G: 1975-syntyneet! Millainen elämäntilanne?

Akateeminen koulutus, vakityö. Ei omistusasuntoa, ei puolisoa, ei lapsia. Sosiaalisia suhteita ei ole oikeastaan ollenkaan. 

Ei muita haaveita oikein ole kuin löytää mies, vaikuttaa kyllä aika epätodennäköiseltä kun ei ole tähänkään mennessä löytynyt.

2 lasta iältään 2 ja 7. Mies, jonka kanssa olemme olleet yhdessä 15 vuotta, joista 11 naimisissa.

Talo rakennettu ja kohta maksettu. Vakituiset työt ja vakiintuneet kuviot. Vanhemman lapsen ja miehen harrastukset sävyttää arkea. Oma harrastus on pihapiiri eli pihan laitto. Lähinnä kotimaassa matkaillaan ja silloin tällöin (ei joka vuosi) jossain ulkomailla. Kaikki isovanhemmat elossa.

Haaveet? Jos tämä oravanpyörä säilyisi muuttumattomana. Sopisi mulle. :) Tai jos saisi sen talonpoikaiskaapin, jonka olen itselleni nelikymppisiksi luvannut. :) Ja se perinteinen, kunhan pysytään terveinä. Monta kertaa on viime aikoina lähipiirissä ollut läheltä piti -tilanteita, että on alkanut pelottaa koska joku "oikea tauti" osuu kohdalle.

Kolme alakouluikäistä lasta ja itse rakennettu omakotitalo, jossa olemme asuneet ensi kesänä kymmenen vuotta. Talo on kokonaan oma. Molemmilla on vakityöt ja aika soljuu rauhalliseen tahtiinsa mukavasti eteenpäin.

Mitään erikoisia suunnitelmia ei ole ja toiveena on, että kaikki jatkuisikin nöin mukavasti eteenpäin. Päivä kerrallaan. :)

Yliopistotutkinto, vakityössä vuodesta 2005, sinkku, lapseton. Tällä hetkellä ei omistusasuntoa paikkakunnan vaihdoksen myötä. Haaveita on, mutta ennen kaikkea keskityn nauttimaan asioista, joita minulla jo on. 

Akateemiset ammatit, minä uraputkessa, mies tällä hetkellä työtön. Yksi lapsi, 7-vuotias poika. Ei omaa asuntoa, sellainen voisi kyllä olla jos kaikki olisi mennyt hyvin..

Haaveet ja toiveet: että mieskin pääsisi loppuelämäkseen uraputkeen ja voisimme alkaa elämään ns. normielämää (minulla tosin pelko että mies ei tätä normielämää halua). Omakotitalo, koira, vene ja matkustelu. Että pysyisimme terveinä. Lähinnä tarvitsisin lottovoiton.

Alkaa vastauksista hahmottua, että säätämiset on säädetty ja halutaan vaan elää sitä tavallista arkea. Olla ja nauttia saavutetuista eduista. :)

ei ap

Vakityö sosiaalialalla oli ja meni, aloitan jatko-opiskelut omaehtoisena eli saan liki nettopalkkani verran kk käteen, 3kk työttömyyden jälk nyt tammikuussa. Miehellä ollut sama vakityö johtotasolla about 10v.

Oma koti josta lainaa jäljellä 10v jälkeen n.80 000€, 2 kouluikäistä lasta joista nuorempikin kolkuttelee murrosiän ovia. 

Miehen äiti ja täti kuvioissa, oma äitini kuoli, isäni kanssa en ole tekemisissä.

Tasaista, toivon vain että pysymme terveinä, matka olisi kiva taas varata, tänävuonna käyt Thaimaassa ja Turkissa.

Uusioperhe elämää ollut viimeiset 8 vuotta, lapset 10,10 ja ja 3v Omakotitalo(velallinen),vakityöpaikat, matkustelua (lasten kanssa ja ilman), lasten harrastuksia jotka aikatauluttaa meidän arkea,  joten ruuhkavuosissa mennään mutta osataan onneksi ottaa myös sitä omaa aikaa. Ystävillä on joko nuorempia lapsia kuin meillä tai sitten paljon vanehmpia joten kauheasti ei perheenä niitä tapailla mutta oman pereheen ja isovanhempien kesken vietetään paljon aikaa.

Hyvät tukiverkot ja kohta eläkeläiset isovanhemmat ovat olleet suureksi avuksi lasten kuskauksissa yms.

Ja 8 lisää, että vanha pari ollaan, yhdessä oltu parikymmentä vuotta josta 12v avioliitossa.

-8-

Viis lasta nuorimmasta vanhimpaan, 6 - 15 vuotta. Naimisissa 15 vuotta, oma talo maseudulla ja molemmat käydään töissä. Mies on upseeri ja minä MTI.

Ulkomailla ei juurikaan tällä porukalla olla reisattu, mutta kotimaa on sensijaan koluttu ristiin rastiin aina Hangosta Utsjoelle.

Tulevaisuudessa harmittaa ehkä mahdollinen muutto, johtuen miehen ylennyksestä ja uudesta komentopaikasta... Ellei sitte hankita hänelle viikkoasunnoksi kämppää tuolta uudelta komentopaikkakunnaltaan, kun minä ja lapset ei haluttais muuttaa täältä minnekään.

Olen syntynyt -76, mutta tuskin haittanee... Meillä neljä lasta. Menossa toinen liitto, ensimmäinen kaatui miehen alkoholisoitumiseen, sekä naisiin.

Mies vakityössä itse yrittäjä. Lasten isovanhemmat äitiäni lukuunottamatta kuolleet. Oma iso talo ja paljon lainaa.

Matkustus intohimona. Ulkomailla pääsääntöisesti aina, kun mahdollisuus. Lapset aina reissussa mukana.

Haaveena muutto ulkomaille, ehkä ei pysyvästi, mutta ainakin väliaikaisesti.

vittu, kuinka tylsää elämää tuntuu jengillä olevan täällä!

:) Se on ihan jokaisen omassa päässä mikä on tylsää. Sinun terävä elämäsi on varmasti myöskin tylsää jonkun mielestä...

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 13:52"]

vittu, kuinka tylsää elämää tuntuu jengillä olevan täällä!

[/quote]

Kolme lasta, kaksi tämän nykyisen kanssa. Yhdessä oltu 5 vuotta. Vuokralla asutaan. Miehellä on firma joka ei oikein pelitä....      Isä on kuollut,  miehellä on molemmat vanhemmat elossa mutta ei ole yhtään sisarusta. Minulla on kaksi veljeä. Ystäviä ei taida pahemmin olla..     Mitäs muuta..   Joskus käymme jossain Suomen kaupungeissa ja olemme yhden tai pari yötä hotellissa.. syödään ja juodaan hyvin. Koetaan paikkakunnan baarit aina aamu neljään asti..  Joskus käydään kylpylöissä lillumassa ja tietty hotellissa majoitutaan. Yritetään jotenkin piristää arkea näillä konsteilla. Ollaan joskus tosi riitaisa pari.. olen äkkipikainen  kuin mikäkin. : )    Olen muutaman kerran avomiehenkin heittänyt pihalle!  Olemme alkaneet tutustumaan viinien maailmaan ja melkeinpä joka ilta on maisteltava juomisia enemmän tai vähemmän. Tämmösitä meillä. Ollaan kummatkin 1975 syntyneitä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 13:28"]

Alkaa vastauksista hahmottua, että säätämiset on säädetty ja halutaan vaan elää sitä tavallista arkea. Olla ja nauttia saavutetuista eduista. :)

ei ap

[/quote]

Naulan kantaan. Itsellä takana 16 vuoden vakaa parisuhde (naimisissa ollaan). Lapset 7 ja 9. Oma koti on rakennettu ja sitä maksellaan vielä pitkään. Sekä mies että minä olemme akateemisia. Kumpikin tällä hetkellä vakitöissä, mutta itsellä yt:t päällä. Luultavasti tulen saamaan kenkää. Uran suhteen tulevaisuus täysin avoin, en edes tiedä, mitä haluaisin tehdä, sillä nykyinen työni on ollut unelmieni täyttymys. Kolmatta lastakin välillä kuumeilen. Sosiaalisia suhteita on, mutta olen vähän sellainen sosiaalinen erakko. Töissä viihdyn ihmisten kanssa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin olen laiska tekemään aloitteita. Tykkään kotoilusta ja yritän olla täyttämättä vapaa-aikaa liiaksi esimerkiksi lasten harrastusrumballa. Vaikeaa se tosin on, kun kumpikin harrastaa paria eri lajia. Mahdollisimman tasaista elämää minulle, kiitos.   

Akateeminen koulutus, mut sain yt-neuvotteluissa kenkää hiljattain, 12 vuoden vakiduunin jälkeen. Miehen kanssa yhteinen asunto 3h+k, velat maksettu. Keväällä muutetaan 4h+k. Naimisissa kahdeksan vuotta, viisivuotias lapsi. Lapsiluku täynnä.

Olen onnellinen työttömyyttä lukuun ottamatta. Taloudellinen tilanne silti ok edelleen. Matkustamme paljon, se on meille se elämän suola sen sijaan, että esim. sisustaisimme kotia vuoden välein uusiksi.

Töissä olen saanut matkustaa ja kokea onnistumisen tunteita. Nyt riittäisi rauhallisempi ja vähemmän hektinen työ.

Olen mukana aktiivisesti järjestötoiminnassa ja vapaaehtoistyössä.

3kk:n ajan on ollut tukielinsairauksia, johtuisikohan potkujen aiheuttamasta stressistä. Olen alkanut tajuta, että nyt olisi syytä alkaa pitää kunnosta ja elintavoista huolta, en ole enää nuori.

Heh, aika tylsää tosiaan. :D

Naimisissa (parisuhdetta kestänyt yli 10 vuotta), oma talo, omat autot, vakiduunit molemmilla. Ei lapsia (oma valinta). Viikonloput menee usein kaupunkilomilla shoppaillen, tai ainakin käymme ulkona syömässä ja/tai baarissa, livekeikoilla, stand-upissa, ym. Vähintään 2 mutta usein 3 kertaa vuodessa ulkomaille. 

Ai niin, ja elämme avoimessa suhteessa minun ehdotuksestani, itselläni jo yli 8 kk:n ajan minua 12 vuotta nuorempi rakastaja. 

Voin sanoa että elämä lievästi sanottuna hymyilee! :) 

Meillä yhteiseloa 21 vuotta ja neljä lasta joista vanhin on täysikäinen ja nuorin 9 v. Olen opiskellut uuden ammatin mutta olen työttömänä. Mies töissä mutta miettii alanvaihtoa. Muutaman virheratkaisun takia raha-asiat on menny päin peetä ja yritetään nousta jaloilleen tästä suosta. 

Ei olla kauheen tasaisia siinä mielessä että ollaan muuteltu eestaas ja asuttu muutamaan otteeseen ulkomailla. Nyt on kohta taas muutto edessä ja siellä pitäis pysyä vähän kauemmin (ellei tuu jostain ulkomailta työmahdollisuutta). 

Nautitaan siitä ettei lapset oo enää niin pieniä, tuntuu että meillä on ruhtinaallisesti aikaa toisillemme. 

Haaveillaan omavaraisesta omasta talosta (joka kyllä on jo toteutumassa) ja jollainlailla yksinkertaisesta downshifting-elämästä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 14:26"]Heh, aika tylsää tosiaan. :D

Naimisissa (parisuhdetta kestänyt yli 10 vuotta), oma talo, omat autot, vakiduunit molemmilla. Ei lapsia (oma valinta). Viikonloput menee usein kaupunkilomilla shoppaillen, tai ainakin käymme ulkona syömässä ja/tai baarissa, livekeikoilla, stand-upissa, ym. Vähintään 2 mutta usein 3 kertaa vuodessa ulkomaille. 

Ai niin, ja elämme avoimessa suhteessa minun ehdotuksestani, itselläni jo yli 8 kk:n ajan minua 12 vuotta nuorempi rakastaja. 

Voin sanoa että elämä lievästi sanottuna hymyilee! :) 

[/quote]

Miehesi on reppana, hahahaga!

Kolme lasta: 18v, 16v ja 14v. Mies edennyt urallaan hyvin korkealle, minä puurran suorittajatasolla. Molemmilla vakituiset työpaikat ja korkeakoulututkinnot. Lapset jo isoja, kulkevat paljon itsenäisesti joka paikkaan. Vanhin nyt abi, kirjoittaa keväällä. 

Asuntolainaa jäljellä vielä noin 150 000 euroa, otettu alunperin 2002 yli puolet enemmän. 

Asutaan isossa rivitaloasunnossa Helsingissä.

Haaveita: takaisin keskustaan muuttaminen, kun lapset muuttavat kotoa. Minä lopetan työssäkäynnin, kun asuntolaina on maksettu. Se tosin ei ole haave, vaan tosiasia.