Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä kelloon tai ajan käsittämiseen.
06.10.2020 |
Eli siis kyseessä ensi vuonna eskariin menevä. Arjen haastetta tuo ajankäsitys. Olen siis hoitaja. Lapsi tulee välillä hoitoon klo7, tällöin on aikaa leikkiä sisällä ja syödä aamiainen. Välillä tulee 8.15 ja tällöin lähinnä kerkeää syödä aamupalan josta siirrytään pukemaan. Tästä seuraa tietty raivari, mikä taas on todella haastava tilanne. Ajan käsityksestä ei lapsella ole hajuakaan. Ei tiedä mikä on kohta, pian jne. Ja auta armias jos tuleekin vasta niin, että olemme jo puistossa niin piru on irti jos siis ei ole kerennyt sisälle aamulla ollenkaan.
Onko teillä jotain vinkkejä jolla tätä aikaa oisi opettaa tai ajankäsitystä? Olen miettinut jotain värikoodeja, mutta on vasta ajatuksen asteella. Ja emme siis voi olla aamupäivää sisällä kun tämä eräs neiti tahtoo, vaan ulkoilemme n 9-12.
Kommentit (21)
Eihän se "kohta" ole kaikille aikuisillekaan selvä, miten voisi olla lapselle? Mulle se on n.5 min. Miten sulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piirrä iso kellotaulu ja sen reunoille kiinnität kuvia mistä ilmenee päivän toiminnot. Papunetin kuvapankista voit tulostaa kuvia. Se on mielenkiintoisempi tapa opettaa ajankulua kuin "kohta ja pian". Lapsi voi katsoa kellon viisareista minkä toiminnan aika on nyt ja mikä seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuvat käyttöön. Pienet vaikka tikku ukot sarjakuvana. Esim. Sisäleikki, aamiainen, ulkoilu (tämäkin voi olla pilkottuna wc, pukeminen jne. ) kuvasta helppo näyttää missä mennään. Jos irtokiviä, niitä voi laittaa sopivat esim. Muovitaskuun. Sarjakuva toimii usein. Ajan käsitin pian, kohta on epämääräinen myös aikuiselle, saati pienelle lapselle, jolla ei ole välineitä ja taitoa asian hallitsemisen kanssa.
En ole koskaan tuommosia käyttänyt, mutta sellaista olen, et kun se kello täytyy kuitenkin oppia, katsokaa telkkarin nurkassa sitä aikaa: 07.50 jälkeen alkaa katsoa niitä minuutteja ja kuinka ollakaan, ei mennäkään 100, vaan 59 jälkeen tulee 60 ja sen mittainen on se minuutti. Aina on mennyt perille se.
---edelliseen täytyy lisätä, et muuttuu se 60 08.00. Se on lasten mielestä hauska n ä h d ä .
Vierailija kirjoitti:
Kuvat käyttöön. Pienet vaikka tikku ukot sarjakuvana. Esim. Sisäleikki, aamiainen, ulkoilu (tämäkin voi olla pilkottuna wc, pukeminen jne. ) kuvasta helppo näyttää missä mennään. Jos irtokiviä, niitä voi laittaa sopivat esim. Muovitaskuun. Sarjakuva toimii usein. Ajan käsitin pian, kohta on epämääräinen myös aikuiselle, saati pienelle lapselle, jolla ei ole välineitä ja taitoa asian hallitsemisen kanssa.
Siis piti olla *irtokuvia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos neuvoista, en tarkoittanut, että nämä kohta ja pian pitäisikään ymmärtää. Viestiin vain vaikea tiivistää mitä tarkoittaa. Jos sanon, että aamupalan jälkeen menemme vessaan ja pukemaan tulee tästä raivo. Jos siis ei ole kerennyt leikkimään sisällä. Tämän alueen eltoista ei ole mitään apua. Papunetin olen unohtanutkin kokonaan, pitää käydä kurkkaamassa.
Meillä on samanikäinen, ja kyllä tuonikäistä vielä harmittaa, jos asiat ei menekään sillä oletetulla rutiinilla. Mielestäni ei liity varsinaisesti ajankäsitykseen.
Kannattaa puhua vanhemmille, että pohjustavat aamulla, mitä tänään ehditään hoidossa tekemään ennen ulkoilua. Kai heillä on tieto, koska teillä syödään ja suunnilleen, koska lähdetään ulos. Etteivät suotta luo toiveita kotona, että pääset leikkimään legoilla tms, vaikka ulosmenoaikaan tuodaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvat käyttöön. Älä käytä kohta ja pian vaan jotain mitä lapsi oikeasti ymmärtää. Että ulkoilun jälkeen syödään ja sitten sitä tai tätä. Kellotaulu on myös hyvä mutta sitä täyttyy lapsen kanssa harjoitella kuten kuvia/päiväjärjestystä. Ei voi olettaa että 5v osas itsenäisesti oppia uusia toimintatapoja.
Viisarikello ranteeseen. Kun kello on koko ajan omassa kädessä, voi herätä uteliaisuus ymmärtää aikaa. Itse opin ajanhallinan ennen esikouluun menoa. Suurin osa lapsista ei osannut kelloa esikoulussa. Minulle oli valtavasti hyötyä siitä, että tiesin paljonko minulla menee aikaa pukeutumiseen, wc-käyntiin ja paljonko on aikaa esim. ruokailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin sälyttäisin tuota vanhempien niskoille eli kertokaa heille miten päivä alkaa lapsella sen mukaan mihin aikaan tulee. Ja vanhemmat sitten valmistavat lapsensa päivään. Jos oikein vaikeeta on, niin voishan sitä varovasti ehdottaa vanhemmille, että yrittäisivät tuoda vaikka edes viikon samaan aikaan. Ei hoitaja voi käyttää kaikkea energiaansa yhden kanssa tappelemalla. Joku kello, missä on ne rutiinit kuvina ja sitten joku viisari aina oikeassa kohtaa voisi auttaa. Näyttää sille lapselle, että nyt on tuo viisari jo tuolla, sen takia nyt mennään ulos.
Vierailija kirjoitti:
Viisarikello ranteeseen. Kun kello on koko ajan omassa kädessä, voi herätä uteliaisuus ymmärtää aikaa. Itse opin ajanhallinan ennen esikouluun menoa. Suurin osa lapsista ei osannut kelloa esikoulussa. Minulle oli valtavasti hyötyä siitä, että tiesin paljonko minulla menee aikaa pukeutumiseen, wc-käyntiin ja paljonko on aikaa esim. ruokailuun.
Olin tulossa samaa ehdottamaan. Oma viisarikello ranteessa opetti ymmärtämään aikaa ja ajan kulumista paremmin kuin mikään muu. Lapsuudesta muistan, että viisarikello oli kotonakin seinällä ja kaikki kaverit ei osanneet sitä lukea, kun olivat tutustuneet vain digitaalisiin kelloihin. Viisarikello on visuaalisempi, paljon kätevämpi opetusväline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tästä puhuttu vanhempien kanssa ja he toki omalta osaltaan yrittävät helpottaa tilanteita. Kiitos siitä. Ja en oletakaan, että lapsi ymmärtäisi kelloa, mutta jotain ajantajua jo olettaisin. Välipala on hänelle aamupala, koska se syödään lepohetken jälkeen. Saattaa kysyä lounaalla, että ollaanko jo syöty välipala. Lounaan jälkeen saattaa kysyä, että koska mennään ulos. Viikonloppu eli kotipäivät on hänelle täysin outo käsite. Mielestäni kyllä muistissa ei ole mitään vikaa vaan joku ajantajuongelma. Lapsi ollut hoidossa jo vauvasta asti ja samalla rytmillä ollaan menty aina.
Mietinkin juuri jotain kellotauluapuja tai kuvakortteja tai värikoodeja. Ihan vain arjentilanteita ja siirtymiä helpottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisarikello ranteeseen. Kun kello on koko ajan omassa kädessä, voi herätä uteliaisuus ymmärtää aikaa. Itse opin ajanhallinan ennen esikouluun menoa. Suurin osa lapsista ei osannut kelloa esikoulussa. Minulle oli valtavasti hyötyä siitä, että tiesin paljonko minulla menee aikaa pukeutumiseen, wc-käyntiin ja paljonko on aikaa esim. ruokailuun.
Olin tulossa samaa ehdottamaan. Oma viisarikello ranteessa opetti ymmärtämään aikaa ja ajan kulumista paremmin kuin mikään muu. Lapsuudesta muistan, että viisarikello oli kotonakin seinällä ja kaikki kaverit ei osanneet sitä lukea, kun olivat tutustuneet vain digitaalisiin kelloihin. Viisarikello on visuaalisempi, paljon kätevämpi opetusväline.
Laitapa sen viisarikellon vierelle tabletti, jossa on aina se sama ruudunkokoinen näyttö: viikonpäivä, numeroaika ja päivämäärä. Vanhemmalle ihmiselle on todella tärkeä tieto se, ettei mene tietyt telkkariohjelmat ohitse - muusta puhumattakaan! Uskon, et auttaisi lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeä rytmi päivään ja vanhemmat mukaan suunnitteluun/toteutukseen. Ja kuulostaisi kyllä, että psykologin tutkimukset olisi paikoillaan. Kyllähän koulupsykologi viimeistään eskarissa tulee ajankohtaiseksi, mutta jo nyt voisi kokeilla esim. tuota rytmitystä, jos se auttaa selkeästi niin voisi olettaa että jotain lievää autismikirjon häiriötä voisi löytyä.
Piirrät vaikka janan, missä on hoitopäivän ohjelma. Sitten kerrot lapselle, että päivän kulku hänen kannaltaan riippuu siitä, missä kohdassa janaa hän saapuu mukaan.
Ja vanhemmat voivat jo kotona/autossa kertoa, että kun nyt menet tähän aikaan tänään, päiväsi alkaa tavalla x/y/z niiin tilanne ei tule yllätyksenä.
Mikä on hoitajan henkinen ikä, kun ryhtyy valtataisteluun lapsen kanssa? Onko jotenkin vaikea ymmärtää, että lasta vaan harmittaa eikä hän ymmärrä miksi päivät eivät ole kaltaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Selkeä rytmi päivään ja vanhemmat mukaan suunnitteluun/toteutukseen. Ja kuulostaisi kyllä, että psykologin tutkimukset olisi paikoillaan. Kyllähän koulupsykologi viimeistään eskarissa tulee ajankohtaiseksi, mutta jo nyt voisi kokeilla esim. tuota rytmitystä, jos se auttaa selkeästi niin voisi olettaa että jotain lievää autismikirjon häiriötä voisi löytyä.
Joo siis tämä on vanhempien tehtävä ts nlan liittyen tarkempiin tutkimuksiin. Ja se onkin jo toinen aihe, mutta itse lähinnä kyselin arjenvinkkejä toimivaan hoitopäivään. Kiitos vastauksista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä on hoitajan henkinen ikä, kun ryhtyy valtataisteluun lapsen kanssa? Onko jotenkin vaikea ymmärtää, että lasta vaan harmittaa eikä hän ymmärrä miksi päivät eivät ole kaltaisiaan.
En ymmärrä, päivät nimenomaan ovat samankaltaisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Piirrät vaikka janan, missä on hoitopäivän ohjelma. Sitten kerrot lapselle, että päivän kulku hänen kannaltaan riippuu siitä, missä kohdassa janaa hän saapuu mukaan.
Ja vanhemmat voivat jo kotona/autossa kertoa, että kun nyt menet tähän aikaan tänään, päiväsi alkaa tavalla x/y/z niiin tilanne ei tule yllätyksenä.
Jotain tämänkaltaista juuri hain. Kiitos.
Ap
Kuvat käyttöön. Pienet vaikka tikku ukot sarjakuvana. Esim. Sisäleikki, aamiainen, ulkoilu (tämäkin voi olla pilkottuna wc, pukeminen jne. ) kuvasta helppo näyttää missä mennään. Jos irtokiviä, niitä voi laittaa sopivat esim. Muovitaskuun. Sarjakuva toimii usein. Ajan käsitin pian, kohta on epämääräinen myös aikuiselle, saati pienelle lapselle, jolla ei ole välineitä ja taitoa asian hallitsemisen kanssa.