Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Terve mies ja hautajaissuunnitelmat

Vierailija
05.10.2020 |

Kilahdin äsken ihan täysin kun mies alkoi kahvipöydässä puhua hautajaissuunnitelmistaan, lähinnä toiveistaan, että miten ne sitten hoidetaan. Ei siinä mitään, mutta hänestä pitäisi tehdä kipsivalos (kasvoista) ennen kuolemaa ja laittaa seinälle. Minä en ymmärrä tällaista itsestään tekemistä suunnilleen pyhimykseksi. Muutenkin ärsyttää tuo tarkka hautajaissuunnittelu vaikka kuolemaan on vielä aikaa, ihan terve on. Eikä oo eka kerta kun otti asian puheeksi. Onko tää ihan normaalia?

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haha, aika hyvä. Pitää muistaa tää 😂

Vierailija
2/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsemurhasuunnitelmia hällä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi mies on kuolemassa?

Vierailija
4/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmmm...

Mä voisin ottaa miehelle kokovartalovaloksen itsestäni kuoleman varalle. Vois nukkua sen vieressä ja tyydyttää tarpeensa. Kiitti ideasta!

Vierailija
5/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies on kuolemassa?

Mehän kuollaan kaikki, kun ihmiset ei käytä maskeja, kahvilat, ravintolat, baarit ja harrastukset eivät mene kiinni ja ajattele tällä kaikella tämä olisi nopeasti ohi. :D

Vierailija
6/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mä oon ainakin suunnitellut, millaiset hautajaiset itselleni toivoisin. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin joku rattijuoppo täräyttää päin 150km/h tai jotain muuta yllättävää sattuu. Nyt on tuo koronakin korjannut ihan perusterveitä työikäisiäkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisi teettää itsestään pronssiin valelun rintakuvan ja sille graniittijalustan.

Vierailija
8/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis kuolinnaamia, nuohan pitäisi ottaa uudestaan käyttöön kyllä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teettäkää ihmeessä se kipsivalos, jos se kerran on tärkeä miehelle. Kun mies aikanaan kuolee, niin voit nakata sen ensimmäiseen roskikseen tai sitten se vain katoa jo ennen.

Minäkin olen keskustellut mieheni ja ystävieni kanssa kuolemasta jo kauan sitten. Olen sanonut mm. että minut tulee tuhkata ja tuhkat voi heittää johonkin muistolehtoon tai minne vain, eikä mitään hautapaikkoja ja kiviä.

Vierailija
10/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän ohi, mutta minua jotenkin puistattaa, että vaimo kysellyt useaan otteeseen minun hautajaistoiveita mm. saako olla kirkolliset hautajaiset (en kuulu kirkkoon) jne. Ollaan siis ihan terveitä nelikymppisiä, mutta tämä kuolemaan valmistautuminen alkoi jo suhteen alussa, kun oltiin parikymppisiä. 

Tietenkin kuolla voi koska tahansa ja mm. henkivakuutus on järkevää, mutta en jotenkin saa näistä ajatuksista kiinni. Ei minulla esim. ole hautajaistoivieta, jonnekin se ruumis pitää dumpata, mutta ihan sama minne. Mutta tämä ei tunnu kelpaavan vastaukseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai teillä nyt on jo kumista valettu jäljennös ukon kikkelistä yksinäisiä leskenöitä ajatellen sentään tehtynään?

Vierailija
12/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos aikanaan vanhana ajoittaisi onnistuneesti vaelluksen erämaahan ja maatuisi osaksi luontoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi teki joskus koulussa tollasen kipsinaamarin ja se oli kyllä aika kammottava.

Vierailija
14/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos aikanaan vanhana ajoittaisi onnistuneesti vaelluksen erämaahan ja maatuisi osaksi luontoa.

Ootko sä intiaani?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
05.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi, mutta minua jotenkin puistattaa, että vaimo kysellyt useaan otteeseen minun hautajaistoiveita mm. saako olla kirkolliset hautajaiset (en kuulu kirkkoon) jne. Ollaan siis ihan terveitä nelikymppisiä, mutta tämä kuolemaan valmistautuminen alkoi jo suhteen alussa, kun oltiin parikymppisiä. 

Tietenkin kuolla voi koska tahansa ja mm. henkivakuutus on järkevää, mutta en jotenkin saa näistä ajatuksista kiinni. Ei minulla esim. ole hautajaistoivieta, jonnekin se ruumis pitää dumpata, mutta ihan sama minne. Mutta tämä ei tunnu kelpaavan vastaukseksi.

Häntä vaivaa se, että et kuulu kirkkoon ja itselleen selvästi tärkeää. Hän hyväksyy asian ja sinut varmaankin.

Mutta ehkä hänen läheisen kohdalla käynyt tai jostain kuullut siitä, että papit eivät automaattisesti siunaa kirkkoon kuulumatonta vainajaa hautaan (uskonnonvapaus). Ja asia jäänyt vaivaamaan.

Luulen että hänelle itselleen selvästi olisi tärkeää tietää että voisi mahdollisesti jälkeesi jäävänä leskenä hyvällä omallatunnolla kristilliset hautajaiset järjestää.

Kannattaa antaa hänelle kerran selvä vastaus. Onko sinulla jotain kristillistä tapakulttuuria vastaan liittyen kuolemaan? Ei hän toivo kuolemaasi suinkaan. Älä loukkaannu.

Koita ymmärtää ehkä herkempää puolisoasi. Kuolema ja katoavaisuus askarruttaa ja pelottaakin ihmisiä.

Sinunhan ei tuota siunauskysymystä tarvitse miettiä. Rouva selvästi arvostaa ja haluaa itselleen kuin myös sinulle siunauksen. Ehkäpä hän kuuluu itse kristilliseen yhteisöönkin, josta sen voi saada.

Et sinä siis näitä ole pohtimatta fiksuuttasi, vaan koska tiedät alitajuisesti, että voisit itse ensin leskeksi jäätyäsi vain mennä valtavirran mukana. Tapaat papin ja homma hoituu. Ei asiaa tarvitse miettiä. Kirkkojen traditiot on jo mietitty, ammattilaiset hoitavat kaiken.

Puolisosi ei ehkä edes tiedä, millä tavalla hän toimisi kuoltuasi, mikäli kirkkoon ei saa jälkeesi yhteyttä ottaa. Ottakaa siis nyt hyvän sään aikana jo tarvittaessa uskonnottomasta hautauksesta ja hyvästijättämisestä selvää. Vaikka yhdessä.

Ymmärrän, että kyseleminen on sinusta outoa pinnallisesti ajatellen kun asiahan ei ole ajankohtainen. Mutta aina elämä ei anna sitä rauhallista kuolinvuodetta 90-vuotiaana vaan täältähän lähdetään myös karusti ja täysin yllättäen, milloin mitenkin.

Kuolema on ikävä kyllä aina ajankohtainen, voin kertoa alan ammattilaisena. Luulenpa, että astauksen sinulta saatuaan hän ei enää kysele. Kyse ei ole niistä kysymyksistä - niinkö vaiko näinkö - vaan syvemmästä ahdistuksesta elämän rajallisuuden äärellä.

Voit suhtautua ymmärtäväisesti puolisosi näennäisen outoihin kyselyihin kun hoksaat tämän. Hyvin moni taklaa kuoleman- ja elämänpelkoaan mm miettimällä kauhuskenaarioita etukäteen kaikilta osin.

Pyrkimys lienee ottaa elämän kaoottisuutta jotenkin haltuun siltä osin kuin voi. Miettisin sinuna myös rehellisesti sitä, miksi et ole kyennyt käymään aiheesta merkityksellistä keskustelua puolisosi kanssa.

Onko kuoleman merkityksen kieltäminen osittain myös defensiivinen tapasi hallita sitä, mitä ei hallita voi?

Mitään kohtuutonta haittaahan siitä ei pitäisi olla, että asioista puhutaan. Varsinkin kun teillä on näinkin erilainen maailmankatsomus.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kaksi