Jos huomaat suututtaneesi jonku ihmisen, miten toimit?

Jos joku suuttuu jostain tekemästäni tai sanomastani, väitän vain pitäväni häntä tasapainottomana. Jos tämä ei auta, vaan henkilö on yhä suuttunut, kyyristelen pitkin nurkkia lopun elämääni ettei minun tarvitsisi kohdata tätä ihmistä ja asiaa. Tämä on minulle helpompaa kuin asian hoitaminen älykkäästi, koska minulla ei ole itsekunnioitusta eikä mitään pyrkimystä hyvään ja oikeaan. Olen tosi onneton ja häpeän itseäni koko ajan, mutta ei se mitään koska tämä on koko elämäni vallinnut tuttu ja turvallinen olotila.

No, epäselvissä tapauksissa mietin sitä että onko vastapuolen suuttumus oikeutettua. Olen siis liian kiltti ihminen ja pääsemässä kynnysmaton roolista pois joten olen joustanut monta kertaa väärin motiivein vaikka olisin itse ollut oikeassa, koska pelkään epäsopua. Mua on manipuloitu nimen omaan vihalla, mykkäkoululla ja suuttumuksella joten jos havaitsen toisen suuttumuksessa vallankäyttöä, en välttämättä pyydä anteeksi ollenkaan ja muutoinkin vaan tasan sitä mikä oli minun vika.

Mutta jos virhe oli selkeästi minun, pyydän anteeksi heti tai otan asian esille suoraan mahdollisimman äkkiä kun olemme paikassa missä ei ole kaikki muut ja koitan hyvittääkin virheeni jollain lailla. Koitan olla puolustelematta tekoani vaikka mieli tekisi koska se saattaa kumota koko anteeksipyynnön.

En tee mitään. Välttelen henkilöä päivän tai pari. Kyllä se joskus leppyy ja unohtaa. Jos ei lepy niin ei voi mitään.

Jos vika on minun, pyydän anteeksi. Tällä hetkellä ystäväni(entinen taitaa olla nykään) on suuttunut minulle asiasta josta MINUN kuuluisi olla vihainen. Tilanne on absurdi, hän kiukuttelee vaikka minulla olisi syy olla hänelle hyvin vihainen. 

Tähän en aio reagoida mitenkään, annan olla suuttuneena ihan rauhassa. Minä en anteeksi pyytele koska vikakaan ei ole minun.

Ken syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.

Riippuu ihan asiasta. Jos koen että olen suututtanut hänet toimimalla väärin, pyydän anteeksi. Jos taas joku suuttuu mielestäni ilman oikeaa syytä, annan hänen ihan rauhassa olla suuttunut vaan, kunnes itsestään lauhtuu. MInä pidän huolen siitä, että toimin oikein tai jos en toimi, pyydän anteeksi. Toisten tunteista en kuitenkaan voi olla vastuussa.

En ole (tietääkseni) ikinä suututtanut ketään työkaveriani. Olen aika myöntyväinen ja jupisen sitten itsekseni jos asiat ei mene kuten haluan. Mutta perhe- ja parisuhteessa pyydän anteeksi ja asiat on selvitettävä perinpohjin, sitten ne voikin unohtaa. Jos minut saa suututetuksi, niin olen pitkävihainen. En pysty edes katsomaan minua loukannutta ihmistä.

Joo, olen hankala ihminen :/

2: Mistä voit sitten olla niin varma että on suuttunut turhasta? Osa ihmisistä on sellaisia että heidän mielestään kaikki vain suuttuu turhasta

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 11:00"]

2: Mistä voit sitten olla niin varma että on suuttunut turhasta? Osa ihmisistä on sellaisia että heidän mielestään kaikki vain suuttuu turhasta

[/quote]

En minä sitä kauheasti mieti. Eli jos en itse koe että olen tehnyt tai sanonut jotain väärin, niin sillä selvä. Se toinen voi kokea ihan toisin, mutta ei ole minun ongelmani. Kiukutelkoon, jos huvittaa. Kyllä ne siihen aina jossain vaiheessa väsyy. 

Ja töissä on joka tapauksessa pakko pakolliset asiat yhdessä hoitaa vaikka kuinka olisi suuttunut. Ei minua erityisemmin edes häiritse, onko joku suuttunut minulle tai ei. En ole töissä ihmissuhteita hoitamassa ja olemassa mukava kaveri vaan tekemässä töitä. Onneksi olen miesvaltaisella työpaikalla niin niin muutkin. Meillä voidaan välillä olla rajustikin eri mieltä ja riidellä, mutta hommat hoituu aina hyvin.