Olen katkera ja v-mainen ämmä

Tuollaisia nro 9:ksän kaipaamia ihmissuhteita löytää ajan kanssa, kun joko seurustelu etenee siihen vaiheeseen, jossa ollaan vapautuneita, tai sitten ystävyys syvenee niin että siinä ei ole enää tiettyä vieraskoreutta. Siihen voi itse vaikuttaa niin, että päättää stressaako esimerkiksi kaverin kyläilyistä, siivoaa ja leipoo, vai ottaako rennommin ja antaa kaverillekin luvan olla rennommin.

Itse olen löytänyt tällaisia kavereita niistä joiden kanssa olen asunut (eli kämppiksistä) omasta miehestä ja parista naapurista, joiden kanssa ollaan jaettu sama pikkulapsivaiheen elämäntilanne, ja vierailtu toistemme luona vähintään kerran päivässä, usein sen verran töttörööt väsymyksestä ettei aina jaksanut edes puhua, on vaan ollut onnellinen että siinä on ollut jotain seuraa ettei ihan pimahda.

Mitä enemmän kontaktipintaa itsestään antaa, sitä enemmän vastakaikua saa niiltä ihmisiltä, joihin se oma persoona vetoaa. Tietenkään se ei vetoa kaikkiin, ja minullakin on ollut kämppiksiä, joista oli vaan kamalaa että hyppelin asunnossamme kaiken vapaa-aikani vuoden -94 black horsen välihousuissa. He eivät arvostaneet tällaista rentoutta (eivätkä osanneet ennakoida legginsmuodin paluuta) ja muutenkin olimme erilaisia ihmisiä. Kaikkia ei voi miellyttää, riittää että löytää sen yhdenkin jonka kanssa voi vaan olla, ilman paineita.