Lue keskustelun säännöt.
Siis olenko ainoa, joka nauttii lapsiperhearjesta??
27.12.2013 |
Tuosta "DINK" alotuksesta tuli mieleen. Kannatan ehdottomasti, että jokainen tekee lapsen hankinta-asiassa aivan kuten parhaaksi näkee.Olen iloinen, että kokevat elämänsä onnelliseksi. Silti minun on sanottava, että en kadehdi esim. tätä kolmikymppistä pariskuntaa. En hetkeäkään.
Täällä av:lla saa kuvan, että lapsiperhe-elämä automaattisesti on rasite. No minä perheineni olen se urbaanilegenda, jolla ainakaan ei ole näin.
Meillä on tämä monien halveksima ydinperhe. Kaksi aikuista, kaksi pientä lasta. 4v ja 1v. Rakastan lapsiani ja miestäni. Nautin elämästäni. Elämässäni on päivittäin tähtihetkiä, jotka merkitsevät minulle paljon. Ja vain minulle. En kuulu esim facebookiin tm someen jossa jakelisin valokuvia ikäänkuin todisteeksi valokuvia tästä. Tässä sitä hehkutusta nyt kuitenkin tulee. Muutama hetki lukemattomien joukossa:
- Olimme katsomassa esikoiseni kanssa raketteja joulunavajaisten kunniaksi. Lähtö oli varsinainen hulabaloo, mutta se unohtui paikan päällä, kun katselimme yhdessä komeaa esitystä poski poskea vasten. Hengitys höyrysi molemmilla, tähdet tuikkivat, raketit kumahtelivat. Tuntui ihanalle. Moiseen emotionaaliseen kokemukseen jää koukkuun.
- Miehen kanssa istuimme olohuoneen lattialla herkkujen kanssa. Teemme näin usein lasten mentyä nukkumaan vaaliaksemme kahden keskistä aikaa. Mies sanoi: "Kulta, rakastan niin sinua ja lapsiamme. Olen niin onnellinen."
- Istuin pienimpämme kanssa sohvalla, isompi leikki lattialla. Muuta ei tarvittu.
- Menimme junalla koko perhe lappiin. Istuimme ahtaassa hytissä. Esikoinen innoissaan notkuu ikkunassa (lapsen ilo tarttuu) ja kuopus tutkii lelua sylissä. Miehen kanssa ollaan kylki kyljessä ja rupatellaan niitä näitä.
Tässä se juttu itseni kohdalla on se, että siihen voimakkaaseen rakkauden tunteeseen jää koukkuun. Onneni on, että mieheni on samanlainen, eikä säästele rakkautta sanoissa tai teoissa.
Elämässäni on paljon muutakin, kuin lapset. Tietenkin. Kuitenkin se onni mitä olen lapsiperhe-elämän myötä saanut on aivan korvaamatonta.
Jos joku kokee yhtä suurta onnea, kuin minä, niin sehän on suurenmoista. Oli lapsia taikka ei. Älkää kumminkaan hyvät velat kuvitelko, että ainakaan kaikki teitä kadehtisivat.
Kommentit (24)
Minä nautin! Ihanasta tyttärestämme ja miehestäni <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin nautin noista hetkistä mitä ap kuvaili. Niiden takia kai sitä jaksaa. Mutta en nauti jatkuvasta kotityörumbasta, liian vähästä omasta ajasta, lasten takia harrastetusta hiljaa pimeässä peiton alla seksistä, sotkusta, kiireestä, melusta... Ei lapsiperhe-elämä mitään idylliä ole, mutta sitä mukaan kai ne muistot melkein kultaantuu kun vuosi aina vaihtuu. Jälkeen päin varmaan muistelee kaikkea että olipa ihanaa. Toivottavasti ei kuitenkaan niin että vauvakuume enää iskisi.
Ihmettelen tätä valitusta kotityörumbasta. Ettekö joutuneet siivoamaan, tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä ennen lapsia? Ei myöskään ole pakko tehdä lapsia niin lyhyellä välillä, että koti on täynnä kahden taaperoikäisen kura- ja paskapyykkiä ja huutoa. Kun minun siskoni syntyi, olin reippaasti päälle viisi, melkein kuusi. Osasin hoitaa vessa-asiasi, varoa jo hieman vaatteiden sotkemista, söin omat ateriani, jaksoin piirrellä, lueskella ja leikkiä itsekseni ja omassa huoneessani kaverin kanssa, en jatkuvasti huutanut ja mankunut jaloissa.
Ellei lapsi ole aivan käsittämätön megalahjakkuus, minkä vuoksi harrastuksista luopuminen olisi väärin koko mailmankaikkeutta kohtaan, on vanhemman oikeus ja tehtävä pohtia, millaisia harrastuksia koko perhe jaksaa. Onko pakko kuskata urheilemaan kaupungin laidalle tai toiseen kuntaan? Löytyisikö lähempää jotain? Onko pakko muuttaa lapsiperheidyllin perässä skutsiin, jossa ei ole palveluja ja harrastuksia, ja aikaa menee autoralliin.
Arkensa hankaluuteen tai mukavuuteen voi vaikuttaa aikas paljon:
a.) hippusella asennetta
b.) omilla valinnoillaan
Numero 20 tässä vielä. Esim. nyt on aika ihana hetki. Minä teen vähän koneella hommia, mies teki kotitöitä ja meni omalle koneelleen tekemään jotain. Lapsi on syötetty, ihmettelee tuossa vieressämme omaa vaippapakettiaan, kuin se olisi maailman ihmeellisin asia. Koiramme heiluttaa häntää vieressään, tökkää lasta välillä kuonollaan. Olemme yhdessä, kaikilla on jotain omaa, silti yhteinen todellisuus. On levollista ja tyyntä.