Mies järjesti "kivan" joulun meille
Joi aattona ja eilen vielä sen verran että tänään on ollut krapula ja kiukuttanut. On sitä minuun ja lapsiin purkanut, sitten kysyinkin kun komensi väsyneen oloisena lasta, että jaksatko vai tuunko hoitaa. Siitä se sitten lähti, enkä jaksanut enää sitä kiukuttelua ja mun jatkuvaa mollaamista ja sanoin suoraan siitä. Revin antamani rakkauskirjeen ja nyt on mies sitten ilmoittanut etten ole sen vaimo enää.
Sairas hän on, mutta kaikista kamalimpia on krapulapäivät. Tekis mieli tappaa itsensä, niin väsynyt olen tähän kaikkeen. Lapsellekin mies kävi tänään sanomassa että kuulithan mitä äitis sanoi, ja kun ei ollut kuullut niin sitten piti toistaa pienelle mitä sanoin isille.
Mietin vaan että jos ne tästä terveinä selvii niin se on kuin lottovoitto.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:35"]oikeasti. Eroa. Lapsen takia. Terveisin alkoholistin aikuinen tytär, kenen äiti ei ymmärtänyt erota.
[/quote]
Aivan sama kommentti ja sama historia
Alkaako etunimesi T:llä? Miehesi käytös niin tuttua että taidan tuntea hänet...
No ei ne lapset kyllä teidän perheestä terveinä selviä, tiedät sen varmasti itsekin...
Toivottavasti teillä on rahaa säästössä tuleviin terapioihin, vaikkei se mitään takaa, että heistä terveitä tulisi.
paljon voimia sinulle. Hirveää, ettei aikuinen mies ymmärrä arvostaa juomattomuutta edes jouluaattona ja joulupäivänä. Olen todella pahoillani, vika ei ole sinussa. Itse olen raskaana, odotan toista, ja miehellä on alkoholiongelma, jota yrittää hallita (vaihtelevalla menestyksellä). Onneksi ei juonut näinä joulunpyhinä, kun etukäteen asiasta sovittiin. Tarvitsee aina uhkauksen, ettei lähde kavereiden kanssa ryyppäämään. Ihme kyllä uhkaukset tepsivät yleensä, olen varsin rehellinen miehelle. En todellakaan olisi tehnyt toista tämän saman miehen kanssa, jos mulla olisi ollut vaihtoehtoja, mutta halusin sisaruksen ja esikoinen on aivan ihana. Koko ajan pelkään miten alkoholinkäyttö karkaa käsistä, jatkuvaa "kova kovaa vastaan" peliä miehen kanssa. Mies on isänä huolehtivainen, ja tiedän etten pärjäisi lasten kanssa yksin, mielenterveyteni ei kestäisi sitä ja tarvitsen jokaöistä läheisyyttä. Siksi ymmärrän, miksi alkoholistien puolisot eivät hevillä eroa. Siis jos se mies ottaa kuitenkin vastuuta, eikä kaiken aikaa ryypiskele: plussat ja miinukset lasketaan yhteen. Käyttäytyminen on tietysti jokaisella erilaista humalassa, mutta koskaan lapsi ei siitä pidä. Itse en juo lainkaan (silloinkaan kun en ole raskaana) ja olen aina lähtövalmis ajamaan mummolaan, jos mies alkaa ryypätä tosissaan. Mun on niin vaikea hillitä vihaani, saatan antaa tosissani ympäri korvia humalaiselle m iehelle, ja samanaikaisesti haluaisi suojella lasta juopottelevalta vanhemmalta, mutta ei kännäävää asukkia VOI häätää kotoaan. Itse en lähtisi omasta kodistani, jonka olen maksanut. Ja molemmat haluavat hoitaa lasta. Mutta Sinulle sanoisin, että miehesi on ylittänyt rajan pahasti. Miehesi pilasi sinun ja lapsesi joulun, eikä sitä edes pysty hyvittämään jälkikäteen! Korvaavia kokemuksia hankkimaan. Jos sinulla on voimia erota, (plussaa olisi hyvä turvaverkosto) go for it!
15, olet sairas, hae pliis apua! Lapsennekin sairastuvat... :(
16: olet varmasti korkeasdti koulutettu ihminen, kun pystyt diagnosoimaan sairauden minulla. Olen hakenut apua perheellemme usealta eri taholta, ja joka tuutista on sanottu, että olen tehnyt voitavani, että pallo on nyt miehellä ja siinä, miten pitkälle olen valmis kompromisseihin. Väkivaltainen en ole. Jos mies on kännissä niin typerä että tulee herättämään mölisten nukkuvan karhuemon pentuineen, siinä voi saada käpälästä. Tämä oli yksittäistapaus ja miespuolisen terapeutin mukaan ei ollut väkivallanteko. Olenko sairas, koska tarvitsen jokaöistä läheisyyttä? Vaihtoehtona olisi ero ja yh-lumpun maine, jos saisin jatkossa vain vaihtuvia parisuhteita. Olen aina ollut sitä m ieltä, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, en voi torpedoida isän ja lapsen suhdetta. Kysymys kuuluu, missä vaiheessa alkoholiongelma torpedoi isän ja lapsen suhteen. Pyrin varjelemaan lastani näkemästä isää kännissä, meillä on onneksi kaksi kerrosta ja hyvät äänieristeet. Mieheni alkoholiongelma on ehkä sairastuttanut minutkin, 16. En ole tottunut alkoholisteihin, lapsuudenkodissani niitä ei ollut. Niinpä olen usean vuoden ajan naiivisti uskonut valeita ym. En enää. Nyt on rakkaus ja arvostus karissut niin, että keskityn vanhanaikaisesti perheen ajatteluun, viis omista tarpeista.
TÄysin kilahtanut tyyppi tuo ""tarvitsen jokaöistä läheisyyttä". Siis anteeksi mitä???! Onkohan jäänyt tuo aikuiseksi kasvaminen hiukan kesken? Mitäpä jos vaikka lähtisit lapsesi kanssa (ja sen toisen joka mahassasi kasvaa?) ja jatkossa sitten nukkuisit vaikka lapsen kanssa samassa sängyssä. Siinä sulle sitä läheisyyttä. Kamalaa että tuolla tavalla ajattelevat ihmiset oikeasti tekevät lapsia. Ajatusmaailmasi on niin vieras ja selvästikin sairas (no, tuohan on kovin yleistä läheisriippuvaisella alkoholistin puolisolla) että puistattaa. Lapsesi eivät sinua tule arvostamaan, itse olet valintasi tehnyt, älä sysää enää vastuuta muille (=alkoholistiukollesi). Varaa rahaa lasten tuleviin terapioihin.
oletko sanonut miehellesi että lapset eivät ole ansainneet juoppoa isää ja sinä et halua juoppoa miestä?