Kosinta-tarinanne?

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 14:39"]

Eli täällä ei siis ole tämän enempää ihmisiä kihloissa/naimisissa? Onko kaikki pakkoavioliiton kautta yhdessä miestensä kanssa etteivät voi kertoa tarinaansa?

AP

[/quote]

Älä jaksa kitistä. Tuollaisen jälkeen ei ainakaan tee mieli jakaa tarinaa.

[/quote]

No hui, olis varmaan joo ollut ihan sairaan ainutlaatuinen. Mitenköhän mun nyt käy ku en teidän WT-kosintatarinaa koskaan saa tietää!

AP

[/quote]

Mitenköhän sun mies uskaltaa kosia sua, että menee varmasti oikein vai oletko tehnyt ohjeet? :D

[/quote]

Niin, taitaa olla eron paikka, jos miehen kosaisu onkin jotenkin NOLO tai vielä pahempaa, WT... Tai ehkä ap:n kannattaa suunnitella itse tarina jonka kertoo kaikille kysyjille, sehän on aika sivuseikka, mitä todellisuudessa tapahtui. Toivottavasti joku kertoo tänne jonkun hyvän, mitä ap voi sitten kertoa omanaan.

Millaista on muuten wt-kosiminen? 

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 15:43"]Käskin miehen ajaa kauppakeskukseen. Kultaliikkeen edessä sanoin, että se on nyt tai ei koskaan. Mies onneksi nauroi ja mentiin liikkeeseen sisälle.

[/quote]

Hyvä sinä ! Tosi tyttö ei vikise vaan vie.

Itse kosin karkauspäivänä. Ravintolaan olin pyytänyt pöytää kosimistarkoituksessa ja saatiin rauhallinen paikka ja kun mies sanoi joo, talo tarjosi jälkiruuat.

Ihan arkisesti kesken tv:n katselun mies kosi sanoilla: " Menisitkö mun kanssa naimisiin?". Vastasin myöntävästi. Oltiin oltu yhdessä 11 vuotta ja meillä oli jo sormukset hommattuna. Oltiin siis oikeastaan jo kihloissa ennen tuota "virallista" kosintaa. Teinikihlat siis kyseessä. Häitä vietettiin 8 kuukauden päästä ja nyt on oltu 4,5 vuotta naimisissa.

Mies kosi polvistuen eteeni, kun oltiin illalla kahdestaan kauniissa puistossa. Oli jo hankkinut sormuksen, valkokultaisen jossa on pieniä timantteja. Yhdessä 3 v. joista 1,5 v. naimisissa. :)

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 14:12"]

Milloin, missä, miten, millainen sormus, vieläkö olette yhdessä ja kuinka kauan olette olleet yhdessä? :)

T. Romantikko, joka odottaa kosintaa :)) <3

[/quote]

Istuimme kerran kahvipöydässä ja aloimme siinä miettiä, onko taloudellisesti järkevämpää olla naimisissa, vai avoliitossa. Päädyimme siihen, että saamme asuntolainan helpommin ja tulevaa lasta ei tarvitse käydä tunnustamassa ja muutenkin paperihommat on helpompia avioliitossa.

Sormus kai maksoi 300 markkaa silloista rahaa ja meidät on vihitty v. -91

En olisi ikinä suostunut tekemään noin isoa ratkaisua elämässäni jollain yllätyskosinnalla. Kyllä olen ollut aina tarkkaan asioita harkitseva ja suunnitteva ja siksi yleensä isot ratkaisut ovatkin olleet onnistuneita.

Joku tuossa kyseli, millainen on wt-kosiminen. Mulla tulee heti mieleen, että ainakin se, jos mies polvistuu kosiessaan. Mitä v...miksi aikuisen miehen pitää polvistua kuin joku 1700-luvun palvelija?

Minä kosin kun 2000-luvun alun hääbuumi iski. Halusin päivän prinsessana. Naimisiin meno oli vähemmän tärkeää. Mies suostui helposti, mikä oikeastaan vähän yllätti. Olin silloin 40v ja mies 34 v, yhdessä oltiin oltu 12v. Kyllä mua rankaistiinkin lapsellisuudestani, koska isäni kuoli ennen häitä (ehti tosin kuulla suunnitelmistamme) ja muutenkaan häät ei olleet "täydelliset". Vieläkin harmittaa ettei kaikki ollut "täydellistä". Oisko ollut liikaa kerran elämässä?

Emme menneet "julkisiin" kihloihin, vaihdoimme yhdet sormukset alttarilla.

Olin silloin sitäpaitsi aina ajatellut etten voi mennä naimisiin koska olen niin lihava (174 / 70), ois pitänyt päästä 65 kiloon. No, en koskaan päässyt, ja nyt olen ainakin 82 kg. Naimisissa siis 9 v, ja loppuiän, jos se minusta riippuu.

Ja että kaikki prosoituisivat oikein kunnolla, niin olen sitä mieltä että jotkut 100-150 kilon morsiamet on noloja ja säälittäviä.

Oltiin muutettu yhteen toukokuussa ja marraskuussa yhtenä iltana kun oltiin nukkumaan menossa niin mies pyöri levottomana siinä vieressä ja sai lopulta sanottua ”tota... menisitsä mun kanssa naimisiin ” vastasin myöntävästi. Sit kaivettiin kalenterit esiin ja päätettiin hääpäivä 4 kuukauden päähän. Mies kävi sitten hakemassa kihlasormukset muutaman päivän päästä, sileä kultainen rengas. Kohta tulee 17 vuotta avioliittoa täyteen.

Mun miehellä oli tapana kosia hiprakassa. Vastasin yleensä "joojoo", "joko taas" "kattellaan" tms. enkäs ajatellut asiaa sen kummemmin, soseessa kun ihmisillä on tapana puhua läpiä päähänsä. Vähitellen tapa jäi pois, samoin ne hiprakatkin. Kului muutama vuosi, kunnes lämpenin itse ajatukselle yhden sellaisen vuoden myötä, kun jompikumpi oi vähän väliä sairaalassa. Keskusteltiin asiasta, ja mies sanoi suostuvansa, jos polvistun.

Polvistuin sitten, kesäisellä Tammelantorilla, ja iskin polveni pulunpaskaan. Naimisiin mentiin siitä puolentoista vuoden päästä. Nyt on takana 8 vuotta, ensimmäisestä kosinnasta on varmaan 12? 13?

Lepäsin pikkukrapulassa sohvalla.Mies tuli suutelemaan hereille ja kysyi "tuletko vaimokseni"..oltiin siinä vaiheessa 10v tunnettu, ja piti nipistää että tiesin olevani hereillä :)

Välimeren rannalla, täydenkuun alla. Aiemmasta liitosta vaikeasti eronnut miesystäväni kysyy "haluaisitko mennä naimisiin". En ymmärrä kosinnaksi, vastaan "ei mun ole mikään pakko". 

Naimisiin kuitenkin päädyttiin 8 vuotta sitten ja onnellisesti edelleen ollaan.