Palsta aspergerin kiusaajat: olette asennevammasia!

Järkytyin muuten noista kommenteista, mitä olitte menny minusta blogiin kommentoimaan tuosta vauvanhoidosta. Esim kun työharjoittelussa niitä vauvoja hoidin, en ollut enää lapsi vaan ihan aikuinen jo olin. Olin 24-vuotias ja nyt 30 eikä sillä ole suurta eroa onko ihminen 24 vai 30. Mutta hyvin meni, kun oli ammattitaitoista henkilökuntaa siinä läsnä ja sain leikittää, vahtia, pitää sylissä ja hoitaa ja kanniskella erästä 10kk ikäistä tyttöä vuonna 2007 ja hyvin meni. Ne jotka on kommentoineet tänne kielteisesti, eivät ole koskaan nähneet minua vauvan seurassa. Ja nuo kommentit on kiusaamista ja niitten takana on joku joka on joskus aikoinaan saanut minusta väärän käsityksen ja siksi vittuilee ja aukoo mulle päätään. Olin todella järkyttynyt ja masentunut tuollaisista jutuista. En ole sellainen, joka ei voisi yhtään hoitaa minkään ikäistä lasta, vaan näissä rajoissa se kulkee miten saan ja miten en saa ja nämä rajat on myös terapeutin ja läheisteni hyväksymiä: 1. jos vauva on minun oma, saan hoitaa sitä vaikka yksin koska oman vauvan oppii tuntemaan ja olen sellainen että toimin normaalisti hyvin tuttujen ihmisten kanssa vaikka vieraampien kanssa voi olla enempi tai vähempi vaikeuksia. 2. Jos vauva on kaverin tai sukulaisen niin ensin pitää tutustua vauvaan ja sitten hoitaa vauvaa yhdessä vauvan oman äidin kanssa ja jos hyvin menee niin vasta sitten hetken aikaa yksin esim kauppareissun ajan. 3. Jos joku ei hyväksy näitä kahta ensimmäistä vaan on sitä mieltä että minut pitää eristää vauvoista täysin tai että voin vaan pitää sylissä mutta en hoitaa, ei tunne minua.



Keskustelin terapeuttini kanssa ihmisistä mitkä ei anna hoitaa mutta antavat pitää sylissä siten että itse koko ajan katsovat tilannetta valppaana vierestä, niin terapeutti sanoi, että he eivät tunne minua riittävän hyvin ja jos ei minua tunne, tuo käytös on täysin normaalia eikä yleensäkään anneta tuntemattoman hoitaa vauvaa. Minulla kuulemma kuuluu tähän Aspergerin syndroomaan se, etten aina tutustu niin nopeasti ihmisiin ja minulle kaikki vieras on ihan erityisen vierasta, vieraampaa kuin ihmisille yleensä. Voi mennä tosiaan normaalia pitempi aika, jopa vuosi, ennen kun minut oppii tuntemaan niin hyvin, että pystyy minuun luottamaan ja kohtelemaan minua oikein. Pitää lisäksi olla nähnyt minut eri tilanteissa ja eri ympäristöissä ennen kuin saa minusta oikean kuvan. Mutta jos on nähnyt minut vain joko vastaanotolla tai julkisella paikalla, niin minusta ei tiedä silloin mitään, koska en ole oma itseni niissä paikoissa. Oma itseni olen kotona, läheisten kanssa ja tutussa paikassa.




Se paikka, missä esim 24v ikäisenä hoidin vauvoja, oli minulle tuttu paikka, samoin myös se missä hoidin esim sukulaisten vauvaa oli tuttu paikka. Ei ole kyse siitä, ettenkö kestäisi ihmisiä. Jos joku ihminen on kokenut, etten ota hänen tunteitaan enkä tarpeitaan huomioon enkä kestä häntä, niin olen asiasta pahoillani. Minun on vaikeaa ymmärtää joitakin minulle entuudestaan vieraita ihmisiä ja sitä, jos vieras ihminen on liian kohtikäyvä. Muihin ihmisiin liittyminen tai sosiaalisuus ei ole vahvaa aluettani ja saatan säikkyä liian kohtikäyvää uutta ihmistä. Odotan ammattilaisilta rauhallisuutta ja maltillisuutta kohtaamisessani koska joku vastaanotolla käynti on minusta useimmiten pelottava tilanne tai jos ei pelottava niin vähintäänkin jännittävä ja stressaava. Mutta millainen olen vastaanotolla, en ole vapaa-aikana. vapaa-aikana olen rennompi ja vapautuneempi, kunhan asiat sujuu hyvin.




Jos olen kokenut jonkun ammattilaisen kiusaavan minua, niin sen verran minäkin ymmärrän, että odotan ammattilaiselta eri asioita kuin esim vauvalta. Ammattilaiselta odotan kypsää käytöstä ja työhönsä keskittymistä ja työn asianmukaista hoitamista ilman mitään angstia, minulta huomion kerjäämistä tai muita kakaramaisia kommervenkkeja. Muistakaa ammattilaiset säilyttää aikuisuutenne älkääkä taantuko enää teinipennun angstitasolle!!! Tavalliselta tutulta tai kaverilta joka ei ole ammattilainen, sallin enemmän vapauksia kuin ammattilaisille ja sallin normi elämään kuuluvalta kaverilta myös ne tunteidenkin ilmaisut ja pyrin ottamaan heidät ja heidän tunteensa huomioon. Lapsilta en odota samaa kuin aikuisilta koska ymmärrän, että lapsi on lapsi eikä osaa hallita itseään. Minusta on tyhmää se, kun joku on kirjoittanut joskus minun tietoihin että hoitosuhteet on kompastuneet siihen kun potilas ei huomioi hoitavan tahon tunteita riittävästi. Herää kysymys, että kenen pitää huomioida ja mitä? minä itse jännitän, stressaan ja pelkään vastaanottotilanteita siinä määrin, että minä en kykene keskittymään niissä muuhun kuin itseeni ja omaan vaivaani. Myös tunteitten ilmaiseminen vieraalle ihmiselle on ylivoimaista. mutta kun pysytään asialinjalla, niin hommat etenee ja ne on vain muutamia kakaran tasolle jääneitä typeryksiä mitkä tuon takia hoitosuhteen lopettaa ja kehoitan heitä menemään itsekin hoitoon, psykoottisia ovat tai aspergereja itsekin. Suurin osa hoitajista ja lääkäreistä joita minulla on ollut paljon eri erikoissairaanhoidon ja yleislääketieteen osa-alueilla on ollut hyviä ammattilaisia joihin olen ollu tyytyväinen ja jotka on ollu minuun tyytyväisiä ja joitten kanssa hommat on hoituneet ihan moitteettomasti minulla siinä kuin kenellä tahansa.



Vastaanottokäytös ei kerro minusta koko totuutta eikä sen perusteella voi päätellä mitään. vastaanottokäytös kertoo sen, millainen olen stressaantuneena ja vieraan ihmisen kanssa. Olenkin vaatinut terveydenhuollon henkilöstöä tekemään minusta toimintakyvyn arvioinnin jonka pohjalta sitten arvioidaan minun todellinen kykyprofiili ja selvitetään myös aspergerin ohella mahdollisesti olevat muut sairaudet, joita ei voi todeta vastaanottokäytöksen eikä oletusten perusteella vaan kyselemällä minut eri ympäristöissä tuntevilta henkilöiltä, esim läheisiltä, koulun ja työharjoittelupaikan ihmisiltä, kavereilta ja minulta itseltäni että millainen olen ja sen lisäksi tekemällä eri testejä joissa selvitetään tai poissuljetaan esim aivovaurioitten ja oppimisvaikeuksien mahdollisuus ja myös mielenterveysongelmien mahdollisuus.



Joka esim blogiin tai nettiin kommentoi etten voi hoitaa vauvaa tai joka on nähnyt minut vain 1-2 kertaa tai kuullut tai lukenut minusta jotakin, ei ole asiantuntija enkä usko sellaista lainkaan eikä mulle paina sellaisen sana mitään enkä noudata sellaisen antamia ohjeita yhtään. Noudatan vain tarkkaan toimintakykyni arvioon ja/tai minun hyvään tuntemiseen perustuvaa neuvoa, ohjetta tai varoitusta. Siksi en ole ottanut kaikkien neuvoja aina vastaan koska en tunne heitä enkä näin ollen voi heidän asiantuntemukseen alkeellisimmassakaan määrin luottaa. Maltti on valttia aina ja vauvanhoitoasiaan kohdallani voi ottaa kantaa vasta sitten kun on tuntenut minut hyvin ja nähnyt minua eri ympäristöissä ja tilanteissa vähintään vuoden ajan ja jos sen lisäksi on kommunikoinut kanssani ja ollut minulle läheinen ja johon minä olen luottanut ja jota minun itsenikin on ollut helppo lähestyä. vain julkisella paikalla minun näkeminen tai vastaanotolla näkeminen ilman muuta tuntemista mitätöi kaikki kannanotot ja arvioit. Eli: te mitkä kommentoitte, teidän kommenttinne on mitätön, ette tunne minua ja jokainen joka minut tuntee, on toista mieltä. Teidän on viisasta lopettaa kaikki kanssakäyminen kanssani ja myös blogini lukeminen ja kommentoiminen. siitä ei ole teille mitään hyötyä. keskittykää muihin asioihin ja jättäkää minut rauhaan. Minä tulen hoitamaan vauvoja jos niitä kavereille taikka sukulaisille syntyy. Haistakaa te sen asian vastustajat vaan paska. Sanon suoraan että haistakaa paska, koska joka vastustaa kyseistä asiaa eli sitä että olen mukana hoitamassa vauvaa jonkun tutun kanssa yhdessä, on kusipää. Toivottavasti tuollaiset kusipäät eivät saa enää koskaan omia lapsia ja toivottavasti tuollaiset kusipäät menettävät jo heillä tälläkin hetkellä olevat lapsensa. heidän lapsilleen olisi parempi päästä taivaaseen Jumalan luokse jo pienenä että varjeltuisivat kusipäävanhempiensa asennevammalta.