Apua! Olen rakastunut parhaaseen ystävääni!
Olen ajautunut umpikujaan. Olen rakastunut parhaaseen ystävääni. Olemme tunteneet muutaman vuoden yhteisen kaveripiirin kautta ja aluksi olimme vain tuttavia. Viihdyimme kuitenkin erityisen hyvin toistemme seurassa ja aloimme viettää enemmän ja enemmän aikaa yhdessä. Nykyisin olemme yhteydessä päivittäin. Puhumme aivan kaikesta. Autamme ja tuemme toisiamme kaikessa. Hänestä on tullut paras ystäväni.
Mitä paremmin tutustuimme, sitä syvemmin aloin ihastua ystävääni. Yhdessä vaiheessa meillä oli molemmilla ongelmia elämässämme, jolloin haimme toisistamme lämpöä ja läheisyyttä seksin avulla. Se oli ihanaa, mutta jäi muutamaan kertaan.
Viimeisten kuukausien aikana olen tajunnut rakastavani ystävääni enemmän kuin ketään toista. En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Kaikki olisi täydellistä, mikäli ystäväni ei olisi varattu.
Olemme puhuneet tilanteestamme. Ystävällänikin on tunteita minua kohtaan, mutta hän on nykyisin tyytyväinen suhteeseensa tyttöystävänsä kanssa. Hänen mielestä olen ihana ihminen ja täydellinen nainen, mutta hän ei ole silti valmis hylkäämään vuokseni sitä, mitä hänellä nyt jo on. Antaisin mitä tahansa, jos ystäväni näkisi minut riskin arvoisena.
Nyt olen riekaleina. Ystäväni tuo elämääni samanaikaisesti niin paljon valoa ja tuskaa. Välillä olen onneni kukkuloilla. Toisaalta voin sekä fyysisesti että henkisesti pahoin hänen vuokseen.
En tiedä, mitä tehdä. En halua menettää rakasta ystävää. Olosuhteiden ollessa nämä en voi kuitenkaan kuulua myöskään hänen elämäänsä 100 %:sti. Meillä on ihanaa yhdessä omassa kuplassamme, mutta todellisuudessa olen luuranko hänen komerossaan.
Auttakaa!
Kommentit (30)
Jauhaa paskaa sinulle, todellisuudessa on tyytyväinen tyttöystävänsä kanssa koska muuten jättäisi hänet ja valitsisi sinut. Unohda se jäbä.
Tiedän, että paras ratkaisu olisi "unohtaa se jäbä". Tätä olen myös yrittänyt, mutta ei siitä vain tule mitään. En haluaisi millään menettää ystävääni kokonaan. Käytännössäkin välien katkaiseminen on lähes mahdotonta, koska meillä on yhteisiä kavereita ja samalla joutuisin katkaisemaan välini heihin.
Kunpa saisin jotenkin tukahdutettua nämä tunteeni!!! Kaikesta tulisi silloin todella paljon helpompaa. Tiedän, että ystäväni on mulkku eikä todellakaan mikään unelmien poikaystävä, kun hän on pettänyt tyttöystäväänsä kanssani. Silti kaikki hyvä, mikä välillämme on, sokaisee minut ja pystyn sulkemaan silmäni tuolta epäkohdalta. Tämä pettämisasetelma on myös ehkä pääsyy, miksi ystäväni ei usko, että meidän kahden välinen parisuhde tulisi toimimaan. Hän uskoo, että luottamuksen puute ja mustasukkaisuus nousisi ongelmaksi ennemmin tai myöhemmin. Onhan tämä fiksua puhetta, mutta jotenkin haluan uskoa, että pystyisin luottamaan ystävääni myös parisuhteessa, koska välimme ovat niin läheiset ja pystymme keskustelemaan vaikeistakin asioista.
Tulen hulluksi! Välillä tuntuu, etten saa happea. Tuntuu kuin joku työntäisi jääkylmää tikaria sydämeni läpi. Olen menettänyt yöuneni, kun mietin tätä tilannetta koko ajan. En voi elää ystäväni kanssa, mutten voi elää ilmankaan häntä.
Ap
No anna sen tyttöystävän kuulla millanen tää mies on. Kaikki voittaa. Tyttis pääsee eroon inhottavasta pettäjämiehestään ja sä saat tilaisuuden unelmien miehees.
Mieleni tekisi kertoa tyttöystävälle. Olen kuitenkin varma, että jos sen tekisin, menettäisin samalla ystäväni.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Muita toisia naisia linjoilla? Tai onko kenelläkään vinkkejä, miten saisin tunteeni tukahdettua?
Ap
Aika parantaa.. Eikö tyttöystävää häiritse että mies on päivittäin sinun kanssa yhteydessä?
Aika parantaa.. Eikö tyttöystävää häiritse että mies on päivittäin sinun kanssa yhteydessä?
Miehelle unelmatilanne. Kaks reikää joita vaihdella :). Ilmoita että olet tavannut kiinnostavan kilpakosijan ja harkitset muuttoa yhteen. Naamailmeistä näet mikä on pelin henki
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 22:13"]
Aika parantaa.. Eikö tyttöystävää häiritse että mies on päivittäin sinun kanssa yhteydessä?
[/quote]
Ystäväni tyttöystävä tietää, että olemme ystäviä, mutta en ole ikinä tyttöystävää tavannut. Enkä todellakaan halua häntä ikinä tavata. En tiedä, mitä ystäväni on minusta tyttöystävälleen kertonut. Voi olla, että hän on valehdellut minun olevan varattu myös. Kerran ystäväni oli luonani, kun hänen tyttöystävänsä soitti. Ystäväni kertoi silloin olevansa luonani, joten ystävyys on ilmeisesti tyttöystävälle ainakin jossain määrin ok. Asioiden todellista tilaa tyttöystävä ei tiedä.
Voi kun aika parantaisikin! Nyt joka päivä tuntuu edellistä pahemmalta.
Pahinta ehkä kuitenkin on, että pelkään etten uskalla enää koskaan ihastua kehenkään, kun nyt tiedän, miten järjettömän hirveältä tuntuu, kun ei saa samanlaista vastarakkautta. Tai oikeastaan... Pahinta on, että tiedän, etten enää koskaan tapaa ketään ystäväni kaltaista. Ketään yhtä ihanaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 23:33"]
Eli olisiko kenelläkään vielä vinkkiä, miten saisin tämän rakkauden lievenemään pelkäksi ystävärakkaudeksi?
[/quote]
Ikävä kyllä ei. Rakkaussuhdetta ei voi muuttaa suoraan ystävyyssuhteeksi. Niin moni kuvittelee "eroavansa ystävinä", mutta ei se niin mene. Rakkaussuhteesta pitää irtautua ja siihen kuuluu yhtensä tunteena viha. Vasta vihan mentyä ohi voi syntyä ystävyyttä. Tunnen monia pareja, jotka ovat eronneet hyvinkin myrskyisästi, mutta nykyään ovat hyvissä väleissä mm. tavaten toistensa uusia puolisoita ym.
Ikävä kyllä rakastuminen on pilannut ystävyytenne, eikä sitä voi suoraan korjata.
Sinä voisit saada kiinni vihantunteesta miettimällä miten hän torjuu sinun rakkauttasi, valitsee mielummin tyttöystävänsä vaikka on itse pettänyt. Vihan kautta sinä voisit päästä irti, jolloin sinulle aukeaa uusi mahdollisuus rakastua johonkin muuhun.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 22:49"]
Älä tapaa ystävääsi muutamaan kuukauteen. Tilanne saattaa muuttua.
[/quote]
Uskokaa tai älkää, tätäkin on koitettu. Olimme kesällä 2 kk näkemättä toisiamme, kun ystäväni oli ulkomailla. Pidimme yhteyttä satunnaisesti. Ikävöimme toisiamme. Ystäväni paluun jälkeen kaikki palasi taas ennalleen ja olemme olleet erottamattomia.
Ratkaisu tähän siis olisi, että katkaisemme välimme kokonaan. Käytännössä tämä on lähes mahdotonta, kuten yllä kerron. Ja kuten olen myös kertonut, ystäväni on paras ystäväni. Rakastan häntä miehenä, mutta ennen kaikkea ystävänä. Pystyn puhumaan hänen kanssaan asioista, joista en kenenkään toisen kanssa voi puhua. En pärjää ilman häntä.
Eli olisiko kenelläkään vielä vinkkiä, miten saisin tämän rakkauden lievenemään pelkäksi ystävärakkaudeksi?
Ap
[/quote]
Ei noin...olkaa näkemättä sun aloitteesta ja jos näette niin vaan juttelette jossain kaupassa tms
Elä heitä toivoa. Voisin veikata, että mies vain pelkää ajatusta suhteesta kanssasi, koska jos se epäonnistuisi, hän menettäisi tärkeän ihmisen- ystävän.
Mulla oli aikanaan sellainen tilanne, että olin miehen kanssa ystävä viisi vuotta, kunnes aloimme näkemään lähes päivittäin ja jossain vaiheessa muodostui seksisuhde. Sovittiin, ettei suudella, koska silloin suhde syvenisi. Että seksiä ja läheisyyttä vain. Hän oli tukeni ja turvani. Noh, lähes vuosi meni ja suuteleminen tuli kuvioihin. Sen jälkeen juttelimme enemmän suhteesta ja kumpikin tiesi toisen tunteista. Puheisiin tuli seurusteleminen etc ja totesimme ettei suhde muuttuisi paljoakaan, ainoastaan tulisi julkiseksi.
pelkäsin menettäväni parhaan ystäväni, tukipilarini, joten pidimme "vapaata suhdetta" yllä salaa. Kunnes, otin toisen miehen, kusipään, ja näimme ystävän kanssa enää harvoin. Ajattelin vain tätä ystävääni, ja kerroin sen hällekkin. Jätin miesystävän, ja ajoin suoraan miehen luokse tajutessani että en voi valehdella itselleni tunteistani. Tämän suhteeni aikana hän oli löytänyt tytön, ja harkitsi suhdetta hänen kanssaan. Olin nii surullinen. Riitaannuimme, koska sanoin etten pysty olemaan ystävä, jos hän on toisen kanssa. Rakastin liikaa. Hän suuttui, koska oli itse ollut ystäväni suhteeni aikana, vaikka rakasti mua. Itsekkäästi käskin valita joko mun tai sen naisen välillä.
Kuukaus tästä mies tuli luokseni ja sanoi, ettei pysty ajatella edes sitä toista naista, koska haluaa olla vain mun kanssa. Sanoi, että häntä pelotti liikaa, että menettää mut jos suhde epäonnistuisi. Ensin siis pelkäsin mä, ja menetin melkein koko ihmisen, sitten pelkäsi hän. Jotenkin tajuttiin yhdessä että tyhmiä ollaan oltu, let's do this. Nyt onnellisesti neljä vuotta oltu yhdessä. :)
Nro 15: Kiitos näkemyksistäsi. Vaikka rakastan ystävääni, sisälläni kytee myös viha ja välillä kiroan hänet syvimpään helvettiin mielessäni, kun hän ei uskalla valita minua. Olen myös purkanut pahaa oloani häneen ja olemme riidelleet muutamia kertoja kunnolla. Kaikesta huolimatta en saa tätä tuntemaani lämpöä häntä kohtaan käännettyä pois päältä. Lisäksi suurin raivoni suuntautuu ystäväni tyttöystävää kohtaan: miten joku voi olla niin saatanan tyhmä, ettei tajua mistään yhtään mitään?? En olisi ikinä voinut kuvitella, että voin vihata ketään näin paljon kuin vihaan ystäväni tyttöystävää.
Nro 17: Ihana tarina! Kunpa tämäkin tarina päättyisi samalla tavalla... Pelkään vain, että ystäväni ja minun kohdalla ongelma on se, että tyttöystävä on ollut mukana kuvioissa jo ennen kuin olen tutustunut ystävääni.
Ap
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 01:19"]Nro 15: Kiitos näkemyksistäsi. Vaikka rakastan ystävääni, sisälläni kytee myös viha ja välillä kiroan hänet syvimpään helvettiin mielessäni, kun hän ei uskalla valita minua. Olen myös purkanut pahaa oloani häneen ja olemme riidelleet muutamia kertoja kunnolla. Kaikesta huolimatta en saa tätä tuntemaani lämpöä häntä kohtaan käännettyä pois päältä. Lisäksi suurin raivoni suuntautuu ystäväni tyttöystävää kohtaan: miten joku voi olla niin saatanan tyhmä, ettei tajua mistään yhtään mitään?? En olisi ikinä voinut kuvitella, että voin vihata ketään näin paljon kuin vihaan ystäväni tyttöystävää.
Nro 17: Ihana tarina! Kunpa tämäkin tarina päättyisi samalla tavalla... Pelkään vain, että ystäväni ja minun kohdalla ongelma on se, että tyttöystävä on ollut mukana kuvioissa jo ennen kuin olen tutustunut ystävääni.
Ap
[/quote]
oliko heillä siis sutinaa jo ennen ystävyyttänne vai olivatko vain kavereita? Vai kuinka kauan ovat nyt olleet?
Munkin mies tunsi tuon toisen naisen jo pidemmältä, olivat olleet koulukavereita, ja joskus esiteineinä ihastuneita. Mutta vasta tossa meidän "suhteen" sekamelskassa mies rupesi "alitajuntaisesti" pelossaan "etsimällä etsimään" naista itselleen, minun "tilalleni" ja tuo nainen sattui olemaan siinä. Äh, sekavaa! Mutta ehkä hoksasit pointtini:D voi hyvin olla et sunkin ystävä on vaan hämillään tilanteesta, on naisystävänsä kanssa koska kokee että se on oikein ja pelkää ystävyytenne puolesta. Onko teidän suhde kavereina muuttunut nyt kun tuo nainen on kuvioissa?
Voihan se olla, että teidän juttunne kypsyy vielä. Jos mies eroaa naisesta, joko siksi että tajuaa välittävänsä susta tai muun syyn takia, ja tutustutte uudelleen, uuteen alkuun? :) tosin, jossittelu ei taida auttaa..:/ mutta toivoa on!
17
Ap, mun mielestä sun pitäisi puhua suoraan, kunnolla ja tosissaan. Kokeile tuota yllämainittua, numero 17 kertomasta tarinasta: kerro tunteesi reilusti ja tosissasi, älä nössöile äläkä änkytä. Sano, ettet kykene ystävyyteen, sillä rakastat häntä liikaa. Minä tai hän. Tee se itsesi vuoksi. Jos mies haluaa olla kanssasi, kaikki hyvin. Jos taas haluaa olla naisensa kanssa mutta pitää sinut ystävänä, ole itsekäs ja sano ettei se käy. Sinun pitää ajatella itseäsi, ja tuossa tilanteessa on parempi irrottaa mies elämästäsi. Saat itsesi kyllä kokoon. Kuten yllä sanottiin, rakkaus on jo pilannut ystävyytenne toistaiseksi. Et halus olla rikki ja seurata sivusta heidän elämäänsä sydän palasina. Kerralla poikki. Vaikeaa, mutta kokemuksesta suosittelen:/
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 21:58"]
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Muita toisia naisia linjoilla? Tai onko kenelläkään vinkkejä, miten saisin tunteeni tukahdettua?
Ap
[/quote]
Olen, tosin en ole ollut toinen nainen. Yhtä hän petti kanssani (en tiennyt lyhytaikaisesta seurustelusta) ja erosi sitten seuraavana päivänä. Hetken ajan oli sinkkuna ja luulin, että meistä voisi vielä tulla jotain (olin ottanut etäisyyttä hänen käytöksensä takia), mutta alkoikin seurustella toisen kanssa, silti minua katsoen pitkään, pyytäen polvelleen istumaan ja pussaillen muita naisia tyttöystävänsä silmien alla. (Ei tietty tätä tyttöystävää.)
Eikä ole vinkkejä, muita kuin välien katkaiseminen. Ei sekään tosin paljon auta. Vasta näin häntä ja edelleen katsoi ja seurasi minua, vaikka en kiinnittänyt häneen edes mitään huomiota, en edes tervehtinyt. Yli kolme vuotta jo mennyt ja hän silti yrittää ottaa jotain kontaktia minuun (vaikka tietää tosiaan, etten rupea toiseksi naiseksi ja tiedossa olisi enimmäkseen vain chattailyä, koska asumme eri kaupungeissa). Haluaisiko joku mies selittää tämän käytöksen?
Selvennyksenä ystäväni on seurustellut tyttöystävänsä kanssa 5 vuotta. Läheinen ystävyytemme on kestänyt 1,5 vuotta. Eli olen kyllä kaikella tavalla kakkonen, vaikka en sitä haluaisi. Todella toivon, että toivoa olisi.
Olemme käyneet vakavia keskusteluja suhteestamme. Ystäväni tietää, että rakastan häntä. Ystäväni on kuitenkin päättänyt pysyä tyttöystävänsä kanssa yhdessä, koska heillä on kuulemma nykyisin asiat ihan hyvin ja uuden suhteen rakentaminen on ystäväni mukaan työlästä ja aina riski. Ja lisäksi hänen mielestään olemme pilanneet terveen parisuhteen lähtökohdat jo sillä, että hän on pettänyt nykyistä tyttöystäväänsä kanssani.
Olen kertonut, etten välttämättä jaksa tätä. En ole silti iskenyt kaikkia kortteja pöytään tyyliin "ota tai jätä". Olen pelännyt, että hän tekee lopullisen valintansa, ja että se en ole minä. Vaikka ystävälläni olisi ajoittain ongelmia parisuhteessaan, heille on ehtinyt vuosien varrella vakiintua tyttöystävän kanssa yhteiset ystäväpiirit, perheet ovat tulleet tutuiksi, he asuvat yhdssä jne. Ystäväni on todella rationaalinen ihminen ja siksi olen lähes varma, ettei hän laita välillämme olevaa voimakasta tunnetta elämän vakiintuneiden realiteettien edelle.
Pelkään todella paljon menettäväni ystäväni ikuisesti. Minun pitäisi uskaltaa laittaa tälle koko sotkulle piste ja jatkaa omaa elämääni. Helvetti, kun se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Tänäänkin olen koko illan neulonut ystävälleni joululahjaksi villasukkia. Aivan kuin jotkut vitun villasukat sais sen heräämään siihen, että mä voisin antaa jotain enemmän.
Ap
Onpa tilanne. Tunteille ei mitään voi mutta mielestäni ystäväsi toimi itsekkäästi ja käytti sinua hyväkseen. Ei tietenkään halua luopua vakiintuneesta suhteestaan ja ymmärrän perustelut. Mitäpä jos annat ajan kulua. Poistu hänen elämästään, ota vaikka laastarisuhde. rehellisyys on ihan hyvä valtti, kerro ettet voi enää olla pelkkä ystävä. Älä esitä mitään vaatimuksia, kyllä se kaveri perässä tulee jos huomaa ettei voi elää ilman sinua.
Kaksinaismoralismia sen sijaan on se että hän ei voi muka olla kanssasi koska on pettänyt tyttöystäväänsä kanssasi mutta voi olla tyttöystävänsä kanssa vaikka on pettänyt tätä. Todennäköisesti siis pettäisi sinuakin.
Minäkin olen rakastunut ystävääni joka seurustelee mutta en ryhtyisi mihinkään hänen kanssaan niin kauan kuin on yhdessä toisen kanssa, ja jos hän jotain sellaista ehdottaisi (mitä ei aivan takuulla tule tekemään), jättäisin myös ystävyytemme koska en tarvitse ystäväkseni ja kumppanikseni niin kaksinaamaista ihmistä.
Nyt keskityt ihan muihin asioihin ja hyväksyt sen ettet voi tälle tilanteelle mitään juuri nyt.
Eipä tiedä mikä vaikutus niillä villasukilla vielä voi olla. Siinä vaiheessa kun sinusta on jäänyt hänen elämäänsä enää ne villasukat, hän saattaa herätäkin ja tajuta mitä on menettänyt.
Onko tää ystävä mies vai nainen?