vuotta sitten ostin Honkkarista muovisen oviverhon, jossa oli mustia, ruskeita ja valkoisia muovinpaloja. Sellaisia suorakaiteenmuotoisia, kulmistaan pyöreitä levyjä, joiden keskellä pitkulaiset reiät. Kissa niistä innostui, joten se juoksenteli edestakaisin eteisen ja olkkarin väliä ja hyppi niihin oviverhon muovisiin juttuihin kiinni. Niitä ketjuja oli sitten poikki ja muovinpaloja lojui lattioilla. ☺