Mitä tehdä? Lapsen "kaveri" varasti tytön omaisuutta
kyseessä tosin "vain" vaatekappale, mutta kuitenkin. 13-vuotiatia molemmat. Ei ole aiemmin tullut vastaavaa tilannetta käsiteltäväksi ja siksi käännyn teidän puoleen=) Miten tilanne selvitetään? Niin, että tekijää ei varsinaisesti syytetä kunnes toisin todistetaan vai miten se meni?
Kommentit (19)
Olen varma, kyseinen vaatekappale nähty hänen päällään, samaa kokoa ja väriä. Ja kaikki paikat katsottu, viimeeksi siitä mihin tyttö vaatekappaleen jätti. Ei ollut siellä.
Jos se on ihan varmaa että varasti, niin sanot tytöllesi että soittaa tälle kaverille ja sanoo että on viime hetki palauttaa se vaate, jos ei palauta niin sitten sinä soitat ton tytön vanhemmille. Sitten soitat ja kerrot mitä tapahtui.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 17:26"]
Olen varma, kyseinen vaatekappale nähty hänen päällään, samaa kokoa ja väriä. Ja kaikki paikat katsottu, viimeeksi siitä mihin tyttö vaatekappaleen jätti. Ei ollut siellä.
[/quote]
Jos vaate on nähty hänen päällään, niin sinuna soittaisin lapsen vanhemmille ja kysyisin onko hänelle ostettu tuollaista samanlaista vaatetta. Selittäisin tuon jutun ja että sellainen katosi teiltä välittömästi sen jälkeen, kun toi tyttö oli käynyt teillä.
Soita tytön vanhemmille ja tee kuten ylläolevat ovat neuvoneet. Tule sitten tänne kertomaan miten kävi. Kiinnostaa tietä varkaan vanhempien asenne....
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 17:32"]
Soita tytön vanhemmille ja tee kuten ylläolevat ovat neuvoneet. Tule sitten tänne kertomaan miten kävi. Kiinnostaa tietä varkaan vanhempien asenne....
[/quote]
mulla ei ole hänen vanhempien ninmeä tiedossa, mutta yritän kaivaa sen lapselta... ei mitään tietoa siis tytön perhetaustasta!
Ettei vain tyttösi lainannut vaatetta kaverilleen ja kun huomasi, että äiskä ei tykkää että lainasi, niin syyttääkin sitten varastamisesta..
[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 18:13"]
Ettei vain tyttösi lainannut vaatetta kaverilleen ja kun huomasi, että äiskä ei tykkää että lainasi, niin syyttääkin sitten varastamisesta..
[/quote]
Miksi olis lainannut, kun aikoi laittaa seuraavana päivänä sen päälle`?
Meille kävi kerran noin. Soitin tytölle ja hän kiisti asian. Myös tytön äiti sanoi, että huppari on Millan eli jotkut vanhemmat kannusta varastamiseen...
Mun tytölle kävi noin.tyttö lainaili itse tälle toisellevaatteitaan, sellasta perusvaatetta kuten mustat leggingsit ym, josta sitten myöhemmin vaikea sanoa, kenen on, kun niitä on kaikilla.kerran hävis farkut.tyttö näki ne kaverin kaapissa.kaveri sanoi saaneensa ne serkultaan, ja äitinsä vahvisti tytön saaneen just vaatetta serkultaan.ymmärrettävistä syistä näin parhaaksi viimein ohjata tytön kaverivalintoja toiseen suuntaan.
Munkin tytöltäni kaverinsa varasti hiustenkuivaajan, se oli vieläpä sellainen ettei niitä taatusti myydä missään, olin joskus aikoja sitten saanut sen erään lehden tilaajalahjana ja siinä luki sen lehden nimikin. Kun soitin tytön äidille, niin ekaksi sitä ei muka löytynyt heidän kotoaan.
Sitten, tyttöni toinen kaveri joka oli käynyt tuolla, kertoi että siellä se oli, ton varastajan huoneessa ja ihan näkyvällä paikalla.
No, en antanut periksi ja soitin sen tytön äidille uudestaan ja pyysin etsimään paremmin. Seuraavaksi, sellainen olikin sitten löytynyt mutta hänen tyttönsä oli kuulemma saanut sen serkultaan.
Eikä varmasti ollut! Meidän kuivaaja oli tunnistettavissa silläkin lailla, että se oli värjääntynyt alaosasta, siinä oli hiusväriä.
En tiedä, valehteliko toi äiti tietoisesti, vai uskoiko noin sinisilmäisesti lapsensa valehteluja.
Oma tyttöni teki sitten niin, että meni vaan muka "kaverina" käymään siellä muutaman viikon kuluttua ja yksinkertaisesti, pölli sen takaisin itselleen. Meidän kuivaajahan se oli, hiusväreineen kaikkineen. Siihen loppui sitten kaveruuskin tollaiseen varastelijaan.
Oli kuulemma pöllinyt muiltakin kavereiltaan kaikenlaisia tavaroita :(
Yläasteella mun luokkakaveri väitti mun toisen kaverin varastaneen hänen paitansa. Kertoi siis mulle epäilevänsä tätä mun toista kaveria ja pyysi, että tarkkailisin toisen kaverini vaatekaappia.
Ensinnäkin en millään voinut uskoa tän toisne kaverini varastelevan. Toiseksi näma ihmiset oli erikokoisia (luokkakaveri M, toinen kaveri XS).
Kerroin, etten kyllä epäile toista kaveriani varkaaksi mutta lupauduin kuitenkin katselemaan hänen vaatteitaan sillä silmällä. Tosi asiassa unohdin koko jutun, kunnes ehkä puolen vuoden päästä tämä luokkakaverini tuli kertomaan minulle, että oli löytänyt "varastetun" vaatteen vaatekaappinsa perukoilta ryttääntyneenä, oli kai pudonnut henkarilta tms.
ei tää nyt ap:ta auttanut mutta kerroinpa kuitenkin.
Yläasteella mun luokkakaveri väitti mun toisen kaverin varastaneen hänen paitansa. Kertoi siis mulle epäilevänsä tätä mun toista kaveria ja pyysi, että tarkkailisin toisen kaverini vaatekaappia.
Ensinnäkin en millään voinut uskoa tän toisne kaverini varastelevan. Toiseksi näma ihmiset oli erikokoisia (luokkakaveri M, toinen kaveri XS).
Kerroin, etten kyllä epäile toista kaveriani varkaaksi mutta lupauduin kuitenkin katselemaan hänen vaatteitaan sillä silmällä. Tosi asiassa unohdin koko jutun, kunnes ehkä puolen vuoden päästä tämä luokkakaverini tuli kertomaan minulle, että oli löytänyt "varastetun" vaatteen vaatekaappinsa perukoilta ryttääntyneenä, oli kai pudonnut henkarilta tms.
ei tää nyt ap:ta auttanut mutta kerroinpa kuitenkin.
Lapsellani oli kaveri joka toi lelun mukanaan meille. Sitten kävi niin että lapseni kaveri kadotti itse lelun ja syytti lastani. Lopuksi kävi niin että kyseinen lelu oli ollut hänen taskussaan. Kaveri siis koko ajan syytti lastani vaikka ei ollut edes varma. Tiesin että lapseni ei olisi edes halunnut koko lelua.
Ystävyys loppui heillä koska luottamusta ei ollut.
Lapsellani oli kaveri joka toi lelun mukanaan meille. Sitten kävi niin että lapseni kaveri kadotti itse lelun ja syytti lastani. Lopuksi kävi niin että kyseinen lelu oli ollut hänen taskussaan. Kaveri siis koko ajan syytti lastani vaikka ei ollut edes varma. Tiesin että lapseni ei olisi edes halunnut koko lelua.
Ystävyys loppui heillä koska luottamusta ei ollut.
minä soittaisin kaverin vanhemmille ja kysyisin onko paitaa näkynyt heillä.
Mä en ymmärrä vanhempia, jotka sallivat lastensa varastelun ja vielä valehtelevat salatakseen sen!
Mä ensinnäkin järkyttyisin ja sen jälkeen nolostuisin todella paljon. Enkä todellakaan uskoisi mihinkään selitykseen, jos vieras tavara meiltä löytyisi.
Helpointa on antaa asian olla ja neuvoa omaa tyttöä, että kyseisen kaverin kanssa ei enää olla tekemisissä. Ilman muuta porttikielto teille ja jos ovat esim. samoissa harrastuksissa, niin treenivaatteet nimikoit tussilla, jotta omat palautuu kotiin.
Lapselle voit sanoa, että on paljo parempi menettää luottamus muutaman kympin puseron takia kuin siksi, että menettää ison tukun rahaa. Kaikista ei ole kavereiksi ja huonoista ystävistä on parasta luopua ajoissa, jotta ei muutu kaltaisikseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä vanhempia, jotka sallivat lastensa varastelun ja vielä valehtelevat salatakseen sen!
Mä ensinnäkin järkyttyisin ja sen jälkeen nolostuisin todella paljon. Enkä todellakaan uskoisi mihinkään selitykseen, jos vieras tavara meiltä löytyisi.
Minä ihan rehellisesti luulen, että yksi syy tuollaiseen salailuun ja valehteluun on se, että oman lapsen varkaus hävettää. Ehkä se tuntuu pienemmältä kasvojenmenetykseltä valehdella asia pois päiväjärjestyksestä, kun ei kehtaa tunnustaa. En jaksa uskoa, että kovin moni vanhempi ihan työkseen opettaisi lastaan rötöstelijän polulle.
... Tai sitten vanhempi on vain niin lapsensa vietävissä, että toisen vanhemman tullessa penäämään varastettua tavaraa mennään siilipuolustukseen ja puolustetaan omaa pilttiään hautaan asti uskoen täysin, ettei oma lapsi ole mitään varastanut.
Oletko aivan varma, että kaveri varasti sen? Ettei se ole jossain väärässä paikassa. Jossain tosi oudossa missä ei yleensä säilytetä vaatteita? Tai jonkun likavaatekasan alla?